keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Mitä ammatinvalintapsykologilla tapahtuu?

Googlaillessani osuin useammallekin keskustelupalstalle, jossa pohdittiin mitä ammatinvalintapsykologin luona oikein tehdään, ja mitä hyötyä käynnistä voisi olla. Kerron nyt miltä tämä ammatinvalinnan ja uraohjauksen psykologin näkökulmasta vaikuttaa.
Aluksi asiakkaan kanssa sovitaan käyntien tavoitteesta. Usein tavoite on toteuttamiskelpoisen urasuunnitelman laatiminen, mutta se voi olla myös itsetuntemuksen lisääminen tai keinojen etsiminen valmiin urasuunnitelman toteuttamiseksi. Läheskään kaikki eivät alussa vielä tiedä, miksi he oikeastaan tulivat ohjaukseen, mutta he tietävät kyllä, että työhön ja koulutukseen liittyvät asiat ovat nyt jollakin tapaa solmussa eikä tilanteesta oikein tahdo päästä eteenpäin. Asiakas itse päättää mikä hänestä on mielekäs tavoite, ja psykologi auttaa löytämään sellaisen tavoitteen, johon ammatinvalinnanohjauksessa voidaan löytää keinot.
Työ- ja elinkeinotoimiston eli TE-toimiston asiakasrekisterissä voi olla tietoja asiakkaan koulutuksesta ja työkokemuksesta. Minä kuulen mielelläni suoraan asiakkaalta, minkälainen hänen tilanteensa on.  Hän itse tuntee parhaiten tilanteensa ja toiveensa! Oman elämäntilanteen kertominen toiselle on jo keino selventää asioita itselle: jo tässä vaiheessa moni asia kirkastuu ja tulee selvemmin esiin ajatusten kirjosta. Ensimmäinen käynti saattaa mennä siihen, että asiakkaan tilanne tulee psykologi lle tutuksi ja löydetään tavoite, jota kohti yhdessä pyritään. Asiakas on se joka kulkee eteenpäin polullaan, ja psykologi kulkee siinä rinnalla kannustamassa ja rohkaisemassa.
Joskus psykologi ja asiakas huomaavat, että päätöksentekoa varten tarvitaan lisää tietoa. Esimerkiksi selkeä kuva omista kyvyistä tai persoonallisuudesta voi helpottaa näitä kykyjä tai luonteenpiirteitä vastaavan koulutusalan löytämistä. Silloin käyttöön otetaan psykologiset testimenetelmät. Niillä voidaan saada lisätietoa, joka yhdistetään keskustelussa esille tulleisiin asioihin. Testitulokset eivät ole koko totuus, ja siksi aikaa käytetään tuloksista keskusteluun. Muuten voitaisiin tehdä virhepäätelmiä, kuten tilanteessa jossa asiakas jännittää kovasti testitilanteita, menee ihan lukkoon ja epäonnistuu sen vuoksi matemaattista kyvykkyyttä mittaavissa tehtävissä, vaikka olisi ne osannutkin. Ilman keskustelua voisi jäädä se virheellinen käsitys, että asiakkaan matemaattiset taidot ovat niin heikot, että joitakin ammatteja ei ole syytä harkita lainkaan! Tässä esimerkkitilanteessa olisin ehkä pohtinut asiakkaan kanssa, voisiko yksi tavoite olla testijännityksen lieventyminen, jotta hän voisi saada mieleisen opiskelupaikan ja valmistua ammattiin.
Psykologisten testien lisäksi käytössämme on monenlaisia itsearviointi- ja pohdintatehtäviä. Niiden tarkoitus on auttaa omien ajatusten ja toiveiden jäsentämisessä. Joskus vaikeus on päätöksenteossa, kun on monta kiinnostavaa vaihtoehtoa. Silloin asiakas voi hyötyä käytännön kokemuksista, ja ”kokeilla” alan opintojen kiinnostavuutta avoimessa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. TE-toimiston järjestämä työkokeilu voi antaa mahdollisuuden kokeilla kiinnostavaa ammattia käytännössä, oikealla työpaikalla.
Ammatinvalinta- ja uraohjauksen päättyessä asiakkaalla pitäisi olla selvempi käsitys siitä, miten tästä tilanteesta edetään kohti sellaista tulevaisuutta, joka vaikuttaa kiinnostavalta. Vähintäänkin seuraava askel on hahmottunut. Askeleen pituus riippuu asiakkaan omasta motivaatiosta: joku on valmis menemään vaikka läpi harmaan kiven, kun taas toinen haluaa kulkea vähän helpompaa tietä tulevaan.
Minusta on tärkeintä, että asiakas on omasta halustaan ohjauksessa ja on valmis itse tekemään töitä oman suunnitelmansa eteen. Valmiita vastauksia meiltä on vaikea saada, kun ei meillä ole sitä kristallipalloa, jonka avulla näkisimme tulevaisuuteen. ”Tee näin, ja työllistyt varmasti! Tällä tavalla sinusta tulee tyytyväinen ja onnellinen!”.  Joskus tekisi mieli sanoa omia vaikutelmiaan – ”sinustahan tulisi hyvä sairaanhoitaja” – mutta yritän vastustaa kiusausta sanoa noin suoria kommentteja. Useimmille omat vanhemmat tai ystävät ovat jo osoittaneet heidän mielestään sopivia ammatteja. Vinkeistä ei ole yhtä paljon hyötyä kuin siitä, että saa itse etsiä oman suuntansa elämässä.
Jos yhtään lohduttaa, en itsekään tiennyt yhtään mikä minusta tulisi isona. Kävin ammatinvalintapsykologilla, ja hän pyysi minua mainitsemaan mielestäni mahdollisia ammatteja. ”Arkkitehti, lääkäri, graafinen suunnittelija”, tokaisin hädissäni. Psykologi totesi, että mikä hyvänsä noista voisi tulla kyseeseen. Voin kertoa, että se ei silloin tuntunut siltä vastaukselta, minkä olisin halunnut kuulla… Kirjoitin vaihtoehdot paperille, suljin silmäni ja osuin etusormellani vaihtoehtoon ”graafinen suunnittelija”. Ei siitä tarinasta sen enempää, olihan se ihan mukava ensimmäinen ammatti. Hatarasta alusta huolimatta löysin aikanani tämän nykyisen ammattini, jossa pystyn hyödyntämään kiinnostustani kaikkeen. Haluan rohkaista myös asiakkaitani luottamaan siihen, että vaikka tänään ei vielä ole selvää näkymää tulevaisuuteen, kannattaa ottaa askeleita eteenpäin. Joskus täytyy myös vaihtaa suuntaa tai jopa perääntyä.
Satu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti