Kuka pelkää ikäsyrjintää? Ei Sofia ainakaan!

Ikäsyrjinnällä tarkoitetaan ”väärän” ikäisen henkilön perusteetonta sivuuttamista valinnoissa. Ikäsyrjintää kerrotaan esiintyvän esimerkiksi työhönotossa. Työpaikan löytäminen voi olla vanhemmille työnhakijoille vaikeaa, jos työnantajat suosivat rekrytoinneissa nuoria.  Nuoremmat hakijat kertovat puolestaan kokevansa ikäsyrjintää nuoren ikänsä ja vähäisen työkokemuksensa vuoksi. Kuka niitä työpaikkoja sitten saa?

Haastattelin 55-vuotiasta Sofiaa, jolla on tuoretta kokemusta niin työpaikan menettämisestä yt-neuvottelujen seurauksena kuin uuden työpaikan löytämisestäkin. Sofialla on opistotasoinen koulutus ja noin 30 vuoden työkokemus.

Sofia, osasitko odottaa, että juuri sinä olisit yksi irtisanotuista?

Osasin kyllä. Meitä oli silloin tiimissä viisi, joista kaksi mahdollisesti irtisanottaisiin. Kun kuulin tästä, ajattelin: ”Niin, miksi minä – tai miksi en minä?”. Olimme toki spekuleeranneet yt-neuvottelujen aikana, kuka tai ketkä ehkä lähtevät, emmehän edes olleet varmoja irtisanotaanko ketään. Meillä irtisanottiin tiimin nuorin ja vanhin. Mietin, ketkä meistä olisi ylipäätään pitänyt irtisanoa? Meillä oli hyvä tiimi, ja kaikilla hyvä tyyli tehdä töitä, joten ei siis ketään.

Mitä ajattelit, kun kuulit työnantajan ratkaisusta?

Kuulin siitä muutamaa päivää aikaisemmin esimieheltäni. Itse asiassa en tiedä tunsinko mitään - olin ehkä typertynyt asian konkretisoiduttua, vaikka siihen olin henkisesti valmistautunutkin. Ajattelin, että okei…. Seuraava reaktio oli: pitäisikö tämän olla nöyryyttävää, kun vain osa irtisanotaan, ei kaikkia? Kyllä varmaan sitäkin, mutta minulle tuli ikään kuin jonkinlainen uho, että halusin selättää irtisanomiseni, sanoa itselleni: "Sofia, pahempaakin olisi voinut tapahtua, eikä sitä paitsi kukaan ole kuollut!". Toki helpotti myös se, ettei ollut ainoa irtisanottu, varsinkin, kun meillä oli työvelvoite irtisanomisaikana. 

Työkaverit olivat surullisia puolestamme. Asia toki oli vakava, mutta pystyimme laskemaan siitä silti leikkiä. Halusimme tehdä työmme hyvin, ja jaksaa koko irtisanomisajan, ja teimmekin hyvää myyntiä vielä tässä tilanteessa. Tein sen ihan oman itseni vuoksi. En toki olettanut saavani sillä työpaikkaani takaisin, vaan ajattelin myös asiakkaita, jotka eivät olleet syypäitä tilanteeseeni.

Itse en kokenut huonona asiana, että piti olla töissä tuo irtisanomisaika. Se helpotti työstä irrottautumista. Olen kuitenkin tykännyt alasta. Vaikka minut irtisanottiin, en tuntenut tarvetta lähteä ovet paukkuen. Ajattelin, että minun täytyy olla tämän asian yläpuolella. YT-neuvottelujen seurauksena käytössä oli myös lomautuksia taloon jääville, ja irtisanotut tekivät töitä lomautusten aikana.

Miten lähdit liikkeelle työnhaussa? Mistä etsit uutta työpaikkaa?

Halusin lähteä heti liikkeelle työnhaussa. Juttelin aiemman kollegani kanssa, ja hän kehotti hakemaan töitä heiltä, koska heillä on usein sijaisuuksia avoinna. Jo pian irtisanomisilmoituksen jälkeen puhuin hänen osastonsa pomon kanssa.  Hän pyysi laittamaan avoimen hakemuksen ja tein työtä käskettyä. En ollut aikoihin CV:tä rustannutkaan, mutta kun alkuun pääsi, ei lopputulos ollut huono!

Minulle antoi potkua, kun oli tiedossa jotain sellaista työtä, mitä voisi tavoitella. Täytän 56, ajattelin että minun on pakko hakea jotain ja äkkiä, tai saan todella pienen eläkkeen. En halunnut odottaa ja lomailla kesää, työ oli minulle tärkeämpi. Toki kuulin kohtalotovereiltani, ettei heti edes jaksa hakea jotain uutta. Minulla ikä pikemminkin antoi draivia. Olin kyllä toki ajatellut urani aikana, että jotain muutakin voisi työkseen tehdä kuin tätä samaa, mutta ilman irtisanomista en ehkä olisi lähtenyt sitä tekemään.

Ehditkö hakea muitakin töitä?

