Työnhaku on eräänlaista työtä, jota oppii tekemällä. Haastattelu
ei ole mikä tahansa tilaisuus, vaan siinä tehdään molemmin puolin arvioita, kerätään
tietoa. Hakijan roolissa tilanne tarkoittaa sitä, että haetaan jäsenyyttä
uuteen yhteisöön jossa omalla työpanoksella on hinta. Puheenvuoro on hakijalla
ja hän luo ympärilleen näköisensä ilmapiirin vastauksillaan. Se tuleeko
työpaikkaan valituksi vai ei, luo monia ajatuksia: toiveita, pettymystä,
luopumista ja kuulostelua sen suhteen hyväksytäänkö minut. Joskus voi olla myös
helpotus, että haastattelussa ilmenikin että tämä työpaikka ei olisi sopiva
minulle.
Kun muistelen tilanteita, joissa itse olen aiemmin ollut
hakijana, tärkeimpinä ja myönteisimpinä ovat jääneet mieleen tilanteet, jossa
haastattelija on kiinnostuneisuutensa lisäksi myös antanut jonkun osuvan myönteisen
palautteen. Sen ei ole tarvinnut olla iso tai kovin merkityksellinen hakemani
työtehtävän kannalta. Haastattelun ei ole tarvinnut johtaa työpaikan saamiseen.
Myönteinen palaute on antanut uskoa oman
paikan löytämiseen työtehtävissä. Toisen antama huomio on tärkeää. Mutta vaikka
näitä kultaisia sanoja ei kuulisikaan, voimme onneksi muodostaa omat hopeiset
sanoituksemme tapahtuneelle ja mikä siinä sujui hyvin.
Heli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti