Elävät kasvit kasvavat luontaisesti siihen suuntaan missä
niiden on hyvä olla: missä on valoa, ravintoa, missä elämälle tärkeimmät asiat
ovat hyvin. Siemen ei idä kalliolla, mieluiten se kasvaa siellä missä toisiakin
kasveja kasvaa. Kasvit voivat kasvaa yhdessä siten että hyödyntävät ja
edistävät toistensa kasvua. Toiset
kasvit viihtyvät happamassa, toiset kalkitussa maassa, valossa tai varjossa.
Eikö näin ole ammattialoille tai tehtäviin hakeutuessakin? Että olisi tarpeen
kuunnella biokemiaa, intuitiota, omaa hyvinvointiaan? Kasvit eivät voi kokeilla
eri ympäristöjä, ne tipahtavat sinne minne sattuman tuulet kuljettavat.
Eläimillä ei ole ehkä tietoa muista mahdollisista ympäristöistä. Mutta me
voimme valita ja kokeilla, myös harkiten sitä mikä ei ensivaikutelman
perusteella innosta mutta harkiten vaikuttaa riittävän kunnolliselta ja
kokeilemisen arvoiselta.
Isälläni oli tapa sanoa ammatinvalinta-asioita pohtiessani
että työstä voi oppia tykkäämään, melko lailla kaikista. Kyllä näinkin.
Luokanopettajakorkeakoulussa 60-luvulla opiskelijatoverien kanssa olivat
puhuneet että jos ei muualta saa töitä niin ainakin Sevettijärveltä. Niin,
mahdollista on tehdä rohkeitakin siirtoja esimerkiksi paikkakuntien suhteen.
Mutta mikä on oma tieni ja ketä kuuntelen ja mitä otan huomioon valintoja
tehdessäni? Valintoja voi suunnitella. Toisaalta sattumallakin ja eräänlaisella
johdatuksella on taipumus ohjata meitä päätöksentekotilanteisiin, joissa sitten
vaan päätämme jotakin. Aika näyttää oliko se oikea suunta ojentaa lehtiä ja
oksia kasvamaan vai pitäisikö kumminkin suunnata toiseen suuntaan missä ei
tuule niin paljon? Kaunis puu ojentaa lehviään moneen suuntaan ja silti kasvu
etenee ylöspäin valoa kohti. Juuret ja runko säilyttävät puun tasapainoisena ja
kasvu on mahdollista.
Heli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti