Jos kutsu on käynyt kohdallasi,
olet ehkä hakenut kiinnostavaa työ- tai opiskelupaikkaa ja joku on ajatellut
että paikkaa varten on hyvä olla tiettyjä valmiuksia, joita pyritään
soveltuvuuskokein varmistelemaan. Soveltuvuustesti on yksi osa valintaprosessia.
Yleensä sitä edeltää työnantajan tai oppilaitoksen edustajan haastattelu ja
varsinaisen soveltuvuustestin tekee joku muu – psykologi tai konsultti.
Testitilanteessa testaajalla on mielessä, mitä tietoa hän tarvitsee hakijasta
pystyäkseen parhaiten arvioimaan soveltuvuutta kyseiseen tehtävään.
Testiprosessi sisältää yleensä haastattelun ja kynä-paperitehtäviä (sisältäen esimerkiksi
tehtäviä joille selvitetään päättelykykyä, paineensietoa, itseilmaisua,
motivaatiota, toimintatapoja, itsetuntemusta). Joskus mukana on joku työelämän
tilanteita jäljittelevä ryhmätilannetehtävä. Tehtävät voivat olla
aikarajoitteisia, jolloin voi tulla tunne, että aika loppuu kesken. Tehtävät
voivat toisaalta sallia laajaakin harkinnan ja luovuuden käytön ilman
aikarajoja; tällöin puolestaan saattaa mietityttää, miten olisi pitänyt osata
piirtää tai vastata johonkin yllättävään tehtävänantoon. Testaus voi kestää
koko päivän, joten tilanne vaatii kärsivällisyyttä ja keskittymiskykyä. Ohjeet
kannattaa kuunnella huolella ja kysyä mitä ei ymmärrä.
Soveltuvuustestit ovat
vapaaehtoisia, mutta käytännössä testeihin kuitenkin yleensä kannattaa
osallistua. Osallistumattomuus testeihin aiheuttaa sen ettei ole
yhteismitallisessa vertailussa enää mukana toisten hakijoiden rinnalla. Jos on
toistamiseen osallistumassa vaikkapa saman kouluttajan lähihoitajaopintojen
pääsykokeisiin, voi toki käydä keskusteluja, voiko aiempia valintakoetuloksia
hyödyntää uudelleen. Enemmän aikaa ja harkintaa kannattaa käyttää siinä
vaiheessa kun testin tuloksista on mahdollista saada palautetta. Testaajalla on
velvollisuus antaa samansisältöinen testipalaute sekä testin tilaajalle
(työnantaja tai oppilaitos) että testiin osallistuneelle. Testitilaisuudessa
kannattaa kysyä miten ja koska palautetta on mahdollista saada. Palaute voi
olla suullinen tai kirjallinen, hyvä olisi jos siitä voisi keskustella
testaajan kanssa.
Työhön ja koulutukseen liittyvien
soveltuvuustestien tulisi käsitellä juuri näitä asioita: tarkoitus ei ole
esimerkiksi selvitellä syvällisemmin perhehistoriaa tai mielenterveyttä, eikä
terveystiedoista tulisi olla lausunnossa merkintöjä. Työnantajaa ja
oppilaitoksia koskevat omat ohjeistukset terveystietoihin liittyen.
Soveltuvuustestin tilaajalla on vastuu teettämänsä testikokonaisuuden
korrektiudesta, testejä kuitenkin tehdään monenlaisia ja monella
ammattitaidolla. Jos testejä sanotaan psykologisiksi testeiksi, psykologin
tulisi olla testitilaisuuden vetäjänä ja arvioijana ja toimia psykologien
ammatillisten sääntöjen mukaisesti. Työelämän henkilöarviointeja koskevat
seuraavat lait: laki yksityisyyden suojasta työelämässä (2004),
henkilötietolaki (1999) ja laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (1999).
Kun miettii saamiaan testituloksia,
kannattaa kysyä lisätietoa epäselvistä lausunnon kohdista. Usein kuulee että
jos ei ole soveltuvuustestien jälkeen tullut valituksi, niin ei ole rohjennut
kysellä tarkemmin mistä on ollut kyse vaan on jäänyt epäilemään esimerkiksi
yksittäisiä vastauksia tai jotain yhtä sanomistaan tai elämäntilannettaan
syyksi huonoon lopputulokseen. Testaajan näkökulmasta kuitenkin kysymys on ollut
kokonaisuuksista ja hänellä on ehkä mielessään ollut samallekin asialle joku
aivan muu perustelu. Tai ehkä osin kysymys on voinut olla siitäkin, että ”tällä
kertaa ei tullut valituksi” koska hakijoita oli niin paljon, ettei kysymys
ollutkaan varsinaisesti soveltumattomuudesta. Tällöin keskustelu voi lisätä
ymmärtämystä ja harkintakykyä sen suhteen, mitä elämässä kannattaa tehdä
seuraavaksi. Testien tarkoitus on
mahdollistaa nopea tiedonkeruu yhteismitallisesti ja antaa käytännöllisempää
tietoa kyvyistä ja sosiaalisista taidoista kuin mitä pelkässä haastattelussa
tulee ilmi. Silti kuitenkin on vielä jonkin verran matkaa siihen miten
käytännön monimutkaisimmissa työelämätilanteissa toimii oman alan
ammattilaisten keskuudessa, tämä tulee ilmi sitten työtä tehden ajan kanssa. Yleisesti
ottaen testit ovat hyviä lisäämään itsetuntemusta, ja niiden avulla voi verrata
yksilöä suurempaan joukkoon ihmisiä – esimerkiksi onko henkilöllä jotain
tiettyä kykyä tai ominaisuutta keskimääräistä enemmän tai vähemmän.
Testien tulkinta on monivaiheista
kokonaiskuvan rakentamista, joka näkyy parhaimmillaan lausunnon perusteluissa:
mitä testimenetelmiä on käytetty ja onko joku tietty päätelmä tehty
haastattelun perusteella, testin perusteella vai onko se oletus. Esimerkiksi hyvä
päässälaskutaito voi ilmetä monivalintatehtävässä rastina ”lasken mieluummin
päässä kuin laskukoneella” –lauseen kohdalla ja oikeina vastauksina laskutehtävissä
haastattelussa. Jos kaikissa näissä testauksen osioissa menestyi hyvin, niin
todennäköisyys on vahva että laskutoimitukset sujuvat.
Oliko soveltuvuuskokeesta
sittenkään hyötyä, jos laskeminen ei käytännön työssä onnistukaan avokonttorin
melussa? Työntekijä ja työnantaja voivat ymmärtää ympäristöjen vaikutuksen
suoriutumiseen ja pyrkiä järjestämään rauhallisen työtilan. Testien
luotettavuuden ymmärtäminen ja vastuu tulkinnassa on tärkeää. Testit myös
mittaavat erilaisia kokonaisuuksia, joten eri testeistä voi tulla
erisisältöisiä lausuntoja eri sanoin. Se ei kuitenkaan tarkoita välttämättä
testin epäonnistumista. Parhaimmillaan testit lisäävät itsetuntemusta ja
toimivat tukena itselle sopivien ja kiinnostavien työtehtävien löytymisessä.
Myös työnhaussa voi myönteisiä testituloksia hyödyntää miettiessään omia
vahvuuksiaan.
Jos testitulokset mietityttävät,
tärkeää on olla testaajatahoon yhteydessä ja selvittää keskustellen tai
lausuntopapereita pyytämällä, mistä on ollut kyse. Jos olet kenties ilman työtä,
mutta soveltuvuus- ja ammatinvalinta-asiat mietityttävät, kannattaa asiasta
keskustella TE-toimiston ammatinvalinnanohjauksessa tai TE-puhelinpalvelujen Uraohjauksessa. Meillä on työtyylitestejä käytössä, ja niistä voi saada palautetta keskustellen.
En usko noihin testeihin.Yritin 4 kertaa pyrkiä lähihoitajaksi. Aina sama vastaus...et tullut valittua tällä kertaa. Soitin viimeisen hakukerran jälkeen ja sain vastauksen: " voit huonosti" tällä hetkellä luen psykologiaa ja sain ekatentin läpi 4/5 arvosanalla. Mitään tarkempaa perustelua en saanut.
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaIkävää että et ole päässyt haluamaasi koulutukseen. Hakijoita on saattanut olla paljon. Olet ilmeisesti kuitenkin edelleen kiinnostunut alasta kun olet vapaa-ajalla panostanut opiskeluun. Opinnoista saat kokemusta ja uusia näkökulmia joita voit hyödyntää opiskelu- ja työpaikan haussa. Voisit hyötyä myös ammatinvalintapsykologin kanssa keskustelusta vaikkapa soittamalla Uraohjauksen puhelinnumeroon, voisimme miettiä tarkemmin ammatillista suuntautumista ja pääsykokeisiin valmistautumista. Neljä hakukertaa koettelee useimmilla hakijoilla jo kärsivällisyyttä sekä herättää miksi –kysymyksiä. Jos sinulla ei ole vielä ns. B-suunnitelmaa lähihoitajaopinnoille niin sitäkin voisi alkaa miettimään. On muitakin työtehtäviä ja ammattinimikkeitä missä voi työskennellä ihmisiä auttaen. Jos olet työtön tällä hetkellä niin oman alueen TE-toimistossa kannattaa keskustella opintotoiveista. Jos et ole vielä koulutukseen päässyt, niin olisiko mahdollista päästä tutustumaan käytännön työelämään, tai järjestetäänkö alueellasi hoitoalalle suuntaavia työvoimakoulutuksia. Auttamistyöhön voi harjaantua myös osallistumalla vapaaehtoistyöhön esimerkiksi järjestötoiminnassa tai seurakunnissa. Joskus polku tavoitetta kohti on hieman pidempi kuin etukäteen ajatteli, tai joskus löytyy aivan uusi suunta joka olikin alkuperäistä tavoitetta mielekkäämpi. Oikein hyvää syksyn alkua, toivottaa Heli
Nämä "soveltuvuustestit" ovat tietysti täyttä huuhaata ja totaalista ajan haaskausta. Itse en tunne yhtäkään ammattilaista joka lähtisi ko. pelleilyyn mukaan.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. On mahdollista että soveltuvuuskokeista jää tyytymätön olo, ehkä niin on saattanut käydä sinullekin. Työnhakijan rooli ei ole helppo valintatilanteessa, jossa on arvioitavana. Testeistä saa henkilökohtaista palautetta. Kannattaa olla utelias ja kysellä, mitä menetelmiä arvioinnissa käytetty ja mikä koulutus arvioijalla on. Psykologiliiton myöntämä henkilöarviointisertifikaatti on hyvä merkki siitä, että arvioijan toiminta on vastuullista. Hyvä arvioija osaa myös perustella tekemänsä arvion sisältöjä. Lisää aiheesta voi lukea näiltä nettisivuilta
VastaaPoistahttps://www.talouselama.fi/uutiset/varo-ostoksia-henkiloarviointien-markkinalla-psykologi-kotikutoisia-viritelmia/4246b5e5-21cf-343e-aa99-a2f4c8bbf674
https://www.talouselama.fi/uutiset/soveltuvuustesteissa-muhii-riski-psykologi-iso-osa-yrityksista-ei-tieda-mita-on-ostamassa/4c2275ff-e406-3eaf-98ab-8b387238f5e2
Terveisin, Heli