Anne
lähti Iso-Britanniaan etsimään seikkailua ja löysikin sitä.
Minut
innosti lähtemään seikkailunhalu, halusin nähdä maailmaa ja kartuttaa
kielitaitoa. Menin vaan paikan päälle Iso-Britanniaan ja aloin etsimään töitä.
Olin hakenut työpaikkoja Suomesta käsin ja sitten kuuden viikon päästä maahan
saapumisesta sain ensimmäisen työpaikan. Se oli ”aloituspaikka”, sillä parin
kuukauden työskentelyn jälkeen sain oman alan työtä. Minulle tarjottiin uutta
työtä jo aiemmin Suomesta lähettämieni hakemusten pohjalta. Minulla taisi olla
onnea siinä mielessä, että en joutunut hirveän paljon hakemuksia lähettämään.
Netin kautta lähettelin hakemukset. Jos olet kuitenkin jo paikan päällä
Isossa-Britanniassa, kannattaa myös käydä yrityksissä.
Aluksi menin
suomalaisten ystävien luokse asumaan. Asuin muutaman viikon ystävien kanssa.
Kun sain uuden työpaikan toiselta paikkakunnalta, työkavereiden avulla löysin
vapaan huoneen soluasunnosta. Maassa jo asuneet kaverit auttoivat paljon
käytännön järjestelyissä: sosiaaliturvanumeron hakemisessa ja muissa
maahanmuuttoon liittyvissä rekisteröitymisasioissa. Mieleeni on jäänyt
erityisesti se, että minulle ei oikein haluttu ensin vuokrata asuntoa, koska
minulla ei ollut minkäänlaisia luottotietohistoriaa Britanniassa. Isäni takasi
Suomesta käsin vuokran ja faksasi asiasta todistuksen. Asioiden hoitaminen
varsinkin puhelimessa englanniksi oli vaikeaa alussa vaikka kielitaitoni olikin
ihan hyvä jo mennessäni. Varsinaisia epäuskon hetkiä ei ollut, mutta ajan myötä
iski kyllä koti-ikävä.
Työpaikkojen
sisäinen hierarkia on selkeämpi kuin Suomessa; asioita hoidetaan lähimmän oman
esimiehen kautta (esim. tiimin johtaja). Suomen työpaikkoihin verrattuna
työntekijän kanssakäynti ylempien esimiesten kanssa on huomattavasti
rajatumpaa. Pukeutumiskoodi on yleisesti ottaen muodollisempi kuin Suomessa;
työpuku on yleinen käytäntö ja farkut eivät ole yleensä sallittuja –
poikkeuksena tosin esim. nuortenvaateliikkeen myyjät. Asiakaspalvelutilanteet
ovat kohteliaampia, mutta myös rennompia kuin Suomessa, joten muista ”thank
you”, ”please” jne. muttei kannata hätkähtää, mikäli vastauksena kuuluu
”cheers, love!” tai ”thanks, sweetie”. Ne ovat vain kohteliaita, arkipäivän
fraaseja. Myös yritysmaailmassa kohteliaan muodollinen kuulumisten kysely tai
small talk ovat osa business-kulttuuria. Sitä käytetään niin sähköposteissa,
puheluissa kuin myös tapaamisissa.
Kaupan
alalla ilta- ja viikonloppulisiä ei välttämättä makseta, vaan palkka on kiinteä
ja perustuu kunkin omiin työvuoroihin tai sovittuihin työaikoihin. Yleisesti ottaen
ylityölisät ja kellokorttisysteemit ovat harvinaisempia kuin Suomessa. Palkka
ilmoitetaan vuosipalkkana ja se on yleensä merkitty jo työpaikkailmoitukseen.
Suomessa usein käytettyyn palkkatoivekysymykseen törmää Britanniassa siis
harvoin. Toisin kuin Suomessa, Britanniassa ei yleisesti ottaen kirjoiteta
automaattisesti työtodistuksia työsuhteen päätyttyä. Työtodistuksen voi
kuitenkin saada erikseen pyytämällä. Yleisenä käytäntönä on, että
työhakemukseen merkitään kaksi suosittelijaa, joista toisen olisi hyvä olla
edellisestä työpaikasta. Tämä ei ole vain muodollisuus, vaan suosittelijoihin
otetaan usein yhteyttä uutta työntekijää palkattaessa. Suosittelija voi olla
myös opettaja, tutor tai henkilökohtainen suosittelija, joka voi kertoa
hakijasta henkilönä.
Ammattiliittoon
liittyminen ei ole yhtä ”automaattista” kuin Suomessa. Liitot antavat yleensä
ilmaista lakineuvontaa ongelmatilanteissa, mutta mahdolliseen työttömyysturvan
suuruuteen jäsenyydellä ei ole vaikutusta. Työnantajien yleinen asenne ammattiliittoja
kohtaan ei välttämättä ole yhtä suopea kuin Suomessa, vaikkakin niihin
kuuluminen on myös Britanniassa työntekijän oikeus.
Parasta
työssäni ja Iso-Britanniassa yleensäkin on monikulttuurisuus työpaikoilla.
Siellä on hyvät mahdollisuudet työmarkkinoilla, koska vaihtoehtoja on niin
paljon. Työntekijöiltä vaaditaan paljon, mutta se antaa myös mahdollisuuden
oppia paljon uutta. Jos sinulla on jokin tietty tutkinto, voit Suomea vapaammin
hakea ja tehdä erilaisia töitä. Osaaminen ratkaisee enemmän kuin paperit. Jos
puhuu muita kieliä, on siitä hyötyä Iso-Britannian työelämässä. Myös suomen
kielen taitoa tarvitaan yllättävän monessa työpaikassa.
Neuvoksi
antaisin lähtijöille, että jos et tunne ketään maassa eikä sinulla ole
työpaikkaa tiedossa, harkitse vakavasti au pairiksi ryhtymistä, koska sitä
kautta saat asunnon ja olet paikan päällä etsimässä muuta työtä. Kannattaa
lähteä rohkeasti, takaisin Suomeen pääsee aina. Jos olet Suomessa opiskelija,
harkitse ihmeessä harjoittelun tekemistä Isossa-Britanniassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti