Hae piilotyöpaikkoja – moninkertaistat mahdollisuutesi työllistyä!

”Olen katsonut kaikki avoimet työpaikat, mutta siellä ei ole mitään minulle sopivaa.” Moni uraohjauskeskustelu alkaa tällä huolestuneella toteamuksella. Usein kuulen asiakkailta myös siitä, että he ovat hakeneet kymmeniä avoinna olevia työpaikkoja, mutta töitä ei siitä huolimatta ole löytynyt. Se ymmärrettävästi lannistaa ja vetää mielialan matalaksi. Tällaisissa tilanteissa herättelen asiakkaita pohtimaan myös muita työnhaun tapoja kuin työpaikkailmoituksiin vastaamista.

Sitra tutki vuonna 2015, miten suomalaiset ovat saaneet viimeisimmän työpaikkansa. Kyselyyn vastasi 5 000 suomalaista. Noin 70 prosenttia työnhakijoista oli löytänyt uuden työn muuten kuin avoimeksi ilmoitettua työpaikkaa hakemalla. Julkisia työnvälityspalveluja hyödyntämällä töitä oli löytänyt vain alle 10 prosenttia työnhakijoista. Julkisesti avoinna olevat työpaikat eivät siis kerro läheskään koko totuutta kaikista olemassa olevista työmahdollisuuksista. Hakemalla töitä vain työpaikkailmoituksiin vastaamalla joutuu usein kilpailemaan kymmenien tai jopa satojen muiden hakijoiden kanssa. Sellaisessa joukossa on vaikea erottua hyvälläkään osaamisella.

Sen sijaan, että selailisi epätoivoisena avoimia työpaikkoja, on hyvä kääntää näkökulma siihen, missä itse haluaisi olla töissä. Minkälaisessa yrityksessä tai organisaatiossa omaa osaamista ja omia kiinnostuksen kohteita voisi parhaiten hyödyntää? Mikä työnantaja kiinnostaa erityisesti? Minkälaisia tarpeita siellä on? Miten omalla osaamisella voisi vastata näihin työnantajan tarpeisiin?

Kiinnostaviin työnantajiin voi tutustua nettisivujen ja sosiaalisen median kautta ja pohtia, mitä lisäarvoa omalla osaamisella voisi kyseiselle yritykselle tai organisaatiolle tuoda. Sen jälkeen kannattaa laatia juuri tuohon organisaatioon kohdennettu avoin hakemus tai markkinointikirje, jossa kerrot omasta motivaatiostasi, kiinnostuksen kohteistasi ja osaamisestasi. Myöhemmin on hyvä olla puhelimitse yhteydessä ja pyrkiä sopimaan tapaaminen työnantajan kanssa paikan päälle. Kohdennettu avoin hakemus ja yhteydenotto työnantajaan kertovat aktiivisuudesta ja motivaatiosta, joita työnantajat arvostavat. Julkisen rekrytoinnin toteuttaminen on työnantajille työläs ja aikaa vievä prosessi, johon ryhdytään monesti vasta silloin, kun työntekijää ei löydetä muilla tavoin. Suora yhteydenotto työnantajiin siis kannattaa.

Duunitorin tutkimuksen mukaan tärkeimmät rekrytointipäätökseen vaikuttavat tekijät ovat työntekijän motivaatio työtehtävää kohtaan sekä sopivuus yrityskulttuuriin. Nämä ovat asioita, joihin voit työnhakijana vaikuttaa, ja niitä kannattaa tuoda rekrytointitilanteessa aktiivisesti esille. Saman tutkimuksen tulokset kertovat, että tärkeimmät rekrytointikanavat tänä päivänä ovat LinkedIn ja Facebook. Seuraa siis kiinnostavien työnantajien sosiaalisen median tilejä ja pidä huoli siitä, että olet myös itse löydettävissä noista kanavista ja oma osaamisesi tulee niissä hyvin esille.

Piilotyöpaikkoja voi löytää seuraamalla uutisia: Jos mediassa kerrotaan yrityksen tai organisaation toiminnan laajenemisesta tai muuttumisesta, uusille työntekijöille on siellä todennäköisesti tarvetta. Järjestöpuolella uudet, juuri rahoituspäätöksen saaneet hankkeet tarjoavat työllistymismahdollisuuksia. Työnhausta ja omista uratoiveista kannattaa keskustella avoimesti omissa verkostoissa, koska sieltä saattaa löytyä henkilö, joka on kuullut sinulle sopivasta työmahdollisuudesta tai pystyy suosittelemaan sinua toivomallesi työnantajalle.

Muistathan, että TE-palvelut tarjoavat monenlaisia työnhakuun liittyviä valmennuksia, joita voit halutessasi hyödyntää. Niistä löydät lisätietoa oman TE-toimistosi nettisivuilta. Verkossa kokoontuvista työnhakuryhmistä löydät tietoa JoBitin sivuilta.

Tsemppiä työnhakuun!

Milla

Lähteet:

Duunitorin kansallinen rekrytointitutkimus 2018: https://duunitori.fi/rekrytointi/rekrytointitutkimus/

Sitran tiedote Uuden työn valmiudet ja reitit työelämään –tutkimuksesta: https://www.sitra.fi/uutiset/vain-joka-neljas-suomalainen-tyollistynyt-avointa-tyopaikkaa-hakemalla/

Koululaisesta opiskelijaksi

Oppivelvollisuus Suomessa päättyy peruskoulun suorittamiseen tai kun peruskoulua on käynyt 10 vuotta tai kun nuori täyttää 17 vuotta. Yhteiskuntamme on rakentunut niin, että nuoria ohjataan jatkamaan opiskelua toisella asteella, ammattioppilaitoksissa ja lukioissa. Minulla on ilo tuntea kolme aikuisuuden kynnyksellä olevaa nuorta neitoa, jotka kaikki aloittivat tänä syksynä tämän uuden elämänvaiheen. 

 

Teea aloitti lukion. Miltä opiskelun aloitus on tuntunut Teea? 

• Lukion aloitus tuntuu kivalta ja hyvällä tavalla uudelta. Peruskoulun loputtua tuntui haikealta, mutta oli kiva päästä uuteen kouluun ja saada uusia ystäviä. Uudessa koulussa tunnelmat oli alussa jännittävät, mutta nyt on jo paljon rennompi olo. 

Entä Aada, sinä aloitit kaksoistutkinnon – opiskelet lähihoitajaopintojen rinnalla lukion. 

• Uuden kouluvaiheen aloittaminen ja uusi koulu on tuntunut tosi mielenkiintoiselta ja virkistävältä. Peruskoulun loppuessa oli vähän haikeat fiilikset, mutta kuitenkin odotti innolla tulevaa. 

Senni, sinä pääsit musiikkilukioon, miltä sinusta alku vaikuttaa? 

• Koulun aloitus on ollut mukavaa! On ollut kiva tutustua uusiin ihmisiin ja tavallaan aloittaa ”alusta”. Enemmän on pitänyt ottaa vaan vastuuta, joka välillä tuntuu vähän stressaavalta. Peruskoulun loppuminen oli ihan mukavaa, vaikka vähän haikeaa. Alussa tunnelma oli jännittynyt, mutta nyt on jo enemmän selvillä asioista. 

Niin Senni, sinähän asut viikot musiikkilukion asuntolassa? 

• Kyllä - asuntolassa asuminen on mukavaa ja kämppikset kivoja, vaikka omaa rauhaa kyllä välillä kaipaisi. Koko koulussa on hyvä yhteishenki ja opiskelukaverit ovat kivoja. Uusia hyviä kavereita ja ystäviäkin olen jo saanut. 

Paljon uutta pitää omaksua alussa, eikö vain Teea?         

• Kyllä! Lukion alku on sujunut tosi hyvin, uutta tietoa on tullut paljon ja tulee lisää koko ajan ja alussa oli kaikki vähän sekavaa ja moni asia mietitytti, mutta kaikki on kumminkin sujunut hyvin! Meille on tehty valmiiksi lukujärjestys ja se on täynnä pakollisia kursseja, joten vielä en ole joutunut valitsemaan kursseja mutta jatkossa sitten. Koululta löytyy ihmisiä, jotka osaavat siinä auttaa ja on suositeltu, ettei ykkösluokalla vielä yksin kursseja valitakaan. 

Mistä muuten huomaa, että olet musiikkilukiossa, Senni? 

• Siitä tietää, että on musiikkilukiossa, kun normaalien tuntien aikana voi olla erilaisia soittotunteja ja erilaisia kursseja musiikista on mahdollista ottaa normaalia enemmän. Esiintymismahdollisuuksia on myös paljon. 

Millainen tuntuma sinulla Aada on, oletko motivoitunut. Kaksoistutkintoa pidetään haasteellisena? 

• No motivoi oikeastaan se, että aihe kiinnostaa ja kun vaihtuu välillä lukioon, tulee vaihteluakin.  

Aada, oletko viihtynyt uudessa oppilaitoksessa? 

• Tähän mennessä ainakin olen pitänyt tosi paljon uudesta koulusta. Opiskelukaverit ovat suurimmalta osin todella avoimia ja helposti lähestyttäviä, ja on kerennyt tutustumaan jo moniin ihmisiin. 

 

Kaikki tytöt ovat selvästi innoissaan uudesta kouluvaiheesta. Mikäs sen hienompaa! Onnea opiskeluun ja hyvää syksyä! Ja kiitos haastattelusta! 

 

 

Elise 

 

 

Jäätkö sohvannurkkaan?

Ethän koskaan luovu unelmastasi
vain siksi, että sen saavuttamiseen
kuluisi liian pitkä aika?
Aika kuluu joka tapauksessa.

Aamun ajatus 24.8.2018, Positiivarit

Elämä kuluu kaiken aikaa meillä kaikilla. Me kasvamme, kehitymme ja vanhenemme. Ihmisen normaalin kasvun ja henkisen kypsymisen kehitysvaiheista puhutaan kehitystehtävinä.  Ihmisen kehitys voi jatkua elämän loppuun asti.

Jotta voisi kehittyä ja saavuttaa tavoitteensa, on alettava toimia. Jos tavoite on selvä, on helppo motivoida itsensä. Mutta jos tavoite on epäselvä, motivaatiokin voi ajelehtia. Mihinkään ei oikein pysty tarttumaan.  Ei ole ihan oikea aikakaan, ja tilaisuus ehti mennä jo ohitse. On epäselvää, milloin on seuraava mahdollisuus.

Elämän haasteet voivat ahdistaa. On pelottavaa tarttua uuteen. Epätyydyttävässä työssä pysytään, turvallisuuden, tottumuksen tai uskalluksen puutteen vuoksi. Taloudellinen tilanne vaatii pitämään kiinni työpaikasta. Muutoksen esteenä voi olla lasten koulunkäynti tai huolehtiminen vanhasta sukulaisesta. Voi olla, ettei elämän pyörityksessä ole ollut aikaa tutkia vaihtoehtoja. Lopulta saattaa käydä niin, ettei muutosta voi enää välttää. Kun esimerkiksi tehdas lopetetaan, samalla paikkakunnalla on yhtäkkiä paljon työnhakijoita. Silloin ”nopeat syövät hitaat” ja on onni, jos itsellä on muutakin osaamista tarjottavana työmarkkinoille. Muodostuu tilaisuus kouluttautua uuteen ammattiin tai muuttaa työn perässä toiselle paikkakunnalle. Muuttaminen on helpompaa, jos ei ole perhettä tai omistusasuntoa. Joskus perheen muutto uudelle paikkakunnalle voi olla hyväkin vaihtoehto.   

