Olin hyvä koulussa. Matematiikka, äidinkieli ja biologia olivat vahvuuksiani. Pidin myös kuvaamataidosta ja olin hyvä siinä. Pidin etenkin maalaamisesta. Kävin vapaa-ajalla myös kuvataidekoulussa. Lukioon menin, koska äitini halusi. Hänen mielestään kaikkien pitäisi käydä lukio sen antaman yleissivistyksen takia. Olin samaa mieltä. Pidin lukio-opinnoista. Sain samalla opiskella kuvataiteita.
Abivuosi oli vaikeaa aikaa. Jännitin kirjoituksia. Halusin suoriutua niistä hyvin. Enemmän jännitin kuitenkin pääsykokeita. En oikein tiennyt, mihin olisin halunnut hakea. Vanhemmat olivat yliopiston kannalla. Isä työskenteli talousalalla ja äiti terveydenhuollon tehtävissä. Molemmat ovat yliopiston käyneitä. Isosisko meni lukion jälkeen ammattikorkeaan opiskelemaan tradenomiksi. Isä ei pitänyt tästä päätöksestä. Hänen mielestään tradenomeja koulutetaan liikaa. Minua olisi kiinnostanut lähteä opiskelemaan kuvataiteita, mutta tiedän, ettei se ala työllistä. Keskustelin ammatinvalinnasta vanhempieni kanssa. Äitini kannusti kouluttautumaan lääkäriksi. Heille on paljon töitä tarjolla. En ollut ihan varma, haluanko tehdä niin vaativaa työtä. Ajattelin kuitenkin hakea ja kokeilla pääsisinkö sisään.
Ihmeekseni huomasin, että valmennuskurssi ja oma ahkerointini tuottivat tulosta. Pääsin aloittamaan lääketieteen opinnot! Huomasin kuitenkin pian, että opiskelu vaatii paljon. En enää pärjännyt samalla tavalla kuin lukiossa. Muutkin olivat hyviä ja ahkeria. Tunsin itseni huonoksi ja kiinnostus lopahti. Sain kuitenkin vietyä pitkät opinnot loppuun vaikka aikaa siihen meni. Vanhempani olivat minusta ylpeitä.
Olen nyt 42-vuotias. Minulla on kaksi lasta ja aviomies.
Vaihtoehto a) Toimin pienessä kunnassa terveyskeskuslääkärinä. Työ on välillä raskasta ja tekisin mielelläni jotain muuta. Voisin vaikka opettaa kuvataiteita lukiossa. Maalaamisen olen pitänyt harrastuksena työni ja opiskeluideni rinnalla koko ajan. En kuitenkaan uskalla lähteä nykyisestä työpaikasta. Asuntolainaa on maksamatta ja mieheni työtilanne on epävakaa. Teen tätä työtä toistaiseksi. Asiat voisivat olla huonomminkin.
Vaihtoehto b) Aloitin valmistuttuani lääkärinä terveyskeskuksessa mutta huomasin pian, ettei työ tarjoa minulle sitä, mitä työltäni haluan. Mieheni kannusti minua tekemään sitä, mistä pidän. Nyt työskentelen neljä päivää viikossa terveyskeskuslääkärinä ja yhden taidemaalarina. Keskenään erilaiset työt tasapainottavat toisiaan sopivasti. Olen hankkinut taidekoulutusta ulkomailta ja tällä hetkellä olen pystyttämässä omaa näyttelyä. Mieheni työtilanne on epävakaa, mutta me tulemme toimeen.
Tämä tarina on keksitty. Oikeita uratarinoita voit lukea Ammattinetistä.
Millainen on sinun tarinasi?
Hannele
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti