Hetkessä eläen ehdit enemmän

 

 

Pari vuotta sitten havahduin miettimään omaa elämääni. Se tuntui olevan jatkuvaa suorittamista, kellon kanssa elämistä ja venymistä. Tuntui, että jotain pitää tehdä. Samalla tavalla en voi jatkaa.

 

Elämän hektisyyttä pohtiessani huomasin, etten osaa elää hetkessä. Mietin koko ajan, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi ja mitä kaikkea on tekemättä. Huomasin, että tekemättömien asioiden ajattelu vain lisäsi stressiä ja toimintani tehottomuutta.

 

Päätin, että alan elää hetkessä. Aluksi se oli vaikeaa. Ajatukset meinasivat lipsua väkisin kielletylle alueelle. Vähitellen pystyin keskittymään siihen, mitä olin tekemässä. Pian huomasin, että vuorokauteen tuli lisää aikaa kuin itsestään. On paljon tehokkaampaa, kun käyttää stressaamisen käytettävän ajan siihen, mitä on tekemässä. Stressi vähentyi myös, kun opin tiedostamaan asiat, jotka aiheuttavat minulle stressin tunnetta.

 

Uusi ajattelu toi mukanaan sen, että opin olemaan itselleni armollinen ja kuuntelemaan itseäni. Jos esimerkiksi en jaksanut imuroida, siirsin imuroinnin seuraavaan päivään. Aluksi minun oli vaikea opetella hyväksymään, että joskus voi vain olla. Tekemättömistä asioista tuli huono omatunto. Paljon sain käydä itseni kanssa keskustelua, että teen vain sellaiset asiat, jotka oikeasti ovat pakollisia. Vaikeinta oli antaa lupa itselle, ettei tarvitse suorittaa ja stressata tekemättömiä asioita. Huomasin pian, että jos ottaa välillä rennosti, sen jälkeen jaksaa tehdä asioita energisemmällä otteella. Levähdyksen jälkeen sain aikaiseksi jopa enemmän kuin olisin uskaltanut edes ajatella.

 

Hetkessä elämistä voi hyödyntää opinnoissa ja töissä. Tekemättömät työt ahdistavat vähemmän, kun et ajattele koko ajan niitä. Opettele olemaan itsellesi lempeä. Sinun ei tarvitse olla täydellinen. Riittää, että yrität parhaasi. Hetkessä eläen voit paremmin keskittyä siihen, missä onnistut. Miksi et nauttisi siitä, mitä olet tekemässä?

 

Tiedän, että ruuhkavuosien aikana elämä voi tuntua kaoottiselta. Voi olla hetkiä, jolloin kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Silloin on hyvä pysähtyä miettimään, mikä siinä hetkessä on tärkeää. Tarvitseeko kirjatenttiin osata jokainen sivu ulkoa? Onko työ todella merkittävä opintojesi tai työsi kannalta? Voisitko pitää hetken tauon ja käydä happihyppelyllä? Voisiko elämäsi olla muutakin kuin suorittamista?

 

Miia