Olin lukion toisella, kun rehtori kutsui kaikki lukion kakkoset
auditorioon kuulemaan mahtavasta tilaisuudesta. Rehtori kannusti meitä hakemaan
kesäksi vapaaehtoisjärjestön nuorisovaihtoon ulkomaille. Muistan vieläkin
olleeni melko ylärivillä, ajatellen vain, että vitsit mikä tilaisuus, moni
varmaan tahtoisi samaa ja kilpailu olisi kovaa. Yllätyksekseni en kuitenkaan
kuullut hirveästi luokkatovereiltani innostusta asian tiimoilta. Päädyin sitten
rehtorin puheille asian tiimoilta ja löysin seuraavana kesänä itseni
Pohjois-Ruotsista yhdessä parinkymmenen muun ulkomaalaisen nuoren kanssa. Olin
Keski-Pohjanmaan piirin alueelta ainut poika, joka lähti kesäksi
nuorisovaihtoon. Se reissu todellakin muutti elämäni ja avarsi maailmaani eri
kulttuureista. Sain tutustua italialaisiin, turkkilaisiin, israelilaisiin,
ruotsalaisiin, tanskalaisiin, itävaltalaiseen, saksalaisiin ja japanilaiseen.
Päästessäni syksyllä taas koulun penkille en malttanut olla kertomatta kaikista
kommelluksista ja opituista kirosanoista luokkatovereilleni. Parin viikon leiri
vaikutti niin paljon tulevaani, että olen vieläkin yhteydessä muutamaan
leiriltä ja tavannut useampaa, vaikka leiristä onkin kulunut jo yhdeksän
vuotta.
Opiskellessani Oulun ammattikorkeakoulussa viestinnän
koulutusohjelmassa tiesin haluavani tuutoroida ja auttaa kouluun tulevia
Erasmus-vaihto-opiskelijoita. Luontaisesti halusin itsekin myös lähteä
Erasmus-vaihtoon ja kävin tutustumassa kevätlukukauden Uumajan yliopistoon
vuonna 2015. Se olikin ensikosketus toisessa EU-maassa asumiseen sekä Euroopan unionin
tarjoamiin palveluihin.
Kaikki ovet avoinna
Valmistuttuani 2017 keväällä medianomiksi en heti saanut
töitä. Olin valmistumisen aikaan työharjoittelussa Tukholmassa. Sain sinne
koulultani liikkuvuusavustusta vastavalmistuneille työharjoitteluun ulkomaille.
Satuin sattumalta kuulemaan avustuksesta kysyessäni omalta kansainvälisten
asioiden vastaavalta tuista.
Työttömyyttä jatkuikin sitten läpi syksyn. Pidin kaikki
mahdollisuudet avoinna, sillä tiesin, että Suomi on vain yksi melko pieni
talousalue, etenkin media-alalla, mutta olin silti valmis kokeilemaan jotain
muutakin. Olin yhteydessä entiseen luokkatoveriini, joka silloin työskenteli
Työ- ja elinkeinotoimistossa ja hän minut tuntien vinkkasi minulle YFEJ:stä.
Tämä kirjainyhdistelmähän ei aluksi kertonut yhtikäs mitään, mutta kun aloin
ottaa asiasta hieman selville netistä, paljastuikin paljon mahdollisuuksia,
apuja ja neuvoja etenkin nuorille, vastavalmistuneille tai uutta uraa
miettiville. YFEJ tarkoittaakin siis Your First EURES Job, eli suomalaisittain
Eka EURES -työpaikkaa.
Loppukesästä löysin suomen kieltä vaativan
työpaikkailmoituksen Saksasta. Laitoin hakemuksen netissä vetämään ja pian
olinkin suorittanut ensimmäiset testit sen mukaisesti, että sain
työhaastattelukutsun Müncheniin. Yritys ei ollut kuitenkaan valmis auttamaan
matkakustannuksissa, mutta halusin todella käydä paikan päällä
työhaastattelussa ja -kokeessa. Sainkin selville sitten YFEJ:n sivuilta, että
sitä kautta on mahdollista hakea myös matka-avustusta työhaastatteluun toiseen
EU-maahan. Varasin lentoliput ja minun onnekseni ykkösluokan lippu maksoi saman
verran kuin economy-luokan, joten matkasinpa sitten ensimmäistä kertaa business-luokassakin!
Kysyin työnantajalta kaikki tarvittavat tiedot työpaikasta sekä haastattelusta
ja lähetin kopiot matkalipuista ja suunnitelmastani Ruotsin työvoimatoimistoon.
Suomi tarjoaa apua ja neuvontaa Eka EURES-asioihin liittyen, mutta
avustuskoordinointi on keskitetty muutamaan EU-maahan ja suomalaisille Ruotsin
työvoimatoimisto on yleensä se tuenhakukohde.
Pääsin työhaastatteluun, sain lentolippuni kustannettua ja
yövyin samalla opiskelukaverini luona, joka oli paikkakunnalla itse
työharjoittelussa. Työpaikkaa minulle ei kuitenkaan tarjottu, mutta sain hyvää
työnhakukokemusta ja pääsin ensi kertaa vierailemaan myös Saksassa!
Palattuani kotimaahan, osallistuin myöhemmin syksyllä
pakolliseen työvoimakoulutukseen, joka oli osa työttömyysetuuksia. Siellä
kerroin käyttäneeni jo Euroopan unionin hyväksymää CV-mallia, Europassia, joka
oli tarjonnut minulle useita työharjoitteluja jo aiemmin. Lisäksi sain kuulla
kurssilla EURES-työnhakupalvelusta, joka kokoaa nettiin kaikki EU-maissa
avoinna olevat työpaikkailmoitukset, jotka on laitettu kunkin maan omiin
työllisyyspalveluihin. Päätin kokeilla palvelua, sillä eihän minulla ollut
mitään menetettävää. Yllätyksekseni sainkin ilmoituksen sähköpostiini n.
kuukausi siitä, kun olin ladannut CV:ni palveluun, että rekrytoija oli nähnyt
profiilini sekä laittanut työpaikkatarjouksen. Työpaikka oli Virossa ja
Tallinnaan haluttiin suomenkielisiä suomalaiseen yritykseen IT-tukeen. Työ
tarjosi itse muuttoavustusta ja palkkakin oli paikallisittain kilpailukykyinen.
Ajattelin, että on parempi kokeilla jotain uutta ja Viro tuntui helpolta
vaihtoehdolta sijaintinsakin vuoksi. Olin lukenut sanomalehdestä aiemmin myös
Kelan tarjoamasta liikkuvuusavustuksesta, jota voidaan myöntää työnhakijan
muuttaessa toiselle paikkakunnalle työn perässä. Hain tukea ja sitä minulle
myös myönnettiin myös ulkomaille.
IT-ala ei ollut kuitenkaan ihan omaa alaani ja media-alan
koulutukseni kummitteli takaraivossani. Sainkin samana keväänä Viroon
muuttaessani koulutustani vastaavan työharjoittelupaikan Ruotsin Skellefteåsta,
jota en voinut jättää välistä. Kurkkasin taas Työkkärin sivuille ja katsoin
mahdollisuuksista liikkuvuusavustukseen ulkomaan työharjoittelun puitteissa.
Olin myös yhteydessä Ruotsin työvoimatoimistoon, josta oli aiemmin myönnetty
Eka EURES työhaastattelutukea, mutta he sanoivat, että Ruotsista he eivät
myönnä tukea työharjoitteluille, mutta käskivät olla yhteydessä Ranskan
työvoimatoimistoon. Laitoin tuumasta toimeen ja kerroin tilanteeni. Ranskasta
sanottiin, että ehdot täyttyivät, sillä harjoittelu oli 6 kk mittainen. Lähetin
matkasuunnitelmani, koulutodistukseni ja vaikka mitä lappusia Ranskaan ja
sainkin puhelun viikkoja myöhemmin, että minulle myönnettäisiin
liikkuvuusavustusta. Pakkasin autoni ja ajoin Perämeren kautta kohti
Skellefteåta.
Työpaikkoja muista maista etsiessäni olin yrittänyt
verkostoitua mahdollisimman kattavasti ja olinkin tykännyt useista
työllistymiseen liittyvistä Facebook-sivuista. Jotain kautta syötteeseeni
päätyi julkaisu kisasta, jossa haettiin erilaisia tarinoita liittyen vapaasta
muutosta toiseen EU-maahan. Otin hieman tarkemmin selvää tästä
#EUmovers-kampanjasta, jossa haettiin kuvan tai videon lisäksi tarinaa
pohjustamaan omia kokemuksia. Katsoin läpi kriteerit ja moni asia kohdallani
näytti täyttyvän: olin löytänyt työpaikan EURES-palvelun kautta, olin
osallistunut Virossa ollessani EU:n tarjoamalle kielikurssillekin, tapasin ja tutustuin
paikallisiin lautapeli-illoissa sekä juhlistin Viron 100-vuotista
itsenäisyyttä. Käytin Viron terveydenhuoltoa sekä elektronisia
kansalaispalveluja ja todistin, kuinka eri kulttuurit ja kielet soluttautuvat
hyvin yhteen tässä vanhassa kauppakaupungissa.
Ilokseni sainkin kampanjan päätyttyä sähköpostin, jossa
onniteltiin kilpailun voitosta ja kutsuttiin Brysseliin juhlistamaan vapaata
liikkuvuutta yhdessä viiden muun voittaneen kanssa. Se olikin ensivisiittini
Belgiaan ja sain todella tuntea, kuinka pääkaupunki eli Eurooppaan, henkeen ja
vereen. Kaduilla kuulin ruotsia, ranskaa, saksaa, hollantia, italiaa, joka
puolella vilisi pukumiehiä ja -naisia ja Euroopan unionin lippuja.
Matkallani sain tavattua myös italialaista ystävääni, jonka
opin tuntemaan tuolla kyseisellä ensimmäisellä nuorisovaihtoleirillä
Pohjois-Ruotsissa lähes yhdeksän vuotta sitten. Hän oli työllistynyt EU:n
komissioon ja asettunut Brysseliin. Oli ilo saada kutsua hänet myös
palkintojenjakotapahtumaan, joka oli erittäin hyvin ja tyylikkäästi
järjestetty, mutta ilmapiiri oli silti erittäin rento ja oli inspiroivaa kuulla
kampanjan onnistuneista tavoitteista ja luvuista. Päivän aikana kuvasimme
360-videohaastattelun kolmen muun voittajan kanssa sekä iltapäivällä pidimme
live-haastattelulähetyksen ennen tilaisuutta. Tilaisuudessa oli
paneelikeskustelussa EU:ssa työskenteleviä sekä Suomeen muuttanut
luxemburgilainen yrittäjä, jonka kanssa myös verkostoiduin tilaisuuden jälkeen.
Matkalta käteen jäi runsaasti EU-kokemusta, iso lasinen palkinto sekä
matkalahjakortti Euroopan unioniin. Nähtäväksi jää, minne matkani seuraavaksi
suuntaa, mutta Euroopan matkakohteiden kanssa ei voi koskaan mennä vikaan!
Juho-Pekka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti