Istuuko takkini?

Elämä ei pysähdy.  Lifestyle-ohjelmat ovat ajan kuva. Elämää pyritään kohentamaan monin tavoin. Televisio-ohjelmissa ei enää tyydytä pelkästään kokkailemaan ja sisustamaan, nyt muokataan ihmistä. Laihdutetaan, treenataan, pukeudutaan ja nuorrutaan. Oma elämä annetaan ison ihmisjoukon arvioitavaksi. Myös omia ideoita halutaan arvioitavan raadin edessä. Raati voi innostua rahoittamaan liikeideaasi.  Taitojen ja taiteellisten kykyjen etsintää on harrastettu jo antiikin aikoina, niin nytkin. Ohjelmissa etsitään täydellistä kumppania, treffailut voivat tapahtua pukeissa tai ilman vaatteita, paratiisisaarella, viidakossa tai tavataan puoliso vasta alttarilla. Unelmien poikamiestä tai sinkkutyttöä havittelevat laitetaan kilpailemaan keskenään siitä, kuka valloittaa kohteen sydämen. Jo vanha ohjelmaformaatti on valita uusia työntekijöitä laittamalla ehdokkaat kilpailemaan keskenään. Olen odottanut, milloin trendiksi tulisi valita ammatti ja ura julkisesti – vaikka taitaa sekin olla jo ohjelmistossa!

Mitä näissä ohjelmissa tavoitellaan? Halutaanko suurien katsojalukujen lisäksi auttaa ohjelmiin valittuja ihmisiä? On tunnettua, että jos taitojasi ja ideoitasi pidetään hyvinä tai jopa ihaillaan, koet tyytyväisyyttä ja itsetuntosi kohenee. Ihmisen olemuksen muokkaamisessa voidaan saavuttaa parhaana tuloksena samalla itsetunnon kohentuminen. Kaikkein tuhoisin on asetelma, jossa koko ihmisen persoona kyseenalaistetaan tai ihminen kokee, ettei hän kelpaa sellaisena kuin on.

Uravalintaa voi verrata takkiostoksilla oloon. Haluat saada uuden takin – menet kauppaan, etsit, et löydä mieleistäsi. Menet toiseen kauppaan. Jatkat etsintää seuraavana päivänä, löydät hyvän. Mutta takki onkin kallis, ylittää budjettisi. Haluat silti tuon takin. Et jää odottamaan alennusmyyntiä. Sinulle sopivaa kokoa ei ainakaan alennusmyynnissä enää olisi. Pirautat kaverille, tämä kannustaa sinua ostamaan takin. Pyydät myyjää makutuomariksi. Hänkin pitää takkia sinulle sopivana. Etkö saisi arvostaa itseäsi ja ostaa sellaista takkia, jossa viihdyt?

Mitä tarkoittaa täydellisen ammatin ja uran tavoittelu? Voi käydä niin, että jos valitsee ja valitsee, käy kuin entisen miehen - ”luu jää valitsijan kouraan”.  Tilaisuus menee ohi. Päätöksiä pitää tehdä, kun aika on kypsä ja otollinen. Täydellisyyttä voi tavoitella takkiostoksilla, mutta parin tai ammatin valinnassa tuo tavoite on haastava, jopa mahdoton.

Kokemuksen karttuessa ihminen yleensä alkaa arvostaa enemmän sisällöllisiä seikkoja. Hyvin voi ymmärtää, ettei ammatin tai uran valintaa kannata tehdä tv-ohjelman perusteella. Mutta joistakin asioista voi ottaa vinkkejä. Nuorempana pidin sarjasta Ally McBeal. Cage&Fish -lakiasiaintoimistossa sattui ja tapahtui, itsetuntoa kohennettiin peilaamalla ja tanssimalla peilin edessä ja kaikki meni lopulta ”coolisti”, oli hoidettava tapaus millainen hyvänsä. Sarjan tunnussävelmä ”Searching my soul” kertoo sarjan idean pähkinänkuoressa.

Se, mitä odottaa, se monesti myös toteutuu.  Jos uskallat asettaa itsellesi kohtuullisia tavoitteita, sellaisia, jotka eivät ole sinulle liian vaatimattomia tai liian kunnianhimoisia, voit onnistua paremmin. Omat arvostukset vaikuttavat valintoihisi – on hyvä miettiä, millainen olet. Takinvalintakin kertoo sinusta jotain - valitsetko perinteisen vai modernin, klassisen ja pitkäikäisen vai haluatko nopeasti vaihtaa tämän jälkeen uuteen takkiin. Teetkö ratkaisun itsenäisesti vai tarvitsetko makutuomaria? Makutuomaria voi toki käyttää, vaikkei sitä tarvitsisikaan. Uraohjaus voi toimia makutuomarin lailla. Uraohjauspsykologi ei tee päätöstä puolestasi, mutta hän voi pohtia kanssasi, miltä tämä ura sinun kohdallasi näyttäisi – nyt ja myöhemmin. Voihan olla, että juuri sinulle istuu ammatti kuin ammatti tosi hyvin. Mutta vain sinä tiedät, miltä ajatus ammatista ja urasta tuntuu. Kuten takin, myös ammatin ja uran pitää tuntua sinusta hyvältä. Valitse siis se sinulle sopivin!

Ajatus päivien alkaessa jo pidentyä

Yrittäjän alkutaipaleella…

Astun sisään viihtyisään liiketilaan, jonka ulkoikkunan alla on pieni tuoli ja lyhty. Tämä on Villa Varvas, jalkahoitola, joka syntyi yrittäjä Marja Niukkasen unelmista. Tätä ennen hän toimi kenkämyyjänä, joten jalkojen hyvinvointi on ollut jo aiemmin osa hänen ammattinsa keskeistä sisältöä. Ehtiväisellä naisella on pohjalla kosmetologin tutkinto, johon kuuluu osana jalkahoidot. Tämän lisäksi hänellä on jalkahoitajan ammattitutkinto vuodelta 2015. Marja, kertoisitko tarkemmin, miten haaveet johtivat omaan liikkeeseen?

- Olen jo nuorena tyttönä ilmoittanut tahtovani yrittäjäksi, 16-vuotiaana lähdin työelämään suoraan koulun penkiltä ilman mitään ammatillista tutkintoa. Olin kolme vuotta suklaatehtaan palveluksessa, jonka jälkeen opiskelin kosmetologin perustutkinnon v.1995. Kotiäitinä ehdin viettää aikaa kolmen pojan kanssa vv. 1996–2004, jolloin kävin satunnaisesti keikkatöissä. Kotiäitiyden jälkeen opiskelin keittiöalaa, mietteet oman kahvilan perustamisessa. Lasten kuitenkin ollessa ala-kouluikäisiä, en halunnut sitoa itseäni vaativiin työnkuviin. Kaikkien kiemuroiden jälkeen työskentelin useamman vuoden merkkivaatteiden parissa asiakaspalvelutehtävissä, joista siirryin oman äidin vakavan sairastumisen aikana kenkäliikkeeseen myyjän tehtäviin. Huomasin nopeasti kosmetologin jalkojenhoito-koulutuksesta olevan hyötyä kenkien myyntityössä; aloin myös huomioida miten asiakkaiden jaloissa oli paljon ongelmia. Tutkin Lahden alueen jalkojenhoitopalveluita ja niiden tuottajia: alueella on paljon kosmetologeja, mutta jalkaterveyden tuottajia suhteessa väkilukuun on todella vähän. Alan näkymät tulevaisuuteen ovat siis valoisat, ihmisten ikääntyminen ja elinikäennuste lupaavat myös asiakkaita riittävästi. Äitini menehtyi keväällä 2014, ja hänen rinnallaan pitkän ja raskaan saattojakson aikana ajatukset kääntyivät myös väistämättä omaankin tulevaisuuteen. Tuli tunne, että nyt tai ei koskaan. Olin valmis tekemään muutoksen ja tarttumaan oman haaveeni ja unelmani toteuttamiseen. Aloitin 42-vuotiaana opinnot Tampereella 09/2014, päämääränä yrittäjyys ja oma jalkahoitola.

Monet asiakkaani harkitsevat yrittäjyyttä, jos palkkatyötä ei vain ota löytyäkseen. Entä sinä? Oliko yrittäjyys varavaihtoehto, vai ensisijainen toive?

- Kuten jo aiemmin mainitsin, minulle yrittäjyys on ollut aina ensisijainen toive. Kaikki mitä olen sitä ennen tehnyt, on kerryttänyt minulle taitoa ja osaamista nykyiseen alaani. Ihminen voi kehittää itseään opiskelemalla teoriaa tai opiskella käytännön kautta, siksi koskaan mitä teet työksesi ei ole turhaa tai ettei veisi sinua elämässä eteenpäin. Olen aina halunnut tarttua kokemuksiin ja työhön oppiakseni jotakin uutta.

Mistä lähdit liikkeelle? Mikä oli ensimmäinen käytännön askel, jonka otit Villa Varvasta perustaessasi?

- Päätös lähteä suorittamaan tarvittava koulutus, jalkojenhoidon ammattitutkinto, ja liiketoimintasuunnitelma. Alueen palvelun tarpeen kartoitus sekä kilpailija-analyysi.

Mistä tuo nimi muuten on peräisin? Oliko se sinulla mielessä alusta alkaen? Liittyykö siihen jokin tarina?

- Halusin nimen olevan suomalainen ja erottuva, nimi joka jää mieleen. Olin katsellut pientä mökkiä johon ajattelin ensin hoitolan perustaa, siihen sopi hyvin sana Villa ja koska siellä olisi hoidettu varpaita ja jalkoja, sana Varvas tuli heti mieleen Villa Varvas. Ihan loistava yhdistelmä, ja suuhun sopiva. Nimi on herättänyt paljon positiivista palautetta, oikein onnistunut jalkahoitolan nimi. Sijainti toki muuttui matkan varrella katutason liiketilaksi historiallisen funkkistalon kivijalkaan, mutta kaupunki-villa sopi edelleen liikeideaani.

Mitä kaikkea vielä tarvittiin ennen kuin liikkeesi avasi ovensa?

- Kynää ja paperia, ranskalaisia viivoja ja pitkä lista asioita. Ammattitutkinto, liikeidea ja liiketoiminta-suunnitelma. Liiketila ja siihen liittyvät neuvottelut vuokrasopimuksesta, remontista ja sen kuluista. Lupa-asiat rakennustarkastuksen ja terveysviranomaisen kanssa sekä palotarkastus. Yrityksen rekisteröinti ja verorekisteriin merkitseminen. Neuvottelut rahoituslaitoksen ja Finnveran kanssa. Yhteistyö uusyrityskeskus Ladecin ja TE-toimiston kanssa. Toiminnan aloittamiseen tarvittava kalusto ja sisustus suunnitteluineen. Sähköiset palvelimet, nettisivut, graafinen ilme, kassajärjestelmät. Sopimukset eri tavarantoimittajien ja maahantuojien kanssa. Vakuutukset ja sopimus kirjanpitäjän kanssa. Asioita oli siis melkoinen määrä tehtäväksi, mutta sitä varten on olemassa tahoja, jotka neuvovat ja auttavat tulevaa yrittäjää eteenpäin. Jotta itse voi keskittyä omaan ydinosaamiseen ja liikeidean toteuttamiseen, on hyvä käyttää omien alojen asiantuntijoita hyödykseen ja tehdä yhteistyötä. Monesti maksat joistakin palveluista, mutta miten nopeasti raha tulee sinulle takaisin kun olet tehnyt alussa jo oikean päätöksen?

Yrittäjiksi aikovia varoitellaan riskeistä ja neuvotaan varautumaan suureen työmäärään ja pieniin ansioihin ainakin alkuvaiheessa. Oletko samaa mieltä?

- Se on varmasti totta. Kun sinulla on vahva visio ja olet tehnyt hyvän pohjatyön, on alkuun pääseminen huomattavasti nopeampaa. Työmäärä on kyllä iso ja siihen on panostettava, mikäli haluat yrityksen menestyvän. Mitä olisit valmis tekemään, jos tiedät sataprosenttisesti ettet voi epäonnistua? Siihen ajatukseen olen itse aina luottanut ja saanut tsemppiä. Ansiot minulla olivat matalat ennen yrittäjyyttä, mutta totta on myös se ettei yrityksellä ole alussa varaa maksaa yrittäjälle mitään suuria tuloja. Meillä on perheessä toinen aikuinen, joka tuo ansioita talouteemme, ja laskimme tarkkaan millä minimiansioilla voimme tulla toimeen yrityksen alkutaipaleella. Päämääränä on tietysti menestyvä ja kannattava liiketoiminta.

Nyt sinulla on puolisen vuotta toimintaa takana. Onko tämä ollut sellaista kuin odotit? Yllättikö jokin?

- Kyllä, olen ollut päivittäin onnellinen tekemästäni päätöksestä ja tunnen olevani onnellinen ihminen. Asiakkaita on käynyt ja tunnettuus on kasvanut hyvää vauhtia. Ihania uusia tuttavuuksia ja ihmisiä olen kohdannut päivittäin. Villa Varvas on hyvinvoinnin keskus myös itselleni. Mitään suurempia yllätyksiä en ole vielä kohdannut. Asiakashankinta ja markkinointi ovat kyllä asioita joihin kannattaa panostaa ja laatia suunnitelma pidemmälle ajalle. Mistä ja miten saat ihmiset tulemaan yritykseesi? Jos et markkinoi, kukaan ei tiedä sinun olevan olemassa, vaikka ideasi olisi kuinka hyvä tahansa.

Joko sinulla on seuraava askel mielessäsi – vai onko se salaisuus?

- Ilman muuta, tulevaisuutta kohti mennään. Keväällä yritän mahdollistaa toiminnan toiselle jalkahoitajalle hoitolan tiloissa. Toimintasuunnitelmaani kuuluu myös laajentaa ja rakentaa Villa Varpaasta jalkojen terveyttä ja hyvinvointia tuottava ketju. Ensin tietysti keskitytään yhden toimipisteen toiminnan kannattavuuteen, mutta katse tiukasti kasvussa. Laadukas palvelu ja jalkahoitotyö ovat kuitenkin tärkein päämäärä ja tavoite lähitulevaisuudessa ja joka päivä.

Jos tulevaisuuden Suomi olisi aloittavien yrittäjien paratiisi, mikä olisi toisin kuin nyt? Onko sinulla terveisiä tahoille, jotka pyrkivät edistämään yrittäjyyttä? Tai tavallisille kadun tallaajille? Yrittäjyyttä harkitseville?

- Verotus! Pienyrittäjä joutuu jo koville heti alkumetreistä, jotenkin siihen toivoisi jotakin kannustusta ja aloittavan yrittäjän starttia. Kuluttajana itse mietin nykyään eettisiä arvoja: mistä palveluita ja tavaroita ostan, onko tuote kotimainen tai mihin palvelun ostamisesta maksettu raha menee? Kannatan paljon paikallisten yritysten toimintaa ja käytän paljon oman alueen osaajien ammattitaitoa. Kuluttaja kuitenkin on se kuningas, joka määrää kenen pussiin raha putoaa. Haluan arvostaa suomalaista työtä ja osaamista mitä meillä täällä on. Yrittäjäksi ryhtyvää kannustan tekemään perusteellisen pohjatyön ja ottamaan selvää asioista; käyttämään aikaa ja vaivaa oman liiketoiminnan aloittamiseen. Uskoa tarttua omiin unelmiin ja tahtoa niiden toteuttamiseen – kukaan ei tee mitään puolestasi, olet itse se joka yrityksesi menestymisen määrittää. Ja käytä yhteistyöhön oman alansa osaajia, on niin paljon helpompaa, kun saat keskittyä omaan ydinosaamiseesi. Rohkeutta ja Tervettä Järkeä!

Kiitos tarinasi kertomisesta, Marja! Onnea ja menestystä urallasi!

- Satu -

How I made it in Belgium – Työssä Belgiassa

How I made it -tarinasarja sisältää aitoja kertomuksia suomalaisten työllistymisestä ulkomaille, heidän itsensä kertomana. Tarinat on aiemmin julkaistu EURES SuomiFacebook -sivulla.

Kun Suomen työnhaut eivät tuottaneet tulosta päätti Mika 25-vuotiaana lähteä Belgiaan työnhakuun. Häntä oli aina kiinnostanut työskentely ulkomailla ja unelmana oli työskennellä IT-alalla järjestelmävalvojan tehtävissä. 

Mikä innosti lähtemään? - Työskentely ulkomailla on aina kiinnostanut minua. Euroopan työmarkkinat vaikuttivat myös sisältävän enemmän mahdollisuuksia minulle – etenkin IT-alalla. Tosin työelämä ei ollut ainoa asia joka houkutteli lähtemään, vaan myös tyttöystäväni joka oli Belgiasta kotoisin.

Milloin homma rupesi toimimaan? - Lähdin Suomesta EURESin kautta aluksi kolmen kuukauden työnhakumatkalle Belgiaan. Kuukauden työnhaun jälkeen pääsin hollanninkielen koulutukseen. Hommat lähtivät pyörimään, kun opin miten paikalliset työmarkkinat toimivat. Laitoin aika moneen paikkaan CV:ni työnhakua varten, esimerkiksi Stepstone, Monster ja muutamaan muuhun paikalliseen henkilöstön rekrytointiyritykseen. Huomasin aika pian, että mitä enemmän oli hakuja päällä yrityksissä, jotka etsivät työvoimaa sitä paremmat mahdollisuudet oli löytää töitä. Ei mennyt kauaakaan, kun kyselyjä alkoi tulla puhelimitse ja sähköpostitse.

Miten sait työpaikan? - Ehdin olla kielikurssilla muutaman kuukauden, kun sain töitä. Ensimmäinen työpaikkani oli IT-alan puhelinpalvelua Suomeen. Tästä tehtävästä sain hyvin jalansijaa paikallisilla työmarkkinoilla. Nykyiseen työpaikkaani hain jälleen henkilöstörekrytointiyritysten kautta. Belgiassa tuntuu olevan suosiossa kaksiosaiset haastattelut, joten kävin ensin työhaastattelussa, jossa kysyttiin tarkentavia kysymyksiä minusta henkilönä sekä ammattitaidostani. Viikon kuluttua sain kutsun toiseen, ns. tekniseen osaamiseen liittyvään haastatteluun. Sain töitä ja olen nyt työskennellyt samassa yhtiössä jo kolme vuotta. Työ on mielenkiintoista ja uusia haasteita riittää.

Miten järjestelit muuton? - Muutto minun osaltani oli melko helppo, koska mukanani tuli vain noin matkalaukullinen tavaraa Suomesta. Muutin yhteen Belgialaisen tyttöystäväni kanssa. Muuttoon liittyi paljon erilaisia paperitöitä, kuten rekisteröitymistä maahan, verottajalle jne. Varsinkin ensi alkuun tuntui, että paperiasiat Belgiassa, Flaanderin puolella on varsin monimutkaisia ja niihin tuntui joskus usko menevän. Minulla oli kuitenkin paikallista kieltä puhuvia henkilöitä apuna, joten kaikki saatiin selvitettyä.

Mitä esteitä ylitit? - Olen oppinut paljon Belgialaisesta kulttuurista, joka on paikka paikoin hyvin erilainen Suomeen verrattuna. Olen myös opetellut uuden kielen. Nykyisessä työssäni pärjään englannilla, mutta hollannin kieli on hyvä osata. Ranskankielen osaaminen olisi plussaa ja tähän aion panostaa vielä tulevaisuudessa.

Miten sopeuduit uuteen työhön? - Sopeutuminen vaati kyllä jonkin aikaa, koska kyseessä oli erilainen työkulttuuri, kuin Suomessa. Nyt olen jo niin tottunut, etten enää erota erilaisuutta. Jotkut sosiaaliset tilanteet piti oppia ”vähän kantapään kautta”.

Mitä neuvoja antaisit harkitsijoille? - Kannattaa selvittää paperiasiat etukäteen myös Belgian päästä. Työnhaku helpottuu kummasti, kun on paikallinen henkilöllisyyskortti käytössä. Jos työskentely Belgiassa kiinnostaa niin ei sitä kannata liian kauaa miettiä. Tuumasta toimeen vaan!

Tekisitkö kaiken uudelleen? - Ehkäpä, varsinkin, kun nyt tiedän paremmin miten edetä.

Mikä on Belgiassa parasta? - Ruoka ja kulttuuri. Olen myös päässyt tekemään Belgiassa unelmatyötäni, johon minulla ei pätkätöitä lukuun ottamatta ollut mahdollisuutta Suomessa. 

Millä tavalla yliopisto-opiskelu eroaa lukio-opiskelusta?

”Kurssit ovat kymmenen kertaa laajempia, mutta eivät kymmenen kertaa vaikeampia.”

Haastattelen tässä jutussa viidettä vuotta kauppatieteen maisteriksi opiskelevaa nuorta miestä.

Mikä sai sinut hakemaan yliopistoon ja kauppatieteitä opiskelemaan?
Äiti on opiskellut yliopistossa ja ajattelin, että minäkin pärjään siellä. Pärjäsin kohtuullisesti lukiossakin. Ajattelin, että jos pääsen yliopistoon, niin menen sinne. Onhan se vaativampi kuin ammattikorkeakoulu. Maisteritutkinto on minusta työnhaussa arvokkaampi kuin ammattikorkeakoulututkinto, kun ei ole vielä muuta kokemusta. Ajattelin, että kauppatiede on laaja-alaista, alalla on paljon ja monia erilaisia työmahdollisuuksia ja luullakseni hyvä palkkakin. Minulla ei ollut alan suhteen täsmällisempää toivetta.

Moni ajattelee, että yliopistoon ja kauppatieteisiin on vaikea päästä. Mitä mieltä sinä olet?
Pääsykokeeseen piti lukea monta kirjaa. Lukiossa kurssia kohti oli yksi kirja. Oli se aika shokki. Joka päivä yo-kirjoitusten päätyttyä luin jonkin aikaa, en pitkään, ehkä tunnin päivässä suunnilleen. Kannattaa selvittää, montako ainetta ylioppilastuloksista pisteytetään. Kirjoitin vain neljä ainetta, kun viisi ainetta olisi tarvittu. Pääsin pelkällä pääsykoetuloksella. Pääsy on vaikeinta. Yliopistossa opiskelu ei ole niin vaikeaa.

Yliopistossa voi pärjätä, vaikka keskiarvo olisi vähän vaille 7.5, kun oppii tekemään enemmän ja eri tavalla kuin lukiossa. Parhaista aineistani englannista ja lyhyestä matematiikasta on ollut hyötyä. Kirjoitin niistä laudaturin ja eximian. Puolet aineistoista on ollut englanniksi ja kauppatieteissä on paljon matemaattisia kursseja.  Lukiosta yliopistoon on iso loikka, mutta ei ylitsepääsemätön. Kurssit ovat kymmenen kertaa laajempia, mutta eivät kymmenen kertaa vaikeampia, vaikka jonkin verran vaikeampia ovatkin.

Millaista yliopisto-opiskelu on ja yllättivätkö opinnot joltakin osin? 
Luulin, että yliopistossa olisi ollut vaikeampaa kuin on ollut. Joutuu lukemaan paljon enemmän kuin lukiossa, mutta ei ole liian vaikeaa. Joillakin kursseilla riittää pelkät luentodiat. Kukaan ei ole tukemassa eikä ole lukujärjestystä. Tunteja, joilla on käytävä, on tosi vähän, vaikka suorittaa normaalivauhtia. Esimerkiksi tänä syksynä lähiopetuksen määrä on vaihdellut 6:sta 25 tuntiin viikossa. Itsenäisesti pitää huolehtia, että oppii. Luentojen lisäksi tai sijasta pitää lukea luento- ja verkkoaineistoja.

Yllätti, miten paljon on isoja laajoja ryhmätöitä. Yleensä niissä vaaditaan tekemään 10 sivun ryhmätyö ja puolen tunnin esitys. Lukiossa riitti yksi sivu. Ryhmätöissä oppii esiintymään ja tekemään muiden kanssa isompia töitä, mikä on hyödyksi työelämässä.

Myös oppimispäiväkirjat ovat erilaista kuin lukiossa. Niissä pohditaan omaa osaamista, oppimista ja asioita, joita on oppinut. Suurin osa kursseista arvostellaan niin, että puolet arvosanasta tulee ryhmätyöstä ja puolet oppimispäiväkirjasta. Oppimispäiväkirjat ovat vapaampia. Niissä ei tarvitse olla lähteitä, vaan oman oppimisen ja opitun asian reflektointi riittää.

Sekin yllätti, että professoreilla ja muilla yliopisto-opettajilla ei välttämättä ole pedagogista koulutusta lainkaan. Jotkut heistä esittävät asiat välillä liian teoreettisesti ja sivuseikkoihin liikaa keskittyen. On vaikea oppia monisteista, joissa selkeitäkin asioita on esitetty monimutkaisesti. Jotkut heistä opettavat hyvin ja heidän aineistoistaankin oppii hyvin. Matematiikassa on joskus ongelmana, että asiat vaikuttavat tosi monimutkaisilta, vaikka eivät oikeasti ole.

Oma vastuu korostuu siinä, että on itse oivallettava, missä kannattaa olla paikalla ja missä ei. Esimerkiksi matematiikan tunnit kannattaa olla paikalla. Yksin aineistoista opetteleminen on vaikeampaa.

Miten kuvaisit lähiopetuksen ja verkko-opintojen osuutta? Entä miten paljon opinnoissa on luettavaa ja kuinka haastavaa luettava on?

Lukioaikana emme tehneet verkossa mitään. Yliopistossa jotkut kurssit tehdään kokonaan verkossa. Verkossa on myös ohjeet, kuinka kurssien kirjoitelmat tehdään. Tehtävät palautetaan verkkoympäristöön ja kaikki aineistot ovat verkossa, paitsi kurssikirjat. Pari verkkotenttiäkin on ollut.

Luettavaa on enemmän, kaksin-kolminkertaisesti lukioon verrattuna ja asiat ovat monimutkaisempia. Tutkimuksiin liittyvä aineisto on usein vaikeaa. Silti niitä tarvitsee hyödyntää tosi paljon joillakin kursseilla.

Tentit ovat vaativampia kuin lukiokokeet. Pelkkä tunneilla läsnäolo ei riitä, vaan pitää lukea aineistoja. Olen parantanut opiskelutekniikkaa, mutta en pänttää hirveästi ja pärjään kuitenkin ok. Jotkut kurssit ovat tosi vaikeita eikä niitä meinaa saada läpi, vaikka on valmistautunut hyvin. On toki henkilökohtaista, kuinka helppoa tai vaikeaa oppiminen on. Lukiossa kokeet menivät läpi, jos oli vähänkin valmistautunut.

Itsenäinen työskentely on vaativaa. Kannattaa keskustella kaverien kanssa ja miettiä porukalla. Joku aina ymmärtää ja auttaa muitakin eteenpäin.

Minkälaista kielitaitoa yliopistossa tarvitaan?
Kandidaattiopinnoissakin oli englannin kielisiä kursseja ja maisteriopinnoissa kurssikirjat ovat englanniksi. Englannin kielen taitoa kyllä tarvitaan ja aiheet ovat monimutkaisia. Monilla kursseilla ei ole ollenkaan aineistoa suomeksi. Esityksiäkin on pidettävä myös englanniksi. Tutkielmia ja kurssitöitä tehdessä kaikki tieteelliset artikkelit ovat englanniksi.

Pakollisiin kursseihin kuuluu myös ruotsi. Lukion viitosen ruotsilla pääsee läpi, kun panostaa yliopistossa kunnolla ruotsin oppimiseen.

Miltä tuntui muuttaa pois kotoa? 
Muutto kotoa pois oli helppoa. Pitää vaan huolehtia omat asiat, siivota tai elää sotkussa, tehdä ruokaa, pestä pyykit. Opiskelijarientoja on paljon tarjolla. Jos haluaa, niin tekemistä riittää: illanviettoja, urheilua ja ylioppilaskunnan hallitustoimintaa.

Millä tavalla lukio-opiskelu valmisti yliopisto-opiskeluun? Mitä lukiossa muuttaisit? Entä yliopistossa?
Lukiossa huomaa, tykkääkö opiskelusta niin paljon, että haluaa jatkaa yliopistossa. Lukiossa kannattaisi painottaa enemmän opiskelemaan opettelua eikä pelkkiä aineita. Luin tosi vähän lukiossa. Yliopistossa tutorit ja opintoneuvojat saisivat ottaa enemmän kontaktia uusiin opiskelijoihin ja neuvoa ja opastaa, miten toimia ja aloittaa opinnot.

Millaiseen työhön haluaisit päästä valmistuttuasi maisteriksi? 
Haluan asiantuntijahommiin, kaupallisen alan töihin toteuttamaan ja soveltamaan teoriaa, mitä olen oppinut. Olisi turha opiskella yliopistossa, jos haluaisin suorittavaan työhön.

Sari

Haitallinen ajatus

En usko, että minusta koskaan tulee lentäjää, astronauttia tai lääkäriä. Uskomukseni ei vaikuta toimintaani, sillä en ole kiinnostunut näistä ammateista. Joskus uskoin, ettei minusta koskaan tule psykologia. Uskoin, etten ole niin lahjakas, että selvittäisin pääsykokeet. Ajattelin, etten keskitason oppilaana voisi päästä opiskelijaksi. Ennakoin ei-toivottua lopputulosta, enkä edes hakenut.

Psykologia kiinnosti minua. Se oli kaukorakkautta. Tyydyin ihastelemaan alaa kauempaa uskaltamatta tehdä varsinaista tuttavuutta. Etsikkoaikani päättyi, kun uskalsin vihdoin valita kansanopisto-opintojen pääaineeksi psykologian kasvatustieteen sijaan. Ensimmäistä kertaa tein yliopiston pääsykokeita varten oikeasti töitä. Omaksuin täysin uuden tavan opiskella enkä enää hyppinyt yli aidan matalista kohdista tai etsinyt rakoa aidanseipäitten välistä.

Tarina olisi liian suoraviivainen, jos jo tässä vaiheessa olisin päässyt opiskelijaksi. Vaadittiin vielä pari yritystä. En ollut yritysten aikana yhtään sen lahjakkaampi kuin ennenkään, mutta olin motivoitunut. Motivaatio ajoi minut yrittämään entistä kovemmin ja ylittämään itseni. Sovelsin luovia tapoja opiskella ja hankin ympärilleni vertaistukea. Lopulta koetus ei tuntunutkaan enää niin pahalta. Opiskelemaan päässeinä minulla ja ystävälläni oli tapana vitsailla, että noinkohan ne meidät opiskelijoiksi ottivat. Eikö samaan aikaan haettu koehenkilöitä… Vitsailu kumpusi onnistumisen ilosta ja haitallisen ajatuksen voittamisesta.

Kuulen monen työtä hakevan asiakkaani puheessa uskon hiipumisen omaan työllistymiseen. Hakemuksia kirjoitetaan, haastatteluissa käydään, mutta jo ennakkoasenne on, ettei kuitenkaan tule valituksi. Tämä voi näkyä haastattelutilanteessa. Hakija ei uskalla luottaa omaan osaamiseensa vaan epäilee taitojaan. Kuitenkaan kukaan meistä ei voi olla täydellinen. Myös jo hakemusvaiheessa itseä kohtaan kohdistuva epäily voi olla työnantajan luettavissa. Hakemustekstistä käy ilmi, että hakija on kiinnostunut. Rivien välistä, ettei hakija usko itseensä. Taas yksi hakuprosessi, josta aiheutui hakijalle ylimääräistä vaivaa ja hukkaantui aikaa.

Yksi epäonnistunut hakuprosessi työ- tai opiskelukentällä ei määritä tulevia. Useampi epäonnistunut yritys ei luo automaattista kaavaa. Viimeistään tässä vaiheessa on hyvä hahmottaa, voisiko jotain tehdä toisin. Jokainen hakukokemus on uusi mahdollisuus onnistua – jos antaa itselle luvan.

Hannele

Tavallisia tarinoita muutoksesta

Nainen oli opiskellut ammatin, päässyt töihin, löytänyt puolison ja perustanut perheen. Kun lapsen synnyttyä puolisolta loppui työ, tuntui kuin elämä olisi pettänyt ja perheen arki ja tulevaisuus vaarassa tuhoutua. Toimeentulohuolia lisäsivät opinto- ja asuntolainat. Tuttavan viisas kysymys palautti naisen pelon ja surun tunteista ja vääryyden kokemuksista maan pinnalle: ”Mitä elämä on sinulle luvannut?” Ei tietenkään mitään, ei naiselle eikä kenellekään muulle. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Niistä voi selvitä ja oppia. Nainen perui aikomansa hoitovapaan, perhe karsi kulut minimiin, puoliso haki töitä ja aloitti jatko-opinnot työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi.

Mies oli elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa pienellä paikkakunnalla. Hän seurusteli ja harkitsi jäämistä isänsä käytännön ammatin jatkajaksi. Opiskelu ja muunlainen ammatti kiinnostivat. Hän haki ja pääsi opiskelemaan isoon kaupunkiin toiselle puolelle maata. Tyttöystävä ei suostunut lähtemään mukaan eikä odottamaan opintojen päättymistä perheen perustamiseksi. Seurustelu päättyi. Mies opiskeli ja hakeutui vielä jatko-opintoihin toiseen isoon kaupunkiin. Hän pääsi töihin, löysi uuden elämänkumppanin ja perusti perheen. Entisellä tyttöystävällä oli silloin jo iso perhe uuden kumppanin kanssa. Elämä on valintoja: lähteä vai jäädä, rohjeta uuteen vai valita tuttu ja turvallinen. Valitessaan myös menettää jotakin, sulkee pois vaihtoehtoja.

Nainen oli jo vuosia tehnyt alansa töitä. Hänelle tuli mahdollisuus hakeutua uusia palveluja kehittävään ryhmään. Uudet palvelut kiinnostivat häntä, vaikka niihin liittyi paljon askarruttavaa, epäselvää ja ehkä vaikeasti opittavaa. Nainen ajatteli, että kehittämisprosessin aikana hänellä on mahdollisuus vaikuttaa palveluihin ja oppia tuottamaan niitä. Kehittämisryhmässä käytiin monipuolista ja perusteellista ammatillista keskustelua, saatiin koulutusta ja kokeiltiin suunniteltuja palveluja. Alun kriittinen ja epävarma suhtautuminen vaihtui innostukseksi ja vakuuttuneisuudeksi: uusia palveluja tarvitaan ja ne toimivat hyvin. Kun uusia palveluja aikanaan alettiin tarjota asiakkaille, nainen rohkeni hakea ja pääsi tuottamaan niitä kokoaikaisesti. Se merkitsi tutusta työyhteisöstä ja työnkuvasta luopumista, mutta nainen sai työuralleen kaipaamaansa vaihtelua ja uusia haasteita.

Mies oli toiminut pitkään yrittäjänä ja jäi eläkkeelle. Tuttu työnantaja tarvitsi edelleen hänen palvelujaan. Mies piti työstään eikä terveyskään estänyt jatkamasta. Hän ei halunnut jatkaa yrittäjänä, mutta tarjoutui tekemään keikkoja palkkatyönä. Se sopi työnantajalle. He solmivat nollatyösopimuksen, mikä sopi hyvin eläkkeellä olevan miehen tilanteeseen. Keikkatyö silloin tällöin pehmensi siirtymää kokoaikaiselle eläkkeelle, ja mies sai niistä toivomiaan lisätuloja, pääsi työterveyshuollon piiriin ja työyhteisön jäseneksi. Työuran käännekohdissa voi löytää itselle sopivan, yksilöllisen ja toivotun ratkaisun, kun tietää, mitä haluaa ja osaa.

Sari

Voiko kakun säästää ja syödä samaan aikaan?

Virtuaalimaailmassa otsakkeen kysymykseen voi vastata eri tavoin kuin reaalimaailmassa.  Et tosiaankaan voi oikeassa elämässä sekä syödä kakkua että säästää sitä kokonaisena. Kun menettää elämänsä netissä pelatessa voi kohta saada uuden. Mutta tässä konkreettisessa fyysisessä maailmassa kannattaa pitää huolta siitä, ettei astu harhaan tai liukastu. Elämä on lahja, jota kannattaa vaalia.

Douglas Adamsin klassikkoteoksessa ”Linnunradan käsikirja liftareille” esitetään kysymys Syvä miete-nimiselle supertietokoneelle elämän tarkoituksesta.  Tämä vastaa: ”Elämän tarkoitus on 42.” Kromosomi- ja geenitutkijoiden maailmassa tämä kyllä taitaa ollakin tärkeä luku, mutta maallikon näkökulmasta vastaus ei ratkaise arvoitusta.

Filosofisesti voidaan ajatella, että elämän tarkoitus on olla onnellinen. Onni voi tarkoittaa hyvin erilaisia asioita. Voidaan kuitenkin ajatella, että onnellinen ihminen on tyytyväinen elämäänsä. Tyytymättömyys elämään voi ilmetä esimerkiksi vaikeutena valita oma suunta. Päätöksentekoa ei voi lykätä ikuisesti, sillä elämässä on kyse myös ajankäytöstä. Mihin haluat kuluttaa aikasi?  Tuolla Syvä Miete-supertietokoneella kului vastauksensa etsimiseen 7,5 miljoonaa vuotta.

Työssäni ammatinvalintaan ja uraohjaukseen erikoistuneena psykologina olen koko ajan tekemisissä elämän valintojen kanssa. Usein kuulen kysymyksen ”mikä minusta tulee isona?” Silloin leikittelen ajatuksella, että otan viereeni taikurin hatun ja nostan sieltä yhden ammatin, joita on eri lappuina sinne laitettuna. Luen lappusen asiakkaalle: ”Sinusta tulee kondiittori!”

Lapsena on tärkeää, että osaa valita päällensä mukavat vaatteet. Ihan pikkuisena vanhemmat auttavat. Kun kasvaa, saa pukea itse. Koulussa on kiva olla, kun päällä on sopivat vaatteet. Murrosikäisenä kaikki vaatteet alkavat tuntua tylsiltä. Teinien huoneet voivat olla yksiä vaatekasoja. Neljää Ruusua lainaten tukkakin voi olla irokeesi-, hippi- tai punkkarityyliä.  Vähitellen oma tyyli löytyy.  Joku valitsee klassisen tyylin, joku toinen radikaalin. Radikaalius vaihtelee ajan myötä, kuten Sofi Oksanen Arto Nyberg-ohjelmassa viisaasti sanoi uuden kirjansa julkaisukohun yhteydessä. Tyyli on aina suhteessa aikaan.

Oman elämän suunnittelussa voi olla apua oman tyylin miettimisestä.   Jo alakoulussa joutuu tekemään joitain valintoja, musiikkiluokasta ainakin. Yläkoulun puolella on valinnaisia aineita. Peruskoulun viimeisellä luokalla pitää valita suunta, ammattioppilaitos, lukio vai jokin harvinaisempi reitti. Minkälaiseen ammattiin pystyt kuvittelemaan itsesi?  Millainen voisi olla työpäiväsi? Olisitko Suomessa vai ulkomailla? Menisitkö aina samaan paikkaan vai hurauttaisitko autolla myymään tuotteita ympäriinsä? Matkustaisitko lentokoneella asentamaan laitteita? Kuinka paljon voisit itse määritellä työaikaasi? Olisitko hoitoalan ihminen, joka pitäisi yötyöstä – sen jälkeisen pidemmän vapaa-ajankin puolesta. Olisitko opettaja – oppilaasi olisivat pikkuisia, yläkoululaisia vai ammattiin opiskelemassa?  Haluaisitko tutkia, paneutua todella perusteellisesti johonkin? Haluaisitko luoda uraa? Siintääkö mielessäsi hieno tohtorinhattu, jonka teetät ihan tarkkaan mittojesi mukaan. Sen voit painaa päähäsi promootiossa, kun väitöstilaisuutesi on onnistuneesti ohi. Tiesitkö muuten, että eri alojen tohtorinhatut ovat erivärisiä!

Todellakin!  Jos haluat asettaa itsellesi tähtäimen uranluontiin, voit aivan konkreettisesti kuvitella itsesi työpaikalle. Haluatko käyttää työssäsi työasua – hoitajan asua vai uniformua, johon kuuluisi myös upea hattu. Vai olisiko sinulla pelastajan kypärä tai kondiittorin suojahattu? Kyse on elämäntavan valinnasta.

Onnistuneen valinnan salaisuus piilee siinä, että on oppinut tekemään päätöksiä ja haluamaan asioita.

Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa miettiä, millainen on ja millaiseksi haluaa elämänsä aikana tulla. Joskus huomaa vasta aikuisena, että on valinnut jonkun toisen odotusten tai haaveiden mukaisen elämän, tai ottanut suunnan liian kevein tiedoin. Koskaan ei ole myöhäistä vaihtaa kurssia. Voi jäädä opintovapaalle tai opiskella työn ohella uutta alaa. Joskus jo työpaikan vaihto tuo toivotun muutoksen. Työttömyys on mahdollisuus, jonka kautta voi päästä opiskellen uuteen ammattiin.

Sinulle sopiva tie vie sinulle sopivaan tulevaisuuteen. Kulje sinne omat haaveet ja tavoitteet mielessäsi. Sinulla on mahdollisuus saada juuri sinulle sopiva onni. Jonkun onni on kondiittorina kehitellä ja luoda uusia kakkuja – kondiittorin pitää itsekin maistella uutta kakkua. Silloin pitää leikata kakusta pala, ehjäksi ei kakku jää.

Mielenkiintoista ja maistuvaa tulevaisuutta!

 

Elise

Millaista on opiskella toista maisteritutkintoa työn ohessa?

Opinnoissa avautuu uusi maailma

Haastattelen tässä jutussa valtiotieteen maisteria, joka opiskelee toista maisteritutkintoa vaativan työn ohella.

Mikä sai sinut aloittamaan toisen maisteritutkinnon opinnot?
Tarvitsin työssäni enemmän tietoa sosiaalityöstä. Opiskelin ensin avoimessa yliopistossa työn ohella sosiaalityön perusopinnot syys- ja kevätlukukauden aikana.  Kun huomasin, etteivät perusopinnot kuormittaneet liikaa, jatkoin aineopintoihin ja suoritin ne avoimessa seuraavan lukuvuoden aikana. Meillä oli hyvä pieni porukka ja kun maisteriohjelmaan haettiin uusia tutkinto-opiskelijoita, kaikki opiskelijat hakivat. Minäkin hain, sillä aineopinnot olivat sujuneet kohtuullisesti. Ajattelin, että kun työuraa on vielä jäljellä, ei toisesta maisteritutkinnosta ole haittaakaan. Yksi tutkinto ei välttämättä nykytyöelämässä riitä. Maisteriohjelmaan valittiin ilman pääsykoetta korkeakoulututkinnon suorittaneita, joilla oli sosiaalityön perus- ja aineopinnot suoritettuina riittävän hyvin arvosanoin.

Avoimen yliopiston opintoja on tarjolla muuallakin kuin yliopistopaikkakunnilla. Opinnot ovat kuitenkin kalliita ja joutuu miettimään, kannattaako uhrata rahaa niin paljon. Ikääntyneillä voi olla mahdollisuus saada opintoseteli, jolla saa alennusta. Kuluista voi yrittää saada myös vähennystä verotuksessa. Avoimen opinnot saattavat olla erihintaisia, joten jos on mahdollista valita, kannattaa hintoja vertailla. Minusta opinnot voi nähdä investointina. Työn saannin tai mieleisiin tehtäviin siirtymisen kannalta sosiaalityöntekijän pätevyyden saaminen on hyödyllistä. Opinnoissa pärjää, kun jaksaa yrittää ja tekee jutut loppuun, vaikka alkuun tuntuisi, etten selviä tästä ikinä.  Ihminen venyy uskomattomiin suorituksiin, kun haluaa ja vain tekee. No pain – no gain.

Millaista opiskelu on nykyään?
Olen valmistunut maisteriksi 80-luvun alussa ja opinnot aloitin jo 70-luvulla. Opiskelu oli silloin monella tavalla erilaista. Yliopistoilla ei ollut tutkinnoista tulostavoitteita. Opiskelija sai olla oman onnensa nojassa, mutta toisaalta vallitsi akateeminen vapaus. Nykyäänkin opiskelija on opinnoistaan vastuussa, mutta yliopistolla korostetaan alusta alkaen, että tukea on saatavilla opintoneuvonnasta, opettajilta ja opiskelijaterveydenhuollosta. Opiskelija-alennukset ja opiskelijoiden halvemmat terveydenhuoltopalvelut ja hammashoito kannattaa myös hyödyntää.

Suurin muutos on tietotekniikan rooli opiskelussa. Pelkästään verkko-opintojen määrä ei yllättänyt, tehdäänhän nykytyötkin paljolti tietokoneen ääressä, vaan valtava verkosta haettavan tiedon määrä. Kaikki seminaariesitelmien, esseiden ja tutkimussuunnitelmien lähteet on haettava verkosta. Ellei hallitse tiedonhakua, voi tulla kymmeniä tuhansia lähteitä esiin. Lähteiden etsintä on ihan erilaista kuin aikanaan kirjaston kortistoista etsiessä. Opinnäytteitä myös arvioidaan sen perusteella, onko löytänyt oikeita ja olennaisia lähteitä. Myös kansainvälisiä tutkimuksia on käytettävä. Tiedonhakukurssi on välttämätön, että oppii systeemin.

Ensimmäisen tutkinnon aikaan kaikki opettajat eivät käyttäneet piirtoheittimiä eikä dataprojektoreita tunnettu eikä jaettu monisteita. Luennoilla opiskelijat tekivät muistiinpanoja luentotenttiä varten. Nykyään ei ole niin paljon tenttejä, vaan enemmänkin oppimistehtäviä. Oppimistehtävät verkossa ovat minusta mukavampi tapa opiskella kuin kirjatentit.

Opintojaksot, luennot ym. esitellään verkko-oppimisympäristössä. Ne etsitään sieltä itse ja ilmoittaudutaan ajoissa, että mahdutaan mukaan. Myös luentosalit ja ryhmätilat löydetään sieltä. Kannattaa lukea tarkkaan, montako tuntia opintojakson suorittamiseen pitää käyttää ja millä perusteilla oppimistehtävä, oppimispäiväkirja tai seminaariesitelmä arvioidaan.

Oppimispäiväkirjat ovat olleet minulle aivan uusi asia. Opin koko ajan lisää siitä, kuinka oppimispäiväkirjaa pitäisi tehdä. Toinen uusi asia on, että opiskelu oli aikanaan hyvin itsenäistä, kun taas nykyään tehdään paljon tiimityötä. Ryhmätöitä ja tiimitöitä edellytetään opinnoissa siksi, että niin opitaan vastaavia taitoja työelämää varten. Jos opettaja näkee, että kolmen hengen ryhmätyö koostuu vain kolmesta selvästi toisistaan eroavasta yksin tehdystä osiosta, pisteet laskevat. Kun opiskelukaveritkin opiskelevat työn ohella, en tavannut yhtä ryhmätyökumppania koskaan paikan päällä, mutta verkon kautta tekeminen onnistui hänenkin kanssaan. Seminaariesseitä ja oppimistehtäviä tehdään myös itsenäisesti.

Myös kirjastoa voi käyttää verkossa. Sieltä voi varata kirjat ja hakea ne oman paikkakunnan yliopistoyksikön kirjastosta. Hyllystä nouto -järjestelmä on kätevä varausmahdollisuus. Kirjat pitää varata ajoissa, niihin on pitkät jonot ja laina-aika vain kaksi viikkoa. Osa kirjoista on saatavissa sähköisinä.

Jostain syystä opettajat ovat kyllä nykyään selvästi nuorempia kuin ennen.

Miten aiempi tutkinto huomioitiin uutta opiskellessa? 
Kandidaatin tutkintoa minulta ei vaadittu, ja aiemman tutkinnon ja työkokemuksen ansiosta ns. siltaopinnoista minun tarvitsee suorittaa noin puolet. Niiden lisäksi sitten pääaineen syventävät opinnot maisteriohjelmassa. Arvelen saavani opinnot tehtyä vuoden 2016 aikana. Minulla ei ole tarkkaa tavoiteaikataulua.

Miten voit hyödyntää uusia opintojasi työssäsi ja millä tavalla opiskeluasi tuetaan työpaikallasi?
Voin käyttää oppimiani uusia menetelmiä, heränneitä ajatuksia ja uutta tietoa omassa työssäni, kun kehitän palveluja. Pystyn käyttämään lomapäivät opintoihin. En ole hakenut opintovapaata tähän mennessä. Olen voinut ottaa joustavasti lomapäiviä ja saanut henkistä kannustusta. Säästöpaineet ovat monilla työpaikoilla kovia. Esimerkiksi palkallista opintovapaata ei monilla työnantajilla ole varaa myöntää.

Missä määrin opiskelijakavereissasi on toista tutkintoa suorittavia ja minkä ikäisiä opiskelijakaverisi ovat?
Opiskelijoissa on paljon muun tutkinnon suorittaneita ja siitä johtuen kaikenikäisiä: tuoreista ylioppilaista 60-vuotiaisiin, eniten ehkä 35–50 -vuotiaita.

Minkä verran opinnoista on lähiopetusta ja minkä verran verkko-opintoja? 
Luennot eivät ole pakollisia, mutta niistä saa power point -esitykset ja luennoilla tulee enemmän asioita esille. Ainakin ensimmäiselle luennolle kannattaa minusta mennä. On niistä hyötyä muutenkin. Seminaareihin osallistuminen on pakollista. Vain rajoitettu määrä poissaoloja sallitaan. Käyn yliopistolla kursseista riippuen 1-2 kertaa kuukaudessa tai useamminkin. Matkaa kertyy 145 km suuntaansa. Matkustan tilanteen mukaan joko kimppakyydissä tai yksin.

Avoimen yliopiston tenttejä voi suorittaa yleisissä tenteissä oman paikkakunnan kesäyliopistolla. Yksi opintojakso oli mahdollista tenttiä kotona verkossa ja niin, että kirjoja sai käyttää apuna. Tämä on ollut minulle aivan uutta. Voin myös tehdä sähköisiä tenttejä paikkakunnallani olevassa yliopiston yksikössä. Olen käynyt yleisessä tentissä myös paikan päällä yliopiston pääkampuksella.

Entä englannin- tai muun kielisten opintojen osuus? 
Kyllä niitä on paljon: englannin kielisiä kirjoja, kursseja ja verkkokursseja, ryhmätöitä ja yksilöesseitä englannin kielisistä aineistoista. Kielitaitoni kehittyi ensimmäisen tutkinnon aikana, kun lähes kaikki cumun ja laudaturin tenttikirjat olivat englanniksi, jotkut ruotsiksi ja joitakin saksaksi. Kielen sai usein valita. Sanakirjatkin ovat nykyään netissä.

Miten keksit gradun aiheen ja millaiselta tutkimuksen tekeminen tuntuu?
Aihe tuli työstä. Minulla oli aiheita ihan liikaa ja tutkimusaihe on vaatinut tiivistämistä ja rajaamista.

Missä määrin ehdit viettää vapaa-aikaa kotona tai harrastuksissa?
Opiskelu kyllä rajoittaa. Varmasti joutuu luopumaan jostakin. Olen joutunut vähentämään harrastuksia ja laiminlyömään kotitöitä. Elämä ei ole samanlaista kuin ennen opintoja. Kannattaa muistaa, että opinnot loppuvat aikanaan ja sitten voi palata entisiin harrastuksiin. Kesäloma kannattaa pitää. Työn ohella opiskelu ottaa voimille. On tärkeää levätä ja nukkua ja toipua kunnolla, jos sairastuu.

Opiskelu työn ohella on ollut minulle oikeastaan elämäntapa. Koko työuran ajan on ollut enemmän tai vähemmän meneillään. Olen suorittanut työn ohella muitakin opintoja, muun muassa johtamisen erikoisammattitutkinnon. Olisihan se ihannetilanne, jos voisi paneutua kokoaikaisesti vain opintoihin. Opiskelusta saa helposti tartunnan, sillä yliopistolle tullessa kokee aina inspiraation.

Sari

Ajatus syksyn keskellä

Tämä osuva ajatus löytyi Hyvejohtajuus-sivustolta. Kiitämme inspiraatiosta!

Persoonallisuus ja ammatinvalinta

Kuinka löytää itselle sopiva ammatti? Valittu ammatti saisi vastata kykyjä ja taipumuksia ja sen olisi hyvä sopia omaan persoonallisuuteen. Moni pitää tärkeänä myös hyviä työllistymismahdollisuuksia. Onnistuneeseen valintaan tarvitaan siis tietoa työelämästä, koulutuksista ja ammateista, mutta myös hyvää itsetuntemusta.

Persoonallisuutta on mitattu piirreteorioiden mukaisesti esim. viiden suuren persoonallisuuden piirteen pohjalta (mittareina esim. NEO-PI tai PK5). Ammatillisessa mielessä muitakin näkökulmia on käytetty, esim. Jungin tyyppiteorioiden mukaisia persoonallisuusluokituksia (Myers-Briggs). Ammatinvalinnan ja urasuunnittelun psykologit käyttävät yleisesti (piirremittareiden kuten PRF:n ja PK5:n) lisäksi Hollandin uravalintateoriaan pohjautuvaa ammatillista persoonallisuuden ja työympäristöjen luokittelua. Tähän teoriaan pohjautuu myös TE-palveluiden tarjoama AVO-ohjelma, jonka voi tehdä netissä itsenäisesti.

Hollandin mukaan ihmiset löytävät ammatillisen suuntautumisensa oman persoonallisuuden ja ympäristön vuorovaikutuksessa. Ammatilliset kiinnostuksen kohteet ilmaisevat siis yksilön persoonallisuutta, ja kuudesta ammatillisen persoonallisuuden tyypistä muodostuu kahden tai kolmen tyypin yhdistelmiä, kuten RE (ammattiesimerkkinä vaikkapa putkimies) tai SCR (esim. suuhygienisti). Kuusi ammatillisen persoonallisuuden tyyppiä ovat:

Käytännöllinen (Realistic) R on käytännön tekijä, joka suosii konkreettisia työtehtäviä ja rooleja. Ammatillinen kiinnostus suuntautuu käytännön teknisiin ja fyysisesti hoidettaviin tehtäviin sekä luontoammatteihin. Arvomaailmassa tärkeitä ovat konkreettiset asiat ja taloudellinen turvallisuus.

Tieteellinen (Investigative) I on kiinnostunut ilmiöiden syistä, ongelmien ratkaisusta ja tiedon hankinnasta. Teoreettiset ja soveltavat tieteet kiinnostavat. Arvoissa korostuvat älyllisyys ja loogisuus; ajattelutavassa näkyy analyyttisyyttä, kriittisyyttä, uteliaisuutta ja riippumattomuutta.

Taiteellinen (Artistic) A suuntautuu taiteellista tulkintaa tai luomista vaativiin ammatteihin. Luova, mielikuvitusrikas, omaperäinen, itsenäinen, emotionaalinen esteetikko, joka inhoaa sääntöjä ja rutiineja. Taiteellinen tyyppi ratkaisee työnsä ongelmia intuition, ilmaisun ja omaperäisen ajattelun kautta. Häntä kuvaavat myös avoimuus, omiin tuntemuksiin pohjautuminen ja riippumattomuus. Kyseenalaistaa, ilmaisee, ideoi.

Sosiaalinen (Social) S on kiinnostunut kasvatuksen, opettamisen ja terveydenhuollon ammateista ja saattaa vältellä R-tyyppisiä ammatteja. Hän on empaattinen, yhteistyökykyinen, ihmiskeskeinen, seurallinen, kärsivällinen ja sosiaalisesti kyvykäs. Haluaa työssään auttaa, neuvoa ja ymmärtää toisia.

Yrittävä (Enterprising) E tyyppi suuntautuu toimintaan, jossa pääsee ohjaamaan muita organisaation tai tavoitteiden saavuttamiseksi. Hän on yritteliäs, oma-aloitteinen, kunnianhimoinen, kilpailunhaluinen, itsevarma ja energinen. Taidoissa korostuvat johtajuuteen, henkilösuhteisiin ja vaikuttamiseen liittyvät osa-alueet. Haluaa vaikuttaa ja/ tai saada valtaa. Arvostaa asemaa ja varallisuutta, nopea päätöksentekijä.

Systemaattinen (Conventional) C tyyppi on järjestelmällinen, huolellinen, tunnollinen, tehokas ja tarkka. Hän suuntautuu selväpiirteisiin tietojen käsittelyyn liittyviin toimistotehtäviin, arvostaen vakautta, ennustettavuutta ja yksiselitteisiä ohjeita. Taidealan ammatteihin hän saattaa suhtautua torjuvasti.

Hollandin mukaan henkilöt pyrkivät hakeutumaan omaa persoonallisuustyyppiään vastaaviin työympäristöihin. Ammatinvalinnan onnistuneisuutta voidaan tämän ajattelutavan mukaan mitata sillä, kuinka hyvin persoonallisuuden rakenne sopii yhteen ammatin kanssa. Käytännön työelämässä nähdään toki myös ihmisten oppivan ja sopeutuvan ammatin vaatimuksiin, etenkin jos heillä on suuri motivaatio menestyä työssään. Muistan erään ruotsin kielen opettajan kertoneen, että hän lähti opiskelemaan ruotsin kieltä nimenomaan voittaakseen kieltä kohtaan tuntemansa vastenmielisyyden! Tutkimusten mukaan työympäristön ja persoonallisuustyypin hyvä yhteensopivuus on kuitenkin yhteydessä niin työtyytyväisyyteen kuin työssä suoriutumiseenkin.

Satu

Aiheesta enemmän mm. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisussa 14/2010 (Ammatillisen aseman rakentuminen. Seurantatutkimus abiturienttien ammatilliseen koulutukseen ja työelämään sijoittumisesta.)

Arki on parasta

Monilla on nyt syysloman aika. Loman jälkeen moni harmittelee töihin paluutaan ja pohtii miten jaksaa taas arjessa ja työelämässä. Mediassa ja monissa blogeissa on lomien alkaessa esillä miten vältetään lomastressi ja mitä lomalla kannattaa tehdä, jotta siitä saa mahdollisimman paljon irti; lomien loputtua taas kirjoitetaan miten loman vaikutukset loppuvat jo melko pian ja taas ollaan siinä kuuluisassa ”oravanpyörässä” tai työputkessa ja eletään tiukkojen aikataulujen mukaan.


Paljon puhutaan myös lomien jaksottamisesta vuoden varrelle, pohditaan, onko pitkä yhtäjaksoinen loma välttämättä se paras. Myös politiikassa ollaan mahdollisesti tekemässä muutoksia työpäivien pidentämisestä ja lomien lyhentämisestä.


Loman jälkeen on hyvä muistaa, että suurimmaksi osaksi elämä on kuitenkin arkea. Lomat ja juhlat ovat harvinaisempia ja olisi hyvä löytää arjesta ja työstä voimaa tuovia asioita. Omasta arjestaan kannattaa tehdä niin paljon omannäköistä kuin se realististen mahdollisuuksien puitteissa on mahdollista. Voi luoda työhön omat rutiinit, vaikkei työn sisältöön välttämättä pystyisi suoraan vaikuttamaan. Tee työtäsi niin paljon omalla tavallasi kuin se oman työsi puitteissa on mahdollista sekä panosta mieleiseesi vapaa-ajan arkeen. 


Loman jälkeen työrutiineihin tottuminen ja arkeen totuttelu voi viedä joka tapauksessa oman aikansa. Lomaa sanotaan usein onnistuneeksi, jos työhön paluu tuntuu hieman vaikealta, onnistuneella lomalla olet onnistunut unohtamaan työasiat. Siitä ei siis kannata olla huolissaan, jossain vaiheessa arki alkaa taas rullata kuten ennenkin. 




Johanna

How I made it in Poland: HR-Spesialisti 24v

How I made it -tarinasarja sisältää aitoja kertomuksia suomalaisten työllistymisestä ulkomaille, heidän itsensä kertomana. Tarinat on aiemmin julkaistu EURES Suomi Facebook -sivulla.

”Mietin pitkään haenko tätä työtä, kun se on ulkomailla, mutta jokin ilmoituksessa tuntui heti siltä, että tämä olisi mahtava duuni. Niinpä vaan päädyin ulkomaille töihin, vaikka meinasin ensin valmistua ja etsiä pääkaupunkiseudulta töitä. Hyvältä ratkaisulta tuntui ja tuntuu, vaikka tosi nopeasti piti pakata elämä kahteen matkalaukkuun ja muuttaa.

Google Mapsista kattelin missä Puola on ja vähän tätä kaupunkia. Kysyin tulevilta työkavereilta asioita, keskusteltiin Facebookissa. Kaikki on mennyt hyvin, oli helppoa tulla. Kaupunki on helppo, kiva ja kaunis. Asiat toimivat toistaiseksi, vaikka ihmiset eivät puhu yleisesti ottaen paljon englantia.

Paikallisen työntekijän kanssa käytiin pankissa ja työkaverit auttoivat ostamaan oikeanlaisen matkakortin, joka on siis printattu paperilappu. Eli todella helppoa on ollut, mutta ilman tukea byrokratiasta voisi olla vaikea selvitä. Ennen pankkitilin avautumista ja paikallisen kortin saamista kannattaa ottaa euroja jonkun verran mukaan. Suomessa rahanvaihto on paljon kalliimpaa kuin Puolassa. Suomalaiselta tililtä voi siirtää helposti rahaa puolalaiselle tilille. Puolassa työaika on 8.30 tuntia, eli 8 tuntia ja palkaton 30 min ruokatauko. Muita taukoja ei ole. Sairastuessa pitää heti käydä lääkärissä samana päivänä ja ilmoittaa esimiehelle.

Ruoka ja ravintolassa syöminen on ihanan edullista. Vaikka palkkataso on paljon matalampi kuin Suomessa, myös yleinen hintataso on, joten palkalla pärjää ja pystyy viettämään vapaa-aikaa mukavasti. Palkkaan pitää suhtautua myös niin, että työ- ja elämänkokemus on tärkeämpi.

Uuden työn aloittaminen on aina rankkaa, mutta uudessa maassa työn aloittaminen vie energiaa vielä enemmän, kun pitää samalla sopeutua isoon elämänmuutokseen. Kannattaa tehdä asiat itselle helpoksi, esim. jos myöhästyy junasta, nappaa tai soittaa taksin, että ehtii töihin ajoissa. Puola on tällaiseen pieneen elämän helpottamiseen/itsensä hemmotteluun hyvä maa edullisuutensa takia. Joillain työkavereilla käy myös siivooja samasta syystä. Toisaalta uusi ympäristö ja kaikki uudet mahdollisuudet ja ihmiset tuo hirveästi mahdollisuuksia ja jokaiselle löytyy täältä jotakin. Töiden jälkeen ei tarvitse siis mennä vain kotiin nukkumaan.

Vinkkinä sanoisin, että ennakkoluulottomasti ja suomalaisella sisulla eteenpäin. Jos vastoinkäymisiä tulee, niistä pitäisi päästä nopeasti yli. Kannattaa käydä jo opintojen aikana ulkomailla, koska silloin tajuaa vähän ulkomailla asumisen haasteita ja mahdollisuuksia. Uskoisin myös, että työnantaja haluaa, että on kokemusta ulkomailta.”



Kokeile - uskalla - lähde sinäkin!
https://ec.europa.eu/eures

- Tiina -

TE-palveluiden ammatinvalinnanohjaus – monikanavaista palvelua

Ammatinvalinnanohjausta saa halutessaan myös puhelimitse

TE-palveluiden ammatinvalinnan- ja uraohjaus on henkilökohtaista, luottamuksellista ja maksutonta palvelua, johon jokainen työ- tai koulutustilanteesta riippumatta voi halutessaan hakeutua. Ammatinvalinnanohjauksessa hahmotetaan työhön tai koulutukseen liittyvää elämäntilannetta ja toiveita sekä suunnitelmia näiden suhteen yhdessä psykologin kanssa. Jokainen ohjausprosessi rakentuu yksilöllisesti ja näin ollen ohjauksen sisältö ja kesto vaihtelevat. Ohjauksen tavoitteena on auttaa asiakasta löytämään itselle sopiva ratkaisu kiinnostukset, vahvuudet, realiteetit ja mahdolliset rajoitteet huomioiden.




Ammatinvalinnan- ja uraohjausta tarjotaan TE-toimistoissa ja kuntakokeiluissa kasvokkain tapahtuvana palveluna ja tarvittaessa mm. välimatkojen vuoksi puhelimitse tai videolla. Valtakunnallisesti ohjausta tarjotaan TE-puhelinpalveluiden uraohjauksessa puhelin- sekä video-ohjauksena. Asiakkaan on mahdollista valita itselle sopivin palvelumuoto. Ajanvarausohjeet ammatinvalinnanohjukseen alueittain on esitelty alla. 



VALTAKUNNALLINEN PALVELU:

TE-puhelinpalveluiden uraohjaus palvelee valtakunnallisesti puhelimitse ja videolla. Voit varata itsellesi sopivan ajan osoitteessa https://uraohjaus.te-palvelut.fi/#!/ . Voit saada ohjausta myös ilman ajanvarausta ma ja to klo 12–16 numerosta 0295 020 720.

PALVELUT ALUEITTAIN:

Asiakkaan on mahdollista valita itselle sopivin palvelumuoto. Ajanvarausohjeet ammatinvalinnanohjaukseen alueittain löydät TE-palveluiden sivuilta. Jos kuulut kuntakokeiluun, tiedustele ohjausta omasta kuntakokeilustasi. Ohjaukseen hakeutumisesta voi tiedustella myös asioidessaan tai tarvittaessa voi jättää yhteydenottopyynnön Oma asiointi -palveluun. 

 Heli

tietoja ja linkkejä korjattu 21.9.2022

Sivutoiminen yrittäjyys vaihtoehtona

Palkansaaja sivutoimisena yrittäjänä

Sivutoiminen yrittäjyys on kasvussa. Palkansaajalle se on turvallisempi vaihtoehto alkavana yrittäjänä: palkkatyöstä saa laskuihin ja elämiseen tarvittavat tulot, ja yritystoimintaa voi rauhassa tunnustella ilman paineita saada siitä heti elantoaan. Jos asiakkaita näyttää riittävän, toiminta tuo yritykseen sisäänkin euroja ja yrittäjyys on sitä mitä on toivonutkin, voi vähitellen lisätä yrityksen parissa viettämäänsä aikaa siirtymällä palkkatyössään osa-aikaiseksi. Ehkä jossain vaiheessa on valmis ottamaan palkatonta vapaata palkkatyöstä kokeillakseen kokoaikaista yrittäjänä toimimista? Lopulta uusi yrittäjä ehkä luopuu palkkatyöstä kokonaan.

Tuula Kalpa Yritys-Suomi –palvelusta, kuulostiko edellä kuvattu tyypilliseltä aloittavalta mikroyrityksen perustajalta? – Kyllä vain. Pääpaino Yritys-Suomi –palvelussa on päätoimista yrittäjyyttä harkitsevissa asiakkaissa, mutta sivutoiminen yrittäjyys kiinnostaa yhä useampia. Nämä kysymykset ovat lisääntyneet erityisesti viimeisen vuoden aikana, jopa päivittäin tulee kysymyksiä. Usein yritysidea lähtee liikkeelle harrastuksen kautta syntyneestä osaamisesta. Monet pysyvät useita vuosia sivutoimisina yrittäjinä, ennen kuin lähtevät päätoimisiksi. Myös palkkatyön loppuminen voi saada aikaan päätöksen päätoimiseksi siirtymisestä.

Tuula Kalpa neuvoo myös sivutoimisia yrittäjiä tekemään liiketoimintasuunnitelman. Siinä kartoitetaan miten yritystoiminta lähtee liikkeelle. Lomake löytyy Yritys-Suomi –verkkosivuilta. Yrittäjän täytyy miettiä myös kirjanpidon järjestäminen (tekeekö itse vai käyttääkö ammattilaista apuna). Sivutoimisen yrittäjän on syytä tehdä sivutoimi-ilmoitus tai lupa palkkatyönsä työnantajalle, tai jos näitä ei edellytetä, otettava huomioon, että kilpailukielto voi estää yritystoiminnan. Joka tapauksessa on hyvä tapa kertoa asiasta työnantajalle.

Jos sivutoiminen yrittäjä jää työttömäksi palkkatyöstään, onko silti oikeus työttömyysturvaan? Mahdollisessa työttömyystilanteessa sivutoimisesta yrityksestä saatavat tulot otetaan huomioon ansiosidonnaista päivärahaa laskettaessa, ja työtön voi saada soviteltua päivärahaa. Jos sivutoiminen yrittäjä työttömäksi jäätyään lisää yritystoiminnan osuuttaan, yrittäjyys saatetaan tulkita päätoimiseksi, jolloin työttömyysetuutta ei makseta.

Päätoiminen yrittäjä voi myös varautua yritystoiminnan päättymiseen kannattamattomana. Yrittäjäksi ryhtyvällä palkansaajakassan jäsenellä on kaksi vaihtoehtoa: hän voi jäädä palkansaajakassan jäseneksi korkeintaan 18 kuukauden ajaksi yritystoiminnan aloittamisesta lukien, tai hän voi siirtyä suoraan yrittäjäkassaan. Näin työttömäksi jäänyt yrittäjäkin voi saada ansiosidonnaista päivärahaa. Päätoiminen yrittäjä voi saada työttömyysetuutta vasta silloin, kun yritystoiminta on lopetettu tai työskentely yrityksessä on päättynyt.

 Yrittäjyydestä kiinnostuneet työttömät

Onko työttömillä vastaavia mahdollisuuksia siirtyä pikku hiljaa kohti yrittäjyyttä? Vuoden 2014 alusta tuli voimaan uudistus, jonka myötä työtön voi ansaita enintään 300 euron edestä palkkaa kuukaudessa menettämättä työttömyysetuuttaan (300 euron ylittyessä on mahdollisuus soviteltuun päivärahaan). Yrittäjien kohdalla työttömyysturvasäädökset ovat monimutkaisemmat, ja myös perheenjäsenen yrittäjyys voi vaikuttaa oikeuteen saada työttömyysetuutta.

Työttömällä on oikeus harjoittaa sivutoimista yritystoimintaa. Olennaista on työnhakijan mahdollisuus ottaa vastaan kokoaikatyötä. Oman alan osuuskunnan kautta toimivia ei katsota yrittäjiksi, jos osuuskunnassa on vähintään 7 jäsentä. Osuuskunnan kautta työtön voi hankkia lisätuloja ja ”kokeilla” yrittäjyyttä. Kaikenlainen yrittäjyys on syytä ilmoittaa TE-toimistoon yrittäjyyden selvittämiseksi, jotta vältytään ikäviltä etuuksien takaisinperimisiltä. Viime kädessä asian ratkaisee te-toimiston lausunnon perusteella maksava taho (työttömyyskassa tai Kela).

Myös freelancerina toimivat työllistävät itse itsensä, ja saavat toimeksiantajilta palkan sijaan palkkion tai työkorvauksen. Freelancer voi olla joko yrittäjä, tai hänet voidaan katsoa työntekijäksi (eli hän solmii työsopimuksen), tai hän voi saada työkorvauksia olematta yrittäjä tai työsuhteessa. Työkorvaukset sopivat satunnaisiin toimeksiantoihin. Yrittäjä huolehtii itse kaikista kuluistaan, myös eläkevakuuttamisesta, joten tämä sopii päätoimisena itsenäisenä elinkeinonharjoittajana toimimiseen. Jos työtön on valmis siirtymään suoraan päätoimiseen yrittäjyyteen, hänellä saattaa olla mahdollisuus saada Starttirahaa yritystoiminnan aloittamiseen.

Työttömyysetuuden lisäksi yrittäjäksi ryhtyvän täytyy ottaa huomioon mm. yrittäjäeläkeasiat, toimialasta riippuvat luvat, ilmoitukset ja verotus. Näitä asioita ei tässä kirjoituksessa käsitelty.

Lisätietoja voit omasta työttömyyskassastasi, Kelasta, verottajalta, Yritys-Suomi -puhelinpalvelusta ja Työlinjan työttömyysturvaneuvonnasta.

 
Haastattelun lisäksi lähteenä on käytetty seuraavia verkkosivustoja:
www.te-palvelut.fi
www.tyj.fi
www.IAET.fi
www.akavanerityisalat.fi
www.ayt.fi
www.yritys-suomi.fi

 - Satu -

Vailla koulutus- tai työpaikkaa –voiko tilanteen nähdä mahdollisuutena? (Osa II)

Omin ehdoin vaihtoehtojaan työstämällä voi edistyä palan matkaa ammatillisessa itsetuntemuksessaan ja kokea iloa uusista, omiin kiinnostuksiin, kykyihin ja luonteenpiirteisiin liittyvistä oivalluksista. Tässä on kuitenkin rajansa. Meillä on taipumus juuttua vanhoihin käsityksiimme, joita läheiset ihmiset – sekä perhe että ystävät – ovat ruokkineet. Tästä tulee helposti itseään vahvistava kehä, josta on vaikea irtautua. Jos mielekästä ratkaisua ei tunnu löytyvän, kannattaa hyödyntää läheisten ja ammattilaisten apua.

Toiset ihmiset itsen peileinä ja palautteen antajina

Taipumustensa ja rajoitustensa toisin näkemiseen voi pyrkiä tekemällä erilaisia persoonallisuutta, sosiaalista käyttäytymistä, lahjakkuuden alueita ja kiinnostuksia kartoittavia lomakkeita ja testejä, joita internetissä on runsaasti tarjolla. Niihin ei ole syytä uskoa sokeasti, vaan keskustella tuloksista perheenjäsenten ja ystävien kanssa. Olenko oikeasti tällainen?

Varmimmin uudenlaisen ja rehellisen palautteen itsestään saa ennestään tuntemattomilta ammatilliseen suuntautumiseen perehtyneiltä ammattilaisilta. Myös osa heistä käyttää kyselylomakkeita ja testejä työnsä tukena. Oppilaitoksissa ovat opinto-ohjaajat, te-toimistoissa työnvälityksen asiantuntijat ja psykologit. Lisäksi kaupungeissa ja kunnissa on erilaisia, useissa organisaatioissa toimivia ohjaajia ja neuvojia, joiden puheille voi hakeutua saadakseen apua itsetuntemuksensa sekä koulutus- ja ammattitietojensa täydentämiseen.

Toisin näkeminen, katsominen ja nähdyn ymmärtäminen edellyttää myös ammatti- ja koulutustiedon ammattilaisilta aikaa, taitoa ja sopivat puitteet keskustella asiakkaan kanssa. Ihmisen yksilölliseen tilanteeseen on syytä paneutua monipuolisesti ja syvällisesti, jotta aiemmin havaitsematta ja käyttämättä jääneet taidot, taipumukset ja identiteetit havaittaisiin ja niiden merkitystä asiakkaan tulevien valintojen kannalta ennätettäisiin työstää riittävästi. Muuten on vaarana, että keskustelussa jäädään pinnalliselle tasolle, toistetaan aiemman kaltaista vuoro-vaikutusta, eikä löydetä itsestäänselvyyksistä poikkeavia koulutus- ja ammattisuuntia.
Pidempi ohjaus- ja neuvontasuhde asiantuntijan kanssa lisää asiakkaan luottamusta.

Vuorovaikutuksessa ennättää välittyä tietoja hänen monenlaisista taipumuksistaan ja siitä, kuinka niitä voisi käyttää hyväksi, kun huomioidaan tarjolla olevat koulutus- ja työpaikat. Mietitään, tarvitaanko välivaiheen ratkaisuja kuten kokeiluja, koulutuksia ja palkkatuettuja töitä. Asiakas myös ennättää ”kasvaa pois” odotuksestaan, että asiantuntija ratkaisee käden käänteessä hänen pulmallisen tilanteensa. Sitoutuminen alussa ehkä vieraalta vaikuttavaan suuntautumiseen vaatii pureskelua, jotta asiakas kypsyy omakohtaiseen vastuunottoon.

Parhaiten ihmisen koulutus- ja ammattitilanteen kokonaisuus hahmottuu kasvokkain kontaktissa ja vuorovaikutuksessa. Erilaisia identiteetin ulottuvuuksia heijastava molemminpuolinen ”peili” on silloin sekä asiakkaan että asiantuntijan käytössä: He näkevät ja kuulevat, haistavatkin, toisensa. Tällöin erilaisten mahdollisuuksien kirjo, toisella tavalla näkemisen tilaisuudet, avautuu täydellisimmin.

Aina ei tarvitse tavata kasvokkain. Tarjolla on hyvää, puhelimitse tapahtuvaa tieto- ja psykologipalvelua. Psykologien kanssa voi keskustella useita kertoja, jolloin ratkaisuja voi miettiä henkilökohtaisen tapaamisen tyyliin monelta kannalta.

- Raimo -  

Kirjoittaja on kokenut ammatinvalinnan ja urasuunnittelun psykologi Uudeltamaalta. Blogikirjoituksen ensimmäinen osa julkaistiin elokuussa 2015.