Hain rekry-firman kautta muitakin omaa alaani lähellä olevia töitä - lähinnä kesätöitä - mutta sieltä ei mitään kuulunut. Oman alan paikkoja ei juurikaan ollut tarjolla. Mielestäni ei ole järkevää laittaa hakemuksia useisiin paikkoihin, vaan kannattaa miettiä minne hakee ja mistä on oikeasti kiinnostunut. Ei hakemuksia "hakemusten" vuoksi, ei määrä, vaan laatu. Jos ne "100" hakemusta ei tuotakaan tulosta, sillä helposti vain masentaa itsensä. On parempi käyttää energiaa ja panostaa oikeasti kiinnostaviin kohteisiin. Samalla kun säästää itseään, myös arvostaa itseään. ”Vähän on paljon”! Muutosturvapäivistä oli paljon hyötyä minulle. [Muutosturvapäivät: irtisanotulla on oikeus 5 – 20 palkalliseen vapaapäivään, kun hakee töitä, osallistuu työllistymissuunnitelman tekoon tai siinä sovittuihin toimenpiteisiin.]

Miten sinulle työnhaussa kävi?

Aluksi tästä hakemastani paikasta ei kuulunut mitään. Kuulin, että siellä oli mm. opintovapaille lähteviä, joten määräaikaisia paikkoja saattaisi olla tarjolla, ja myös vakituinen työsuhde. Verkot heitin heti veteen, mutta haastattelupyyntö tuli vasta kolmen kuukauden päästä. He haastattelivat useampia. Tämähän ei mennyt julkisen haun kautta, joten sisäisen haun kauttakin oli ehkä hakijoita.

Vähän ennen kutsua haastatteluun en saanut unta, kun mietin, että jospa en saa töitä, kun olen tämän ikäinen ja työtilanne Suomessa on se mikä on! Se oli oikea notkahdus mielialassa ja jätti yhden sydämenlyönnin väliin. En halunnut antautua sille. Parin päivän kuluttua minut pyydettiin yllättäen haastatteluun. Se jo pelkästään tuntui lottovoitolta, vaikka ei olisikaan tuottanut toivottua tulosta.

Haastattelussa olin oma itseni. Se meni mielestäni hyvin. Oli kiva, kun he ensimmäiseksi kertoivat toimenkuvasta, kuin olisivat markkinoineet sitä työtä minulle! Työtodistuksia ei katsottu ollenkaan, enempi haettiin tietynlaista tyyppiä kuitenkin. Lopulta minulle soitettiinkin pikemmin kuin osasin odottaa, ja kerrottiin valinnasta. Nyt aluksi määräaikaisena, mutta sitä kautta on hyvä päästä alkuun.

Mitä työ sinulle merkitsee? Jatkaisitko töitä, jos voittaisit lotossa?

Jos oikein iso potti tulisi, niin voisin kyllä harkita… J Silloin työtä ei tekisi toimeentulon takia, mikä on tietysti yksi kriteeri. Työ rytmittää päivän ja antaa sisältöä. Hulluinta tässä on, että tykkään kyllä kotonakin sisustaa ja touhuta, mutta irtisanottuna kotona on ihan erilaista. Jos kesken työsuhteen saisi ylimääräisen vapaan, se tuntuu mukavammalta; kotiin jäämisen peruste pitäisi olla vapaaehtoinen. Jos lapset olisivat pieniä, olisi ehkä ihan hienoa olla kotona, mutta nyt tilanne on toinen. Työn kautta mahdolllistuu monet asiat elämässä. Jos voittaisin oikein paljon rahaa, tekisin varmaankin vapaaehtoistöitä tai osa-aikatöitä ”just for fun”!

Mitä haluaisit sanoa muille, jotka ovat nyt jääneet vaille työtä, ja miettivät mielessään mahdollisuuksiaan?

Ei varmastikaan ole yhtä ainoaa lääkettä, joka auttaisi jokaisen irtisanotun kohdalla. Toki monenlaisia tunteita vihasta katkeruuteen varmasti tulee, saa ja pitääkin tulla, mutta älä anna niille valtaa, vaan ota yliote niistä.

Ota irtisanominen mahdollisuutena harkita jotain uutta, vaikka uudelta alaltakin. Yritä kääntää pettymys mahdolllisuudeksi. Mitä haetkin, voit olla paljon rohkeampi, sinullahan ei ole mitään menetettävää, vain saamisia! Voit hakea sellaistakin, mistä tulee mieleen, että tuo voisi olla kiva, muttei minusta ole tuohon. Avaa salaisten urahaaveiden arkku ja etsi aarre! Älä unohda ulkoilua ja liikuntaa!

Ymmärrän kyllä, että irtisanottuna elämäntilanne voi olla monenlainen. Minun suurin haasteeni ja vastustajani työnhaussa oli oma ikäni yleisen työtilanteen lisäksi. 

Työn menettäminen irtisanomisen kautta on kuin työnantaja mitätöisi tehdyn uran. Ajatelkaahan, mikä valta työnantajalla on muuttaa elämäsi suuntaa! Haluaako kukaan, että oma työsuhde päättyy irtisanomiseen? Irtisanotuksi tullut voi ajatella: "olinko niin huono työntekijä?". Itse ajattelin, että olen tehnyt työni niin hyvin kuin vain olen pystynyt, niissä raameissa jotka minulle on annettu. En kokenut, että olisin itse aiheuttanut irtisanomiseni. En ole tehnyt mitään väärin. Jos joku piti irtisanoa, se voin olla minä. Samaa pitäisi muistaa ajatella myös töitä hakiessaan – ei pidä ajatella, että ei minua kuitenkaan valita. Pikemminkin pitää ajatella, että miksipä ei valittaisi?

Haastateltavan nimi on muutettu yksityisyyden turvaamiseksi. Sofiaa haastatteli ja tekstin laati Satu.