Täydellisyyden tavoittelusta

Täydellisyyden tavoittelu eli perfektionismi jarruttaa usein urasuunnitelmien etenemistä. Tietyissä tilanteissa on hyvä pyrkiä tarkkuuteen ja virheettömyyteen, mutta monesti omia tavoitteita kannattaa punnita uudelleen. Asetatko riman liian korkealle? Odotatko itseltäsi mahdottomia?

Täydellisyyden tavoittelu on helposti raskas taakka, joka aiheuttaa stressiä, jännittyneisyyttä, huolta, ahdistusta, jopa masennusta. Ajatus, että kaikessa täytyy aina onnistua täydellisesti, saa joko suorittamaan loputtomasti tai lamaantumaan. Jos tavoittelee aina täydellistä lopputulosta, tekemisestä tulee pakonomaista suorittamista ja siitä katoaa ilo. Stressaaminen onnistumisesta ja lopputuloksesta häiritsee asiaan keskittymistä ja laskee motivaatiota. Täydellisen lopputuloksen hiomiseen menee aikaa ja voimavaroja. Jos pyrkii olemaan kaikessa täydellinen, on riski väsyä ja uupua. Usein työuupumuksen ja masennuksen taustalta löytyy perfektionismia.

Perfektionistit elävät yleensä kaikki tai ei mitään -ajatusmallin mukaisesti. Työtä ei voi edes aloittaa ennen kuin tietää varmasti onnistuvansa. Tämä johtaa usein viivyttelyyn sekä aloittamisen ja aikaansaamisen vaikeuteen. Perfektionisti välttelee tilanteita, jossa on riski epäonnistua.  Tämä saa pelaamaan varman päälle, tekemään vain tuttuja ja turvallisia asioita samoilla vanhoilla tavoilla. On vaikea oppia uusia asioita tai taitoja, jos ei salli itselleen mahdollisuutta epäonnistua. Pahimmillaan tilanne johtaa alisuoriutumiseen ja siihen, että ei saa omia vahvuuksiaan ja omaa potentiaaliaan käyttöön.

Riittämättömyyden tunne on usein täydellisyyden tavoittelun taustalla. Perfektionisti ajattelee, että tekemällä kaiken mahdollisimman täydellisesti saa osakseen hyväksyntää ja arvostusta eikä joudu kohtaamaan toisten kritiikkiä tai pettymystä. Taustalla on uskomus, että oma ihmisarvo ja toisilta tuleva arvostus riippuvat siitä, mitä itse saa aikaan. Nämä uskomukset ovat opittuja: ajattelumalli voi olla peräisin esimerkiksi lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristöstä tai koulusta. On hyvä pysähtyä pohtimaan, mistä oma suhtautuminen asioihin ja omat ajattelumallit kumpuavat. Kenen odotuksia pyrit täydellisyyden tavoitelulla täyttämään? Mitä olet jättänyt tekemättä epäonnistumisen pelon vuoksi? Mitä mahdollisuuksia olet jättänyt hyödyntämättä? Mitä tekisit, jos et pelkäisi? Miten täydellisyyden tavoittelu vaikuttaa tulevaisuuteesi, urasuunnitelmiisi, onnellisuuteesi?

Täydellisyyden tavoittelusta on mahdollista päästä eroon. Ensimmäinen askel on tiedostaa omat haitalliset ajatusmallit ja asenteet. Tietoiseksi tulemisen jälkeen voi alkaa haastaa omaa ajatteluaan, joka puolestaan vaikuttaa tunteisiin ja toimintaan. Kannattaa kysyä kriittisesti itseltään, voisiko tilanteita katsoa myös toisesta näkökulmasta ja tulkita niitä eri tavalla kuin yleensä tekee. Vaikka jonkin asian tekisikin epätäydellisesti, siitä tuskin seuraa mitään kovin kauheaa. Parhaan mahdollisen ja riittävän hyvän lopputuloksen välillä on paljon liikkumatilaa. Lisäksi aina voi yrittää uudelleen. On hyvä opetella priorisointia: mihin kannattaa panostaa enemmän, milloin taas riittää keskitason suoritus.

Miten suhtaudut epäonnistumisiin? Perfektionisti ei yleensä osaa nähdä epäonnistumista yksittäisenä tapahtumana, vaan siitä tulee helposti itseä määrittävä asia. Epäonnistuminen liittyy omaan ihmisarvoon ja identiteettiin: ”Epäonnistuin, olen siis huono ihminen.” On hyvä huomata, että kukaan ei ole aina täydellinen, vaan kaikki tekevät virheitä ja epäonnistuvat. Keskeistä on se, miten itse reagoi epäonnistumisiin. Jos suhtautuu kasvun asenteella ja näkee epäonnistumiset ne oppimiskokemuksina, on mahdollisuus kehittyä ja menestyä. Luovuus ja uudet ideat syntyvät vain tilanteissa, joissa saa tehdä virheitä ja epäonnistua. Monet suuret innovaatiot ovat syntyneet epäonnistumisen seurauksena, koska se pakottaa ajattelemaan asioita uusista näkökulmista.

Jos haluaa vapautua täydellisyyden tavoittelusta, on hyväksyttävä keskeneräisyys itsessä ja muissa sekä opittava sietämään epävarmuutta ja muita ikäviä tunteita. Missään ammatissa ei tule koskaan täysin valmiiksi, vaan osaaminen ja ammattitaito kehittyvät koko työuran ajan. Tulevaisuuteen liittyy aina epävarmuus. Kukaan ei voi luvata sinulle esimerkiksi varmaa työllistymistä tai hyvää työyhteisöä ja esimiestä. Et pysty hallitsemaan elämääsi täydellisyyden tavoittelulla, vaan kuormitat sillä itseäsi.

Se, mihin keskityt, vahvistuu. Miten puhut itsellesi? Etsitkö koko ajan virheitä? Oletko vaativa ja syyttävä? Vai suhtaudutko itseesi myötätuntoisesti ja lempeästi? Mihin perustat oman identiteettisi ja arvosi ihmisenä? Liittyvätkö ne omaan suorittamiseen vai siihen, kuka olet?

Perfektionismista vapautuminen tuo lisää voimavaroja ja energiaa. Jatkuvasta ylisuorittamisesta luopuminen antaa aikaa oikeasti tärkeille asioille elämässä. Lisäksi se auttaa löytämään omia vahvuuksia ja omaa potentiaalia, kun on mahdollisuus kokeilla, epäonnistua ja oppia.

Milla
urapsykologi

Lisätietoa aiheesta:

Oletko ylpeä perfektionisti? Tutkijan mukaan ei kannattaisi – ”Voi olla äärimmäisen haitallista”
https://duunitori.fi/tyoelama/perfektionismi-riittavan-hyva

Perfektionisti uupuu täydellistä tavoitellessaan
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/05/perfektionisti-uupuu-taydellista-tavoitellessaan

Petri Hiissa: Täydellinen kirja