keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Kirjailijaksi – ja sitten vielä leipätyö?

Lähihoitajaksi, insinööriksi tai puheterapeutiksi haluava etsii sopivan koulutuspaikan, valmistautuu huolella pääsykokeisiin ja onnistuessaan opiskelee ja valmistuu ammattiin. Luovien alojen ja urheilun lahjakkuuksien ammatinvalinta on mutkikkaampaa! Vaikka olisi todella lahjakas alallaan, varmuutta leivästä näillä aloilla ei helposti saavuta.

Kirjailijaksi ei synnytä, mutta kirjailijaksi voi tulla monenlaisia polkuja kulkien. Useimmat ovat ensin rakastaneet kirjallisuutta ja lukeneet paljon, ja huomanneet jo varhain itsekin kirjoittavansa mielellään. Ensimmäiset palautteet teksteistä tulevat äidinkielen opettajilta, jotka ovat paljon vartijoina. Kirjoittamisen eri lajien harrastamista voi jatkaa kansalaisopistoissa.

Harrastuksesta askel kohti vakavampaa opiskelua ovat kansanopistojen ja muiden vapaan sivistystyön oppilaitosten tarjoamat kirjoittajaopinnot, esim. Oriveden opiston ja Laaja-salon opiston yksivuotiset kirjoittajalinjat. Yliopistoissa opinnot ovat joko kirjallisuustiedettä, tai kirjoittamisen opintoja, kuten Turun yliopiston luovan kirjoittamisen perus- ja aineopintokokonaisuus. Kurssit keskittyvät proosan, draaman, lyriikan ja tietokirjoittamisen kirjoittamiseen, lukemiseen ja analysointiin, ja aineopinnoissa kirjoitetaan pitkä käsikirjoitus (esim. romaani tai runokokoelma). Myös avoimen yliopiston kautta voi löytyä kirjoittamisen opintojaksoja (www.avoinyliopisto.fi). Suomessa järjestetään vuosittain lukuisia kirjoituskilpailuja, joiden kautta voi pyrkiä kustantajien tietoisuuteen ja saada palautetta teksteistään.

Osa kirjailijoista näkyy usein julkisuudessa: Jari Tervo Uutisvuodossa ja Tuomas Kyrö Hyvissä ja huonoissa uutisissa ovat hauskuttaneet ja tuoneet kirjailijanelämää näkyväksi. Sofi Oksanen on näkyvä kirjailijahahmo, jolta kysyin onko kirjailijan pakko olla hyvin ulospäin suuntautunut ja sanavalmis. Sofi Oksanen ja häntä haastatellut kirjailija Antti Tuominen olivat samaa mieltä siitä, että vain harva kirjailija on yhtä ulospäin suuntautunut kuin he ovat, joten julkisuudessa viihtyminen ei ole kirjailijaksi ryhtymisen edellytys. Sen sijaan heidän mielestään kirjailijalle on kaksi välttämätöntä asiaa: kirjoittaminen ja lukeminen. Kirjailijaksi haluavan täytyy lukea paljon ja kirjoittaa paljon. Lisäksi Sofi Oksanen antoi neuvoksi valmistautua siihen, että kirjailijana toimiminen ei yleensä elätä, vaan täytyy varautua tekemään muutakin työkseen. Kirjailijoiden mediaaniansio kaunokirjallisesta työstä vuonna 2010 oli 2 000 euroa vuodessa.

Sofi Oksanen ja Antti Tuominen oikoivat myös muita väärinkäsityksiä: kirjailija ei voi vain odottaa inspiraatiota. Kirjoittaminen on työtä, ja vaatii kurinalaisuutta: pöydän ääreen on vain istuttava ja alettava kirjoittaa. Inspiraatiota odottaen kirja ei olisi ikinä valmis! He kertoivat myös työn yksinäisyydestä: kirjailija viettää eniten aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joita ei ole oikeasti olemassa. Kirjan julkaisseet voivat toki liittyä kirjailijayhdistyksiin, joista voi saada hyviä vinkkejä ja tavata muita kirjoittavia ihmisiä.

Lue lisää kirjailijan ammatista ammattinetistä, Suomen Kirjailijaliiton sivuilta ja tuoreesta Mieli ja maisema –kirjasta, joka esittelee valokuvin ja tekstein suomalaisten nykykirjailijoiden työtiloja, työskentelyä ja vähän sitäkin, miten heistä tuli kirjailijoita.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti