Sivut

Sivut

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Tavallisia tarinoita muutoksesta

Nainen oli opiskellut ammatin, päässyt töihin, löytänyt puolison ja perustanut perheen. Kun lapsen synnyttyä puolisolta loppui työ, tuntui kuin elämä olisi pettänyt ja perheen arki ja tulevaisuus vaarassa tuhoutua. Toimeentulohuolia lisäsivät opinto- ja asuntolainat. Tuttavan viisas kysymys palautti naisen pelon ja surun tunteista ja vääryyden kokemuksista maan pinnalle: ”Mitä elämä on sinulle luvannut?” Ei tietenkään mitään, ei naiselle eikä kenellekään muulle. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Niistä voi selvitä ja oppia. Nainen perui aikomansa hoitovapaan, perhe karsi kulut minimiin, puoliso haki töitä ja aloitti jatko-opinnot työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi.

Mies oli elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa pienellä paikkakunnalla. Hän seurusteli ja harkitsi jäämistä isänsä käytännön ammatin jatkajaksi. Opiskelu ja muunlainen ammatti kiinnostivat. Hän haki ja pääsi opiskelemaan isoon kaupunkiin toiselle puolelle maata. Tyttöystävä ei suostunut lähtemään mukaan eikä odottamaan opintojen päättymistä perheen perustamiseksi. Seurustelu päättyi. Mies opiskeli ja hakeutui vielä jatko-opintoihin toiseen isoon kaupunkiin. Hän pääsi töihin, löysi uuden elämänkumppanin ja perusti perheen. Entisellä tyttöystävällä oli silloin jo iso perhe uuden kumppanin kanssa. Elämä on valintoja: lähteä vai jäädä, rohjeta uuteen vai valita tuttu ja turvallinen. Valitessaan myös menettää jotakin, sulkee pois vaihtoehtoja.

Nainen oli jo vuosia tehnyt alansa töitä. Hänelle tuli mahdollisuus hakeutua uusia palveluja kehittävään ryhmään. Uudet palvelut kiinnostivat häntä, vaikka niihin liittyi paljon askarruttavaa, epäselvää ja ehkä vaikeasti opittavaa. Nainen ajatteli, että kehittämisprosessin aikana hänellä on mahdollisuus vaikuttaa palveluihin ja oppia tuottamaan niitä. Kehittämisryhmässä käytiin monipuolista ja perusteellista ammatillista keskustelua, saatiin koulutusta ja kokeiltiin suunniteltuja palveluja. Alun kriittinen ja epävarma suhtautuminen vaihtui innostukseksi ja vakuuttuneisuudeksi: uusia palveluja tarvitaan ja ne toimivat hyvin. Kun uusia palveluja aikanaan alettiin tarjota asiakkaille, nainen rohkeni hakea ja pääsi tuottamaan niitä kokoaikaisesti. Se merkitsi tutusta työyhteisöstä ja työnkuvasta luopumista, mutta nainen sai työuralleen kaipaamaansa vaihtelua ja uusia haasteita.

Mies oli toiminut pitkään yrittäjänä ja jäi eläkkeelle. Tuttu työnantaja tarvitsi edelleen hänen palvelujaan. Mies piti työstään eikä terveyskään estänyt jatkamasta. Hän ei halunnut jatkaa yrittäjänä, mutta tarjoutui tekemään keikkoja palkkatyönä. Se sopi työnantajalle. He solmivat nollatyösopimuksen, mikä sopi hyvin eläkkeellä olevan miehen tilanteeseen. Keikkatyö silloin tällöin pehmensi siirtymää kokoaikaiselle eläkkeelle, ja mies sai niistä toivomiaan lisätuloja, pääsi työterveyshuollon piiriin ja työyhteisön jäseneksi. Työuran käännekohdissa voi löytää itselle sopivan, yksilöllisen ja toivotun ratkaisun, kun tietää, mitä haluaa ja osaa.

Sari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti