keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Ilo irti EU:sta: Juho-Pekan #EUmovers -tarina

Mistä kaikki alkoi

Olin lukion toisella, kun rehtori kutsui kaikki lukion kakkoset auditorioon kuulemaan mahtavasta tilaisuudesta. Rehtori kannusti meitä hakemaan kesäksi vapaaehtoisjärjestön nuorisovaihtoon ulkomaille. Muistan vieläkin olleeni melko ylärivillä, ajatellen vain, että vitsit mikä tilaisuus, moni varmaan tahtoisi samaa ja kilpailu olisi kovaa. Yllätyksekseni en kuitenkaan kuullut hirveästi luokkatovereiltani innostusta asian tiimoilta. Päädyin sitten rehtorin puheille asian tiimoilta ja löysin seuraavana kesänä itseni Pohjois-Ruotsista yhdessä parinkymmenen muun ulkomaalaisen nuoren kanssa. Olin Keski-Pohjanmaan piirin alueelta ainut poika, joka lähti kesäksi nuorisovaihtoon. Se reissu todellakin muutti elämäni ja avarsi maailmaani eri kulttuureista. Sain tutustua italialaisiin, turkkilaisiin, israelilaisiin, ruotsalaisiin, tanskalaisiin, itävaltalaiseen, saksalaisiin ja japanilaiseen. Päästessäni syksyllä taas koulun penkille en malttanut olla kertomatta kaikista kommelluksista ja opituista kirosanoista luokkatovereilleni. Parin viikon leiri vaikutti niin paljon tulevaani, että olen vieläkin yhteydessä muutamaan leiriltä ja tavannut useampaa, vaikka leiristä onkin kulunut jo yhdeksän vuotta.

Opiskellessani Oulun ammattikorkeakoulussa viestinnän koulutusohjelmassa tiesin haluavani tuutoroida ja auttaa kouluun tulevia Erasmus-vaihto-opiskelijoita. Luontaisesti halusin itsekin myös lähteä Erasmus-vaihtoon ja kävin tutustumassa kevätlukukauden Uumajan yliopistoon vuonna 2015. Se olikin ensikosketus toisessa EU-maassa asumiseen sekä Euroopan unionin tarjoamiin palveluihin.

Kaikki ovet avoinna

Valmistuttuani 2017 keväällä medianomiksi en heti saanut töitä. Olin valmistumisen aikaan työharjoittelussa Tukholmassa. Sain sinne koulultani liikkuvuusavustusta vastavalmistuneille työharjoitteluun ulkomaille. Satuin sattumalta kuulemaan avustuksesta kysyessäni omalta kansainvälisten asioiden vastaavalta tuista.

Työttömyyttä jatkuikin sitten läpi syksyn. Pidin kaikki mahdollisuudet avoinna, sillä tiesin, että Suomi on vain yksi melko pieni talousalue, etenkin media-alalla, mutta olin silti valmis kokeilemaan jotain muutakin. Olin yhteydessä entiseen luokkatoveriini, joka silloin työskenteli Työ- ja elinkeinotoimistossa ja hän minut tuntien vinkkasi minulle YFEJ:stä. Tämä kirjainyhdistelmähän ei aluksi kertonut yhtikäs mitään, mutta kun aloin ottaa asiasta hieman selville netistä, paljastuikin paljon mahdollisuuksia, apuja ja neuvoja etenkin nuorille, vastavalmistuneille tai uutta uraa miettiville. YFEJ tarkoittaakin siis Your First EURES Job, eli suomalaisittain Eka EURES -työpaikkaa.

Loppukesästä löysin suomen kieltä vaativan työpaikkailmoituksen Saksasta. Laitoin hakemuksen netissä vetämään ja pian olinkin suorittanut ensimmäiset testit sen mukaisesti, että sain työhaastattelukutsun Müncheniin. Yritys ei ollut kuitenkaan valmis auttamaan matkakustannuksissa, mutta halusin todella käydä paikan päällä työhaastattelussa ja -kokeessa. Sainkin selville sitten YFEJ:n sivuilta, että sitä kautta on mahdollista hakea myös matka-avustusta työhaastatteluun toiseen EU-maahan. Varasin lentoliput ja minun onnekseni ykkösluokan lippu maksoi saman verran kuin economy-luokan, joten matkasinpa sitten ensimmäistä kertaa business-luokassakin! Kysyin työnantajalta kaikki tarvittavat tiedot työpaikasta sekä haastattelusta ja lähetin kopiot matkalipuista ja suunnitelmastani Ruotsin työvoimatoimistoon. Suomi tarjoaa apua ja neuvontaa Eka EURES-asioihin liittyen, mutta avustuskoordinointi on keskitetty muutamaan EU-maahan ja suomalaisille Ruotsin työvoimatoimisto on yleensä se tuenhakukohde.

Pääsin työhaastatteluun, sain lentolippuni kustannettua ja yövyin samalla opiskelukaverini luona, joka oli paikkakunnalla itse työharjoittelussa. Työpaikkaa minulle ei kuitenkaan tarjottu, mutta sain hyvää työnhakukokemusta ja pääsin ensi kertaa vierailemaan myös Saksassa!

