Pari vuotta
sitten havahduin miettimään omaa elämääni. Se tuntui olevan jatkuvaa
suorittamista, kellon kanssa elämistä ja venymistä. Tuntui, että jotain pitää
tehdä. Samalla tavalla en voi jatkaa.
Elämän
hektisyyttä pohtiessani huomasin, etten osaa elää hetkessä. Mietin koko ajan,
mitä pitäisi tehdä seuraavaksi ja mitä kaikkea on tekemättä. Huomasin, että
tekemättömien asioiden ajattelu vain lisäsi stressiä ja toimintani
tehottomuutta.
Päätin, että
alan elää hetkessä. Aluksi se oli vaikeaa. Ajatukset meinasivat lipsua väkisin
kielletylle alueelle. Vähitellen pystyin keskittymään siihen, mitä olin
tekemässä. Pian huomasin, että vuorokauteen tuli lisää aikaa kuin itsestään. On
paljon tehokkaampaa, kun käyttää stressaamisen käytettävän ajan siihen, mitä on
tekemässä. Stressi vähentyi myös, kun opin tiedostamaan asiat, jotka
aiheuttavat minulle stressin tunnetta.
Uusi
ajattelu toi mukanaan sen, että opin olemaan itselleni armollinen ja
kuuntelemaan itseäni. Jos esimerkiksi en jaksanut imuroida, siirsin imuroinnin
seuraavaan päivään. Aluksi minun oli vaikea opetella hyväksymään, että joskus
voi vain olla. Tekemättömistä asioista tuli huono omatunto. Paljon sain käydä
itseni kanssa keskustelua, että teen vain sellaiset asiat, jotka oikeasti ovat
pakollisia. Vaikeinta oli antaa lupa itselle, ettei tarvitse suorittaa ja
stressata tekemättömiä asioita. Huomasin pian, että jos ottaa välillä rennosti,
sen jälkeen jaksaa tehdä asioita energisemmällä otteella. Levähdyksen jälkeen sain
aikaiseksi jopa enemmän kuin olisin uskaltanut edes ajatella.
Hetkessä
elämistä voi hyödyntää opinnoissa ja töissä. Tekemättömät työt ahdistavat vähemmän,
kun et ajattele koko ajan niitä. Opettele olemaan itsellesi lempeä. Sinun ei
tarvitse olla täydellinen. Riittää, että yrität parhaasi. Hetkessä eläen voit
paremmin keskittyä siihen, missä onnistut. Miksi et nauttisi siitä, mitä olet
tekemässä?
Tiedän, että
ruuhkavuosien aikana elämä voi tuntua kaoottiselta. Voi olla hetkiä, jolloin
kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Silloin on hyvä pysähtyä miettimään, mikä siinä
hetkessä on tärkeää. Tarvitseeko kirjatenttiin osata jokainen sivu ulkoa? Onko
työ todella merkittävä opintojesi tai työsi kannalta? Voisitko pitää hetken
tauon ja käydä happihyppelyllä? Voisiko elämäsi olla muutakin kuin
suorittamista?
Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti