Ei, ehkä vai kyllä

Näkökulmia voi lisätä ja laajentaa

Työllistymisen pitää olla varmaa. Opinnot voivat kestää korkeintaan vuoden tai pari vuotta. Tulotaso ei saa pudota opintojen aikana. Uuden ammatin palkan pitää olla vähintään yhtä paljon kuin nykyammatissa. Opintojen tai työn perässä muuttaminen on mahdotonta. Päiväopinnot eivät käy matkakulujen vuoksi. Kolmivuorotyö ei käy perhesyistä. Hoitoala ei ole oma juttu, puhumattakaan taloushallinnosta.

Työurallaan muutosta suunnitteleva osaa helposti listata valintojen reunaehtoja. Hän haluaa varmistaa, ettei tekisi virheinvestointia, panostaisi uuden eteen turhaan, menettäisi etuuksia, ottaisi isoja riskejä tai tekisi liian suurta muutosta. Työpaikan menettäminen on ollut pettymys ja tulevaisuus epävarmaa. Miten turvata onnistuminen? Miten löytää reunaehtojen sisältä mielekkäitä, mahdollisia ja innostavia vaihtoehtoja?

Tilannetta voisi verrata pitkän kapean putken läpi katsomiseen. Ympäristöstä näkee pienen sattumanvaraisen osan kerrallaan, maisema ei hahmotu kokonaisuutena. Liikkuminen on vaikeaa kompastumatta. Unohtuu, että ympäristö näyttää erilaiselta eri suunnista katsottuna. Tuntuu kuin seinä olisi vastassa joka suunnalla. Mitään ei jää jäljelle. Turha yrittää.

Luopumismieliala ei auta löytämään uusia vaihtoehtoja. Vaikka työ loppuu, paljon jää myös jäljelle: osaaminen, koulutus ja kokemus, elämäntilanteen hyvät puolet. Toiveikkuus ja näkökulmien laajentaminen ovat hyödyksi tulevaisuuden suunnittelussa. Mikä tekisi, jos kaikki olisi mahdollista? Toiveen suunnasta voi löytää toteuttamiskelpoisia ratkaisuja. Silloinkin, kun työuran muutoshaasteet tulevat itsestä riippumatta, on mahdollista ja hyödyllistä miettiä, mitä haluaa, mikä kiinnostaa ja mikä sopii itselle ja omaan elämäntilanteeseen. Voi tehdä voitavansa toivottavan tulevaisuuden hyväksi. Tulevaisuutta rakennetaan omilla valinnoilla ja toimimalla.

Sari