On hankalaa, jos oma motivaatio muutokseen on voimakas, mutta joku läheinen vastustaa liikkeelle lähtöä. Omat vanhemmat yleensä toivovat lapsilleen hyvää ja niin sanottua ” parempaa tulevaisuutta”, varsinkin jos vanhemmat ovat kokeneet jääneensä jostain paitsi. Joskus nuori taipuu vanhemman tahtoon ja toteuttaa koulutus- ja työurallaan enemmän muiden kuin omia toiveitaan. Aikuisuuden kehitystehtävien mukaan noin 40-vuotiaana ihminen on aikaansaamisen vaiheessa. Ihminen havahtuu huomaamaan, että on suunnilleen elämänsä puolivälissä – tuolloin tulee helposti miettineeksi, mitä on tässä elämässä saanut aikaan ja mitä haluaa vielä saavuttaa. Aikuisena ymmärtää, että vastuu omasta elämästä ja elämän valinnoista on itsellä. Silloin ihminen uskaltaa rohkeammin tavoitella elämää, joka on omien arvojen ja toiveiden mukaista. 

Kun halu muutokseen on tarpeeksi suuri, ihminen toimii. Silloin aika on kypsä. Silloin kannattaa lähteä liikkeelle ja nousta sohvannurkasta. Silloin on aika tarttua tarjoukseen, täyttää koulutushakemus Opintopolussa, laittaa se mielessä pyörinyt avoin työhakemus eteenpäin tai mennä rekrytointitilaisuuteen. Koskaan ei voi tietää, mitä sitten seuraa! 

”Jos et itse muokkaa elämääsi, muut tekevät sen puolestasi eivätkä tulokset välttämättä ole sinulle myönteisiä”. Vance Peavy

Elise

 

Kun töissä ei suju

Aina ei voi olla parhaimmillaan työelämässä, vaikka kuinka yrittäisi pitää huolta työkyvystään. Syy voi olla omassa terveydentilassa, henkilökohtaisen elämän kriiseissä tai työpaikan pitkään jatkuneissa ongelmissa. Jos kyse on pidempiaikaisesta ongelmasta, asia tulee ennemmin tai myöhemmin puheeksi myös työpaikalla. Esimiehen tehtävä on huolehtia siitä, että työt sujuvat, ja tarvittaessa puuttua asiaan, jos työntekijän suoritus ei vastaa työtehtävään liittyviä odotuksia.

Moni pelkää kuollakseen tällaista puuttumista. ”Varhainen puuttuminen” voi kuulostaa pahaenteiseltä sen sijaan, että sanoista välittyisi empatia ja huoli työntekijän jaksamisesta. Yhdessä työterveyshuollon kanssa asiaan voidaan kuitenkin vaikuttaa, oli kyse sitten päihdeongelmista, terveydentilan heikkenemisestä, työpaikkakiusaamisesta, ongelmista yksityiselämässä tai liian suuresta työkuormasta. Kun ongelmat pitkittyvät, ne yleensä myös mutkistuvat.

Tarvitaan paljon luottamusta, jotta työntekijä voi kertoa ongelmista työn tekemisessä. Jos työpaikan kulttuuri vaalii sankarihenkeä, ja esimiehet itse tulevat sairaanakin töihin, se tarttuu koko työyhteisöön. Ei ole hyväksyttävää olla poissa töistä, vaikka flunssainen työkaveri tartuttaisikin kymmenen uutta, ja kaikkien työteho laskee. Pahimmillaan seurauksena voi olla paljon pidempi sairasloma kuin mitä olisi tarvittu ilman näitä työn sankareita, jotka jaksavat ja jaksavat. Kun esimies itse näyttää mallia, että sairaana voi olla sairaslomalla, tai että työasiat hoidetaan työajalla (eikä lähetetä kotoa sähköpostia klo 23:07), se rohkaisee muitakin olemaan avoimia. Maton alle lakaisemisen kulttuuri kuuluu pelolla johtamiseen, ei nykyaikaan.

Työpaikan puhumisen ja jakamisen kulttuuri vaikuttaa myös siihen, kuinka suhtaudutaan lyhytkestoisempiin häiriöihin työsuorituksessa. Jos ei tee mitään, ei tee mokiakaan, sanotaan. Työssä kuitenkin täytyy tehdä jotain, joten niitä virheitäkin väistämättä tulee. Miia Savaspuro kirjoittaa osuvasti tästä aiheesta:

Organisaation kulttuurista kertoo paljon se, miten se käsittelee epäonnistumisia. Häpeän käsittely on johtamisen ydintä. On tietoinen valinta, käsitelläänkö epäonnistumiset yhdessä vai jätetäänkö mokaaja virheen kanssa yksin. On tietoinen valinta päättää, sanooko esimies virheen tehneelle työntekijälle: ”Tämän jälkeen olet entistä parempi työssäsi” vai ”Katsokin, ettei tämä enää toistu”. Miia Savaspuro, Ellun kanat

Virheiden peittelyssä on tosiaan usein kyse häpeän tunteesta. Häpeän tunne kertoo syvästä arvottomuuden kokemuksesta, ajatuksesta, että en ole tarpeeksi hyvä, en kelpaa, minua ei hyväksytä. Syyllisyyden tunne on toinen virheisiin yhdistyvä kokemus, mutta se ei ole yhtä vahingollinen kuin häpeä. Syyllisyydestä pääsee eteenpäin ottamalla vastuun virheistään ja korjaamalla mitä korjattavissa on. Häpeä taas saa peittelemään, syyttelemään muita ja esiintymään virheettömänä. Se uhka ”todellisen minän” paljastumisesta on niin suuri. Häpeävä ajattelee syvällä sisimmissään, että jos muut tietäisivät millainen minä oikeasti olen, he eivät haluaisi minua työntekijäksi, työkaveriksi, ystäväksi – tai oikeastaan eivät haluaisi olla missään tekemisissä kanssani. Tämä jos mikä on kuluttavaa, ja syö tarpeettomasti voimia.

Jokaisessa työyhteisössä voidaan miettiä, kumpi lause antaisi enemmän energiaa työhön: ”Tämän jälkeen olet entistä parempi työssäsi”, vai ”Katsokin, ettei tämä enää toistu” (tai vielä tylymmät lauseet, jotka voivat sisältää kokonaisvaltaisia arvioita ihmisen kyvyistä, kuten ”Kaikenlaisia idiootteja täällä onkin”.) Esimiehet eivät ole ainoita, jotka voivat vaikuttaa organisaation kulttuuriin. Jokainen työntekijä tuo oman osansa tähän. Kuten sanotaan: ”Kun sinä tulet paikalle, mitä tulee paikalle sinun myötäsi?”. Arvostelija vai rohkaisija?

Satu

Hiekkalaatikon laidalta työelämään

Lapsen myötä tullaan perheeksi. Tämä tapahtuu monin eri tavoin ja eri elämäntilanteissa. Lapsi muuttaa paljon vanhempiaan ja sukua, samalla syntyy paljon uusia rooleja ja ihmissuhteita. Syntyy iloa ja merkitystä sekä vastuuta ja huolta: näitä kaikkia yhtä aikaa. Lapsen vanhemmilla on oma roolinsa yhteiskunnassa, kenties opiskelemassa tai töissä, ehkä työttömänä. Kun perhevapaa on lopuillaan, pohdinta kiihtyy: miten ja koska palaan työelämään ja miten lapsi asettuu päivähoitoon siksi ajaksi.

Työajoilla ja työnantajan joustavuudella on tärkeä rooli siinä, miten työntekijä saa pidettyä lapsiperheaikana kaikki pallot ilmassa. Asiantuntijatehtävissä voi olla liukuva työaika käytössä ja päivätyö auttaa lasten hoidossa – lapset ovat koulussa tai päiväkodissa suuren osan työpäivästä. Haasteellisempaa on, jos toinen tai molemmat vanhemmista tekevät vuorotyötä. Joskus myös matkatyö vähentää perheen yhdessäoloaikaa. Palapeliä ratkotaan myös lomien ja pidempien koulutusten ja harrastusten suhteen. Aina on helpompaa, jos on löydettävissä aikuisia tueksi – isovanhempia, setiä, tätejä, kummeja tai perhetyöntekijöitä. He voivat paikata pahimpia päällekkäisyyksiä kalenterissa. Myös kouluikäisten keskinäiset kyläilyt ja harrastusajat sekä kesäleirit tulevat kaikki tarpeeseen.

Paljon on mietittävää. Vanhemmilla on vaara hautautua kalenterimerkintöjen alle. Aina ei ole mahdollista antaa parasta suoritusta joka taholle, on priorisoitava, hyväksyttävä paljon ja muutettava suunnitelmia. Usein myös oma ura mietityttää juuri tässä vaiheessa. Äitiysloma on tuonut äidille odotetun uuden elämänvaiheen. Lasten hoitoon käytetyn vapaan jälkeen aletaan rakentaa uudelleen työroolia. Uusi alku on myös uusi mahdollisuus. Työkavereiden pariin ja töihin pääseminen on tärkeä vaihe. Jos lapsiluku alkaa olla jo täynnä ja on useampi vuosi mennyt pienten ehdoilla, voi olla työelämää ajatellessa ontto tunne – olenko jotenkin jäänyt jälkeen, olenko kehittänyt itseäni tarpeeksi. Opinnoista voi olla jo kulunut tosi pitkä aika. Monen äidin kanssa on puhelinlinjoillakin mietitty kysymystä ”olenko tehnyt tarpeeksi?” Voi tuntua että toiset ohittavat, saavat kiinnostavia työpaikkoja ja etenevät urallaan.

Kotivanhemman kannattaa rauhassa katsella ympärilleen, ikään kuin tehdä tilaa omille mietinnöilleen. Mitä nyt jo on olemassa: onko työ, onko taitoja, onko kiinnostuksen kohteita ja yhteyksiä. Miten haluan vapaan käyttää? Vapaallakin on tärkeä olla vain itselle tarkoitettuja omia juttuja ja sellaista aikaa että ei tarvitse olla käytettävissä. Jotkut hankkivat koulutuksen vasta perhevapaan jälkeen, toiset ehkä miettivät paluuta omiin tehtäviin, jotkut huomaavat että haluavatkin muutosta työhönsä. Tilanteet ovat hyvin erilaisia. Uraohjauksessa voimme olla apuna miettimässä kokonaisuutta ja vaihtoehtoisia suuntia. Koulutusneuvonta voi auttaa etsimään sinua kiinnostavia avoimen ammattikorkeakoulun tai avoimen yliopiston kursseja. Niillä on helppo aloittaa jos aikeenasi on harjoitella perheen, opintojen ja työn yhteensovittamista. Jos olet lähdössä suurempaa koulutuskokonaisuutta tekemään, harkinta on vielä tärkeämpää rahoituksineen. Ja yleensä kun laskee elämäntilanteen palaset yhteen: jokainen on tehnyt tarpeeksi. Ohjauskeskustelun jälkeen saattaa nähdä mitä asiaa haluaa muuttaa: ajankäyttöä, työnjakoa perheessä, omia taitojaan tai vapaa-aikaa. Suuremmat uramuutokset edellyttävät myös perheen sopeutumista ja monet vuorottelevat sen suhteen, kumman aika on opiskella tai tehdä pidempää työaikaa.

Heli

Linkit päivitetty 21.9.2022