Sopiva koulutustausta

Helsingin Sanomissa haastateltiin 60 vuotta täyttänyttä eläkeyhtiö ELO:n johtaja Satu Huberia. Hän kertoi mielenkiintoisen tarinan uransa alusta, jolloin hän oli Lontoossa harjoittelijana Citibankissa:

”Työkaverini olivat opiskelleet Oxfordissa tai Cambridgessa kanditutkinnon historiasta tai kemiasta, kuka mistäkin. Ensimmäiset puoli vuotta minä, joka olin opiskellut taloustieteitä, olin fiksuin ja filmaattisin, kun puhuttiin talousasioista. Mutta puolen vuoden päästä he tiesivät vähintään saman kuin minäkin, ja lisäksi heillä oli paljon parempi yleissivistys.”

Olen samaa mieltä Huberin kanssa: tämän päivän Suomessakaan ei pitäisi tuijottaa liikaa tutkintoja, vaan henkilön edellytyksiä suoriutua työstään. Uusi työntekijä täytyy joka tapauksessa perehdyttää työtehtäviinsä. Me urapsykologit kyllä rohkaisemme asiakkaitamme hakemaan avoimin silmin töitä, mutta se ei yksin riitä – myös työnantajien täytyisi olla yhtä rohkeita.

Monissa työpaikkailmoituksissa onkin jo vuosia ollut koulutusvaatimuksena ”soveltuva korkeakoulututkinto” tai ”ei pohjakoulutusvaatimusta – me koulutamme sinut alalle”. Tämä ei tietenkään tarkoita, että koulutus olisi turhaa, tai ettei sillä olisi merkitystä. Kaikella osaamisella on merkitystä. Korkeakoulutuksella pyritään tarjoamaan opiskelijalle valmiuksia tehdä itsenäistä asiantuntijatyötä: käyttää tietoa työvälineenä, hankkia tarvittavaa uutta tietoa, arvioida uuden tiedon pätevyyttä ja hyödyllisyyttä, ja perustella tiedolla erilaisia valintoja. Vastaavalla tavalla muillakin koulutusasteilla opitaan paljon muutakin kuin alaan ja ammattiin kiinteästi kuuluvia asioita. Näitä siirrettäviä taitoja on tärkeää osata tunnistaa ja kertoa niistä työnhaussa.

Monipuoliset koulutustaustat johtavat monipuoliseen osaamiseen työpaikalla. Näin työntekijöiden erilaiset taustat voivat osoittautua yllättävän hyödyllisiksi. Moninaisuus, diversiteetti, tarkoittaa kaikkea sitä ihmisten erilaisuutta, mikä ilmenee työyhteisössä. Moninaisuus voi viitata ikään, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen, terveyteen, etniseen ja sosiaaliseen taustaan, kulttuuriin, äidinkieleen, uskontoon, koulutukseen, ammattiin, kykyihin, arvomaailmaan, persoonallisuuteen tai vaikka toimintatapoihin. Moninainen työyhteisö voi oppia toisiltaan, inspiroida ja inspiroitua, ammentaa erilaisista näkökulmista, ja näin saada aikaan huomattavasti luovempia ja monipuolisempia työtuloksia kuin keskenään samanlaisista ihmisistä koostuva työyhteisö. Tämä näkökulma mielessä on ehkä helpompaa rohkaistua hakemaan uudenlaisiakin työtehtäviä!

 

Satu