Vailla koulutus- tai työpaikkaa –voiko tilanteen nähdä mahdollisuutena? (Osa I)

Elämme taantumassa ja monen mielialat ovat alakuloisia, jopa masentuneita etenkin, jos ei ole päässyt koulutukseen tai löytänyt sopivaa työtä. On vaara, että alavireiseen tunnelmaan jää kiinni, passivoituu, ei jaksa enää yrittää. Alkaa ajatella, ettei nyky-yhteiskunnassa ole minulle omanlaista paikkaa.

Itseensä käpertymisen sijaan kannattaisi yrittää hakea tilanteeseensa uudenlaisia näkökulmia, ensin omaa mieltään haravoimalla ja sitten sovittamalla löydöksiään tarjolla oleviin, kenties aiemmin kokonaan huomaamatta jääneisiin ammatillisiin suuntiin.

Oman mielen kuvat uusien suuntien pontimena

Ihminen on monisyinen olento, joka on kuitenkin taipuvainen toistamaan samanlaisia toimintamalleja ihmissuhteissaan ja erilaisissa muissakin valinnoissaan. Toimimme tietyn minäkuvan, identiteetin, mukaan. Olemme omaksuneet sen elämänhistoriamme aikana reaktiona siihen, miten meitä on kohdeltu ja millaisina meitä on pidetty. Tämä minäkuva ei ole kuitenkaan koko totuus. Meissä on monia puolia, rinnakkaisia identiteettejä, jotka saattavat jäädä huomiotta, kun teemme elämäämme koskevia tärkeitä ratkaisuja.

Koulutusta tai työtä vailla olemiseen voi suhtautua elämän välitilana, jossa voi paneutua itseensä ja luovasti pohtia, millainen oikeastaan on ja mitä elämältään haluaa. Yksi hyvä lähtökohta koulutusta ja työtä miettiessä ovat ammatilliset unelmat, haaveet ja toiveet, joita on eri ikäkausina mielessään hellinyt. Niihin sisältyy itselle tärkeää, merkityksellistä ainesta, joka on saattanut unohtua arjen tohinassa. Löytyisikö näille unelmille joitain muita toteuttamisen väyliä kuin ne, joita olemme tähän asti tallanneet? Jos olet joskus halunnut vaikkapa toimittajaksi, voit miettiä, mikä juuri siinä työssä sinua kiinnosti ja oli tärkeää. Missä muissakin ammateissa voisit kenties toteuttaa näitä mielekkäinä pitämiäsi asioita?

Haemme elämäämme ja persoonaamme tasapainoa tekemällä kaikenlaista, joka antaa meille mielen rakennusainetta, iloa ja tyytyväisyyttä. Harrastukset jäävät usein katveeseen koulutus- ja työsuuntautumista pohtiessa. Kuitenkin on todennäköistä, että juuri vapaa-aikana ilmennämme itseämme parhaiten, teemme, mitä huvittaa ja tyydyttää. Ovatko harrastuksemme sosiaalisia, mahdollisesti järjestöllisiä, esiintyviä, liikunnallisia, taiteellisesti ilmaisevia, teknisiä, hoitavia jne? Antavatko harrastukset vinkkejä siitä, millaista koulutusta hankkia ja kuinka ehkä laajentaa työn haun aluetta? Avautuuko aiemmasta työstä jokin uusi suunta, joka työllistäisi paremmin?

Usein sanotaan, ettei meillä ole varaa ja mahdollisuutta sellaiseen ylellisyyteen kuin itsensä toteuttamiseen työelämässä. Toisaalta uskotellaan, että monisyisessä limittäin ja lomittain asemoituvassa ja kehittyvässä työelämässä voi valita mitä tahansa, eikä tarkkarajaisia
ammatteja enää ole. Asiaa voidaan tarkastella valintoja tekevän yksilön kannalta toisinkin.
Kun ammatit menneinä aikoina pysyivät verrattain samanlaisina ja niitä oli rajallinen määrä, sijoituttiin ennakoitavissa oleviin varsin yksiulotteisiin töihin, jotka sitä paitsi saattoivat periytyä isiltä pojille ja äideiltä tyttärille. Nykyään tekniset työt eivät ole pelkästään teknisiä ja tietynlaisia mekaanisia ja loogisia kykyjä edellyttäviä, vaan niihin voi sisältyä markkinointi- ja myyntitehtäviä, jotka vaativat sosiaalisuutta ja kielitaitoa. Opetus- ja hoitoaloillakin tarvitaan monesti laajaa tietoteknistä osaamista.

Uudenlaisen orientaation vaatimus otetaan yhä paremmin huomioon myös eri alojen koulutuksissa. Eikö tämän tyyppinen rajoistaan laajentunut, yhdistynyt, avautunut ja säröytynyt ammattien maailma itse asiassa tarjoa yksilölle enemmän mahdollisuuksia hakea paikkaa, joka täydemmin vastaa hänen kokonaisvaltaista identiteettiään? Mahdollisuutta itsensä toteuttamiseen nykytyöelämässä voi pyrkiä luovasti hakemalla ja kenties itse rakentamalla omaan persoonaansa sopivaa työn kuvaa, joka ei ole kangistunut perinteisiin ammatillisiin rajoihin. Ihminen on tunnetusti energisin, tyytyväisin ja tuottavin, kun voi kouluttautua ja tehdä työtä, joka vastaa monipuolisesti hänen motiivejaan, kykyjään ja luonnettaan. Vailla koulutusta ja työtä olevien kannattaa tästä näkökulmasta miettiä myös yrittäjyyttä. Start up –yrittäjyys on tärkeä keino selättää taantumaa, joten valtiovalta on lisännyt alkavien yrittäjien tukitoimia.

- Raimo -

Vieraileva kirjoittajamme on kokenut ammatinvalinnan ja urasuunnittelun psykologi Uudeltamaalta. Blogikirjoituksen toinen osa julkaistaan syyskuussa 2015.