Koulun penkiltä sain lisää virtaa työhöni

Syyskuussa koulutusneuvojamme Kirsti kirjoitti blogissamme alkaneista opinnoistaan. Hän toi esille kysymyksiään opintojen sovittamisesta työhön, perhe-elämään ja harrastuksiin. Hänellä oli mielessä kysymys myös siitä, saako hyödynnettyä opintojaan työssään. Samoja seikkoja olen miettinyt oman täydennyskoulutukseni suhteen, täydennän psykologin tutkintoani opiskelemalla kirjallisuusterapiaohjaajaksi yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa. Viime syksynä opintoja on ollut viikonloppujen yhteydessä, ja kotona tehtävät kirjalliset työt ovat olleet maltillisia laajuudeltaan. Nyt aloitin osittaisen opintovapaan, jolla haluan suoda itselleni riittävästi aikaa lopputyön ja oman ohjattavan kirjallisuusterapeuttisen kasvuryhmän ohjaamiseen. Olen opintovapaalla kolme päivää viikossa 3,5 kuukauden ajan. Gradun teosta on aikaa 15 vuotta, ja nyt on työn alla tieteellinen esitys itse valitusta aiheesta, johon yhdistyy teoriatietoa ja jotain itse kehitettyä uutta sisältöä. Kirjallisen työn aloitus ei ole aivan helppoa, vaikka opettajien tuki on käytettävissä. Huomaan pelkoa, rimakauhua, lykkääviä toimintoja (kuten siivousta ja muiden tekeillä olevien pienempien tehtävien loppuunsaattamista) ennen isompaan haasteeseen tarttumista. Alku on vaikein. Juuri se vaihe, kun ei tiedä, mitä pitäisi etsiä ja mistä. Miten rajaa aiheensa, osaako ja pystyykö.

 

Tavoitteen paloittelu pienempiin tehtäviin on tässäkin kohti osoittautunut hyödylliseksi. Jokainen kirjastosta haettu lähdekirja on eteenpäin, jokainen kirjoitettu rivi ja sivu (vaikka hajanaisempikin), on lähempänä tavoitetta. Tyytyväinen olen ollut myös siihen, että opintovapaata tuli järkevästi suunniteltua – saan tehdä päiväaikaan tehtäviä, ja olen ajoissa päiväkodilla ja perheelle läsnä. Opintovapaata en ole aiemmin hakenut. Onneksi lähipiirissä on ihmisiä, jotka ovat sitä hyödyntäneet. Jotkut ovat tavoitelleet ja päässeetkin uudelle alalle töihin. Toiset ovat kaivanneet irtiottoa töistä ja syventäneet mielenkiinnon kohteitaan opiskelemalla. He ovat sitten palanneet omaan tai uuteen työhön alkuperäisessä ammatissaan. En ole kuullut kenenkään katuvan opintovapaa-aikaansa.                                                                     

Oma tavoitteeni opinnoissa liittyy ryhmien kanssa toimimiseen ja luovat terapiat kiinnostavat. Nykyisessä työssä on ihmisten kohtaamista paljon, mutta ryhmät ja livetapaamiset jäävät vähemmälle. Halusin kokeilla siipiäni uudella tavalla. Opiskeluryhmä koostuu monen eri alan naisista. Meillä on WhatsApp –ryhmä ja Moodle käytössä, mikä elävöittää ja muistuttaa opintojen etenemisestä. WhatsAppissa saa nopsaan tukea silloin kun sitä kaipaa, koska yleensä joku kurssilaisista on puhelimen ääressä. Opintojen kouluttajat ovat pitkälle opiskelleita ja kokeneita oman alansa osaajia. Yllätyksekseni olen saanut paljon uutta tietoa, sellaistakin mikä on muuttunut oman valmistumiseni jälkeen psykologian alalla. Aikuisena on kiinnostuneempi kyselemään ja keskustelemaan – hyödyntämään toisten erilaista osaamista omilla aloillaan.

Miten voi löytää itseä kiinnostavia koulutuksia? Opintopolusta löytää vinkkejä oppilaitosten tarjonnasta. Korkeakoulutetut löytävät täydennyskoulutuksia kätevämmin avointen ammattikorkeakoulujen sivuilta, kesäyliopistoista ja yliopistojen täydennyskoulutuskeskuksista. Koulutusneuvontaa kannattaa hyödyntää.  Löysin oman koulutukseni netistä. Nimi puhutteli, ja aloin ottamaan asiasta lisää selvää. Lainasin kirjastosta kirjallisuusterapiaa käsittelevän kirjan ja mietin voisiko tämä kiinnostaa minua. Valintakoehaastattelu jännitti – sielläkin oli mahdollista kysyä vielä itseä arveluttavia asioita opintoihin liittyen. Vielä oli aikaa tehdä päätöstä siinäkin kohti, kun sain tiedon saavani opiskelupaikan. Mietin myös, paljonko aikaa opinnot veisivät ja tarvitsenko opintovapaata. Vapaata hain loppuvuodesta, ja sen jälkeen työllisyysrahastosta ennakkopäätöksen oikeudesta aikuiskoulutustukeen. Tämän kohdan olisi voinut ja ehkä kannattanutkin tehdä toisin päin, koska ensimmäisestä hakemuksesta tuli hylky ja opintovapaa ehti jo alkaa epätietoisuudessa. Hylyn perusteena oli että opinnot katsottiin yleissivistäviksi. Ilmeisesti oppilaitoksen perustelu ei ollut riittävän laaja, joten pyysin siihen tarkennuksia ja lisäksi hankin työnantajan lausunnon.  Onneksi lisäselvitysten avulla tuli myönteinen päätös. Nyt voi jo sanoa että opintojen suhteen kuljen jo loppusuoralla.

 

Heli

Linkit päivitetty 21.9.2022