Juuret

Minua ärsytti nuorena, kun tutut ja täysin ventovieraatkin kommentoivat, että ”kylläpä olet niin isäsi näköinen että!”.  Mitä vanhemmaksi tulee, sitä selkeämmin huomaa, että sukulaiset muistuttavat ulkoisesti toisiaan.  Vaan huomaa myös, että sukulaiset muistuttavat toisiaan myös muuten, taitojensa, käyttäytymisensä ja luonteenpiirteidensä suhteen.

 

Elämme aikaa, jossa nopeus, muutokset, mahdollisuudet ja erilaiset uhat ovat kaiken aikaa läsnä. Siirtyminen agraariyhteiskunnasta teollistuneen kautta postmoderniin ja nykyiseen digitaaliseen aikaan, on tuonut abstraktisuutensa myötä juurettomuutta, jossa elämän pohja voi tuntua huteralta.  Kysymykseen, mistä olet kotoisin, harva enää vastaa yhden paikkakunnan nimen. Moni alkaa selittää, kuinka hän on asunut siellä ja käynyt koulunsa tuolla ja on muuttanut opiskelun tai työn perässä tänne. Yhteiskunnallisesti odotetaan, että työntekijä voi joustavasti liikkua työn perässä. Juurettomuuden tunteeseen voi saada apua miettimällä omia lähtökohtiaan.

 

Sukututkimus on ollut jo pitkään suosittu harrastus. Sen rinnalle on tullut trendikäs ja nopea dna-testaus.  Asiantuntijat neuvovat, että kannattaa teettää useamman firman edullinen testi, sillä näiden tulkinnat vaihtelevat. Eräs tuttavamies teetti tällaisen dna-testin jo muutama vuosi sitten ja sai vastauksena mm. listauksen geeniperimänsä prosenttiosuuksista. Hän kertoi omaavansa hitusen intiaaniverta… kyllä, toden totta, hän on hitusen intiaanin näköinen, tumma ja kyömynenäinen…

 

DNA-tutkimuksella on pystytty selvittämään Suomen muinaisten asukkaiden alkuperää. Muinaiset suomalaiset olivat eri puolilta tulleiden geenien sekoitus eli kerroksellisia, aivan kuten Suomen nykyasukkaatkin. https://yle.fi/uutiset/3-10528089   

 

Tieteen edistyminen on lopettanut väittelyn siitä, kumpi vaikuttaa ihmiseen kehityksessä enemmän, perimä vai ympäristö. Psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen toteaa artikkelissaan ”Ympäristö vai perimä – psykologian pitkä tie tasapainoiseen ihmiskäsitykseen”, että geenien vaikutus ymmärretään vasta sitten, kun ympäristön vaikutus on otettu huomioon. Perimä on mukana kaikessa, mutta geenit saavat merkityksensä siinä ympäristössä, jossa ne toteutuvat. Psykologisia ilmiöitä pitää tarkastella näiden kahden tekijän vuorovaikutuksen kautta. https://journal.fi/tt/article/view/56492

 

Koulutusasteiden ja -alojen on todettu eri tutkimusten mukaan periytyvän vanhemmilta lapsille. Vahvimmin periytyvä ammatti on maanviljelijän ammatti, samoin yksityisyrittäjyys periytyy usein. Suomessa on taiteilija- ja pappissukuja. Sosiologian professori Jani Erola on tutkinut ammattien ja sosiaalisen aseman periytyvyyttä sekä sosiaalista liikkuvuutta. Hänen mukaansa Suomessa yleisimmin periytyviä ammatteja ovat opettajan, juristin ja lääkärin ammatit. Yhdistävinä tekijöinä näissä ammateissa on vahva ammatti-identiteetti ja pitkä koulutuspolku. Myös teollisuustyö voi periytyä. Nuorena urapsykologina työskentelin paikkakunnilla, Mäntässä ja Nokialla, joissa nuoret seurasivat ylpeänä vanhempiaan tehdastyöhön.

 

Urapsykologina olen kuullut joiltakin asiakkailta kertomuksia, joissa he ensin nuorena ovat halunneet valita tarkoituksellisesti täysin suvustaan poikkeavan ammatin. He ovat valmistuneet ja toimineet ammatissa, menestyneet ja onnistuneet, mutta keski-ikäistyessään ovat alkaneet kaivata muutosta. Kun he kertovat taustastaan, he hoksaavat, että usea sukulainen on ammatissa tai työssä, josta he nyt ovat alkaneet haaveilla. Jossain suvuissa on puolestaan saattanut olla tyylinä valita samanlainen urapolku kuin muillakin sukulaisilla on ollut. Syynä on voinut olla käytännöllisyys, kotiseuturakkaus, turvallisuushakuisuus tai tuttuus. Vai onko valinta ollut helppo siksi, että se on ollut niin luonteva?

 

On hyvä, jos voi valita sellaisen ammatin tai työn, jossa omat vahvuudet pääsevät esiin. Vahvuudet ovat piirteitä, ominaisuuksia, taitoja ja strategioita, jotka ovat jalostuneet sopivissa olosuhteissa sukupolvien ketjussa ja ilmenevät nykyisyydessä itsen kautta.

 

Puu kasvaa suureksi juurtensa voimalla. Juuristaan se saa ravinteet ja veden, juuret kiinnittävät sen kasvualustaansa. Ei ole ollenkaan pahitteeksi tuntea omia juuriaan.

 

Elise