Veikö kissa kielen? Ujostuttaako?

Harva nuorempien sukupolvien edustaja on kuullut otsikon kysymyksen. Noin lausahtivat lapsuudessani aikuiset, jotka eivät saaneet lapselta mitään vastausta kysymyksiinsä – tavallisiin kysymyksiin, kuten ”kenenkäs tyttöjä sinä olet?” tai ” Tulitkos kauppa-autolle?”. Mistä lie tullut tuo sanonta, mutta se ei tuntunut yhtään mukavalta. Varsinkaan kun piti kissoista ja ihmetteli, miten kissa sen kielen voisi viedä.

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on tutkinut ihmisen temperamenttia. Hänen mukaansa ujous on synnynnäinen temperamenttiin liittyvä ominaisuus. Suomen Mielenterveysseura määrittelee ujouden tunteeksi ja tavaksi toimia. Ujous voi ilmetä useimmissa sosiaalisissa tilanteissa, tai vain tietyissä tilanteissa. Ujous ei tarkoita, etteikö ihminen voi silti olla sosiaalinen. Ujous ei välttämättä liity jännittämiseen tai yleiseen pelokkuuteen, vaan ujous voi ilmetä vaikeutena olla vuorovaikutuksessa ja ilmaista itseään. Psykiatri, psykoanalyytikko Juhani Mattilan mukaan ihminen suojelee ujoudella sisintään, vaikka hänellä on samalla toive olla esillä. Ujolle on erityisen tärkeää tuntea itsensä hyväksytyksi.

Joskus ujous voi olla sosiaalisten taitojen puutetta tai taitojen kehittymättömyyttä. Lapsen kehityksessä on ikäkauteen liittyen ujompia ja varautuneempia jaksoja. Taidot kehittyvät vuorovaikutuksessa. Lasta kannattaa kannustaa ja rohkaista lapselle sopivalla tavalla. Näin teki äitini minun kohdallani, sillä olin ujo lapsi. Ennen oli tavallista, että lapsi lähetettiin kauppaan ostamaan unohtunutta ainesta. Lapselle ei tarvinnut antaa rahaa, sillä ostokset merkittiin kauppavihkoon. Kerran äitini lähetti minut ostamaan sokeria ja lupasi, että voin ostaa samalla puoli kiloa pähkinöitä. Kauppaan kävellessä toistelin mielessäni, mitä minun piti ostaa. Perillä sanoin ääni väristen kaupantädille: ”Puoli kiloa sokeria ja kilo pähkinöitä!”. Myyjä kysyi, että olisiko se ollut toisin päin, mutta minä pysyin kannassani. ”Asiakas on aina oikeassa”-asenteella varustettu myyjä möi minulle kilon pähkinöitä ja puoli kiloa sokeria. Kotona äiti päivitteli, kuitenkaan moittimatta, miten saatoin noin lyhyen kauppalistan sekoittaa.

Ihmisiä jännittävät luonnollisesti uudet asiat. Joillekin jännitystä aiheuttaa jo kauppaan meneminen, toisilla pieni esiintymisjännitys kaikkoaa, kun pääsee esimerkiksi lavalle laulamaan karaokea. Jopa esittävän taiteen edustajissa on ujoja. Halu oppia hallitsemaan tätä piirrettä on voinut johtaa esimerkiksi näyttelijän ammattiin. Näyttelijä Kai Vaine toteaa Hämeen Sanomien haastattelussa, että jännitystä oppii ajan kanssa kontrolloimaan ja pitämään hallinnassa.  Kun oppii keskittymään itse työhön, jännityksestä tulee voimavara. Jännittäminen on usein sitä, että pelkää mokaavansa toisten edessä. Näyttelijä mokailee harjoituksissa, sitä varten harjoitellaan, kertoo Vaine.

Ujous on eri asia kuin sosiaalisten tilanteiden pelko, joka ilmenee jännittämisenä ja pelkona sosiaalisissa tilanteissa. Sosiaalisten tilanteiden pelko voi kehittyä kokemusten seurauksena. Jos ujoa ei kannusteta ja tueta oikealla tavalla, ujous voi lisääntyä ja johtaa sosiaalisten tilanteiden välttelyyn. Ujolle lapselle onnistumisen kokemukset ovat erityisen tärkeitä. Harrastukset, jotka tukevat tunteiden ilmaisua, ovat hyväksi. Mieluinen taipumusten mukainen harrastus voi rohkaista ja lisätä itsetuntoa.

Opiskelu- ja työympäristössä ujolla ja aralla ihmisellä voi olla vaikeaa. Uraohjauksessa moni asiakas on todennut, kuinka koulussa virheiden pelko vähensi oppitunneilla vastaamishalukkuutta ja esitelmien pito oli lähes ylitsepääsemätöntä. Joidenkin kohdalla huonot kokemukset kouluaikojen esiintymistilanteista voivat olla esteenä koulutukseen hakeutumisessa. Mieleeni on jäänyt asiakas, joka oli päässyt haluamaansa työvoimakoulutukseen, mutta lopetti opiskelun heti ensimmäisenä päivänä. Asiakas kertoi, että itsensä esitteleminen alussa oli hänelle liikaa, hän ei jännitykseltään pystynyt puhumaan. Uusi sosiaalinen tilanne oli niin ahdistava, että asiakas keskeytti koulutuksen seurauksista piittaamatta saman tien. Nykyään jännittäminen otetaan koulutusympäristöissäkin paremmin huomioon.

Ammatinvalinta- ja ura-asioihin voi saada apua eri tavoin, ja uusia tapoja kehitetään. Kun TE-puhelinpalveluiden Uraohjaus alkoi muutama vuosi sitten aluksi puhelimitse, ensimmäisten asiakkaideni joukossa oli keski-ikäinen nainen, joka oli koko ikänsä ollut sosiaalinen jännittäjä. Hänellä oli ollut suuri kynnys mennä asioimaan kasvokkain-ohjaukseen paikalliseen te -toimistoon. Puhelimessa hän pystyi olemaan rento ja sai parilla ohjauskerrallamme asiaansa edistettyä, kun energiaa ei kulunut jännittämiseen.

Tietokirjailija Kati Tiirikaisen mukaan ujo työntekijä saa pysyä ujona, mutta sosiaalisen epämukavuuden tunnetta kannattaa opetella helpottamaan. Sosiaalinen epämukavuus on haitallista, jos se vie työnteosta ilon. Jos omaa osaamista ei tohdi tuoda esiin, työntekijän lisäksi myös koko organisaatio tai työpaikka menettää ja kaikki häviävät. 

Jos jännittäminen, ujous tai sosiaalisten tilanteiden pelko estävät tarkoituksenmukaisen toiminnan ja haittaavat elämää, on hyvä etsiä apua. Ujous on ominaisuus, jonka kanssa voi oppia elämään. 

www.mieli.fi  -www.nyyti.fi - www.headsted.fi  – www.oivamieli.fi -

www.nuortennetti.fi  -  terve.fi

Tiirikainen Kati, Ujon urakirja: Keinoja työelämän sosiaalisiin tilanteisiin,  Atena 2016

Elise