Palattuani kotimaahan, osallistuin myöhemmin syksyllä pakolliseen työvoimakoulutukseen, joka oli osa työttömyysetuuksia. Siellä kerroin käyttäneeni jo Euroopan unionin hyväksymää CV-mallia, Europassia, joka oli tarjonnut minulle useita työharjoitteluja jo aiemmin. Lisäksi sain kuulla kurssilla EURES-työnhakupalvelusta, joka kokoaa nettiin kaikki EU-maissa avoinna olevat työpaikkailmoitukset, jotka on laitettu kunkin maan omiin työllisyyspalveluihin. Päätin kokeilla palvelua, sillä eihän minulla ollut mitään menetettävää. Yllätyksekseni sainkin ilmoituksen sähköpostiini n. kuukausi siitä, kun olin ladannut CV:ni palveluun, että rekrytoija oli nähnyt profiilini sekä laittanut työpaikkatarjouksen. Työpaikka oli Virossa ja Tallinnaan haluttiin suomenkielisiä suomalaiseen yritykseen IT-tukeen. Työ tarjosi itse muuttoavustusta ja palkkakin oli paikallisittain kilpailukykyinen. Ajattelin, että on parempi kokeilla jotain uutta ja Viro tuntui helpolta vaihtoehdolta sijaintinsakin vuoksi. Olin lukenut sanomalehdestä aiemmin myös Kelan tarjoamasta liikkuvuusavustuksesta, jota voidaan myöntää työnhakijan muuttaessa toiselle paikkakunnalle työn perässä. Hain tukea ja sitä minulle myös myönnettiin myös ulkomaille.

IT-ala ei ollut kuitenkaan ihan omaa alaani ja media-alan koulutukseni kummitteli takaraivossani. Sainkin samana keväänä Viroon muuttaessani koulutustani vastaavan työharjoittelupaikan Ruotsin Skellefteåsta, jota en voinut jättää välistä. Kurkkasin taas Työkkärin sivuille ja katsoin mahdollisuuksista liikkuvuusavustukseen ulkomaan työharjoittelun puitteissa. Olin myös yhteydessä Ruotsin työvoimatoimistoon, josta oli aiemmin myönnetty Eka EURES työhaastattelutukea, mutta he sanoivat, että Ruotsista he eivät myönnä tukea työharjoitteluille, mutta käskivät olla yhteydessä Ranskan työvoimatoimistoon. Laitoin tuumasta toimeen ja kerroin tilanteeni. Ranskasta sanottiin, että ehdot täyttyivät, sillä harjoittelu oli 6 kk mittainen. Lähetin matkasuunnitelmani, koulutodistukseni ja vaikka mitä lappusia Ranskaan ja sainkin puhelun viikkoja myöhemmin, että minulle myönnettäisiin liikkuvuusavustusta. Pakkasin autoni ja ajoin Perämeren kautta kohti Skellefteåta.
 

Matka kohti #EUmovers-tarinaa

Työpaikkoja muista maista etsiessäni olin yrittänyt verkostoitua mahdollisimman kattavasti ja olinkin tykännyt useista työllistymiseen liittyvistä Facebook-sivuista. Jotain kautta syötteeseeni päätyi julkaisu kisasta, jossa haettiin erilaisia tarinoita liittyen vapaasta muutosta toiseen EU-maahan. Otin hieman tarkemmin selvää tästä #EUmovers-kampanjasta, jossa haettiin kuvan tai videon lisäksi tarinaa pohjustamaan omia kokemuksia. Katsoin läpi kriteerit ja moni asia kohdallani näytti täyttyvän: olin löytänyt työpaikan EURES-palvelun kautta, olin osallistunut Virossa ollessani EU:n tarjoamalle kielikurssillekin, tapasin ja tutustuin paikallisiin lautapeli-illoissa sekä juhlistin Viron 100-vuotista itsenäisyyttä. Käytin Viron terveydenhuoltoa sekä elektronisia kansalaispalveluja ja todistin, kuinka eri kulttuurit ja kielet soluttautuvat hyvin yhteen tässä vanhassa kauppakaupungissa.

Ilokseni sainkin kampanjan päätyttyä sähköpostin, jossa onniteltiin kilpailun voitosta ja kutsuttiin Brysseliin juhlistamaan vapaata liikkuvuutta yhdessä viiden muun voittaneen kanssa. Se olikin ensivisiittini Belgiaan ja sain todella tuntea, kuinka pääkaupunki eli Eurooppaan, henkeen ja vereen. Kaduilla kuulin ruotsia, ranskaa, saksaa, hollantia, italiaa, joka puolella vilisi pukumiehiä ja -naisia ja Euroopan unionin lippuja.

Matkallani sain tavattua myös italialaista ystävääni, jonka opin tuntemaan tuolla kyseisellä ensimmäisellä nuorisovaihtoleirillä Pohjois-Ruotsissa lähes yhdeksän vuotta sitten. Hän oli työllistynyt EU:n komissioon ja asettunut Brysseliin. Oli ilo saada kutsua hänet myös palkintojenjakotapahtumaan, joka oli erittäin hyvin ja tyylikkäästi järjestetty, mutta ilmapiiri oli silti erittäin rento ja oli inspiroivaa kuulla kampanjan onnistuneista tavoitteista ja luvuista. Päivän aikana kuvasimme 360-videohaastattelun kolmen muun voittajan kanssa sekä iltapäivällä pidimme live-haastattelulähetyksen ennen tilaisuutta. Tilaisuudessa oli paneelikeskustelussa EU:ssa työskenteleviä sekä Suomeen muuttanut luxemburgilainen yrittäjä, jonka kanssa myös verkostoiduin tilaisuuden jälkeen. Matkalta käteen jäi runsaasti EU-kokemusta, iso lasinen palkinto sekä matkalahjakortti Euroopan unioniin. Nähtäväksi jää, minne matkani seuraavaksi suuntaa, mutta Euroopan matkakohteiden kanssa ei voi koskaan mennä vikaan!

Juho-Pekka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti