Jäljen jättämisestä

Uraohjaajana saan tutustua useisiin erilaisiin työuriin. Asiakastietojärjestelmämme nimikin on Ura. Harvoin enää näkee niin yhtenäisiä uria, että joku olisi yläasteen jälkeen valinnut ammattinsa ja elämä olisi sitten mennyt uraputkessa päätyen työtoverien järjestämiin eläkejuhliin. Nykyura on kuin erilaisia luistimen jälkiä jäässä. Välillä suoraa viivaa, ehkä pidempääkin, sitten piruetti, hyppy ja jään pintaan takaperin. Välillä on otettu lähikosketusta kylmään ja kovaan pintaan. Jäsenet arkoina uuteen liukuun siten että katsojasta tuntuu että tasapaino on saavutettu ja kaikki on jälleen hyvää ja kaunista. Joka tapauksessa suoritusten jälkeen voi olla tyytyväinen siihen että jää on kantanut ja saanut tärkeitä asioita saavutettua. Usein nykyhetkessä on helpompi tarkastella elettyä työuraa ja nähdä järkevä merkityksellinen jatkumo tehtävissä ja muutoksissa.  Sen sijaan tulevaisuus voi näyttää epäselvältä.

Työ on toisaalta itsensä toteuttamista ja toisaalta toisille hyödyksi olemista. Ehkäpä tästä syystä epävarmuus työelämän muutostilanteissa koskettaa ja nostaa pintaan monenlaisia tuntemuksia. Samalla tulee arvioitua omaa osaamista ja sitä miten muut arvostavat minua. Esiin tulee myös se miten arvostan itseäni ja mitä odotan tulevaisuudelta.

Uutta työtä etsiessä voivat tuntemukset vaihdella, kysymyksessä on kuitenkin tärkeä osa-alue elämää: työhön käytetään aikaa, omaa panostusta, siitä saa taloudellista toimeentuloa ja sosiaalisia kontakteja. Ei ole ihan sama mitä työtä tekee vaikka työ onkin arvokasta.

Työ on eräänlaista jäljen jättämistä ympäristöön. Onneksi työ tai työpaikka on vain yksi osa elämämme jälkeä.  Millaisen jäljen sinä haluaisit elämälläsi jättää? Mitä toivoisit että ihmiset sinua ajatellessaan muistaisivat sinusta?
- Heli -

Maalaistalossa asuu monen sukupolven jättämiä arjen ja työn jälkiä