Psykologi ammattina ja psykologi ihmisenä

Monissa terveydenhuollon ammateissa ja auttamisammateissa työrooli on erilainen kuin vapaa-ajalla mikä on tärkeää, jotta ammattilainen pystyy auttamaan asiakkaita neutraalisti ja omien kokemusten liikaa sekoittumatta autettavan kokemuksiin. Esimerkiksi psykologin ammatissa on oltava neutraali, eikä esimerkiksi tuttuja voi yleensä olla asiakkaina eikä asiakkaista voi yleensä myöhemminkään tulla kavereita. Tämä on sekä asiakkaan että psykologin etu. Psykologien ammattieettiset ohjeet ohjaavat ammatillista suhdetta.

Neutraaliudesta huolimatta jokainen psykologi on omanlaisensa ja tekee työtään omalla persoonallaan. Psykologitkin ovat keskenään hyvin erilaisia, vaikka monesti psykologeihin saatetaan liittää joitakin ennakko-oletuksia. Erilaisuus on tärkeää, koska myös autettavat ovat erilaisia ja auttamistyötä tekemäänkin tarvitaan erilaisia ihmisiä. Ei ole mitään tiettyä ”psykologi-ihmistyyppiä”, mitä saatetaan helposti ajatella. Psykologin on neutraaliudesta huolimatta työssäänkin pystyttävä olemaan aito, tarpeeksi oma itsensä, muuten kohtaamisesta asiakkaan kanssa tulee epäaitoa, jos yrittää toimia jollakin ”kaavalla” tai tietyn sapluunan mukaan.

Uudessa ja vieraammassa seurassa psykologi saattaa törmätä monenlaisiin odotuksiin myös vapaa-ajalla. Saatetaan ajatella että psykologit ovat jotenkin yli-ihmisiä, ikään kuin vapaita normaalin ihmisen elämänmurheista ja suruista. Toki psykologin on tärkeä olla tasapainossa itsensä kanssa jotta pystyy auttamaan muita (kuten muissakin auttamisammateissa), mutta joskus myös psykologi tarvitsee kuuntelevaa korvaa ja halausta – ihan yhtä lailla kuin kuka tahansa muukin.

Monesti psykologeihin liitetään myös oletus, että psykologi haluaisi aina auttaa ja kuunnella, myös vapaa-ajallaan. Psykologin ammatin kuullessaan moni alkaa kertoa jonkun tutun masennuksesta tai omista ongelmistaan. Psykologi voi tietenkin myös vapaa-ajalla kuunnella ja auttaa ystäviä – mutta siis ystävänä, ei ammattilaisena – ja silloinkin kuuntelu on vastavuoroista eli molemmat voivat puhua omia asioitaan, mitä psykologi ei taas työssään tee. Usein psykologin ammatin kuultuaan vieraammassa seurassa keskusteluun liitetään myös kommentteja ”mitä psykologi on tästä mieltä”. Vapaa-ajalla myös psykologi toivoisi voivansa rentoutua ja olla vain tavallinen ihminen omine mielipiteineen ja vajavaisuuksineen, ilman ammattiroolin luomia vaatimuksia.

Johanna