Jouduin irtisanotuksi – miten selviän?

Oletko tullut irtisanotuksi? Jäikö sinulla yt-neuvotteluissa lyhyt tikku käteen? Tämän päivän työelämässä muutos on pysyvää, mikä johtaa siihen, että moni meistä tulee jossain kohtaa uransa varrella irtisanotuksi. Irtisanotuksi tuleminen voi olla vaikea kokemus. Jo muutos itsessään voi pelottaa. Jos työ on iso osa elämää, voi työ menettäminen tuntua siltä, että koko elämältä katoaa pohja. Työn menettämisellä voi myös olla suuri vaikutus omaan ammatilliseen itsetuntoon. Vaikka irtisanotuksi tuleminen ei tunnu mukavalta, siitä voi selvitä. Äkillisen kriisin, kuten työn menettämisen, kohdatessa jokainen ihminen reagoi ja selviytyy omalla tavallaan. Yleensä toipumisen kuitenkin ajatellaan etenevän neljän vaiheen kautta.  

Kun irtisanominen osuu omalle kohdalle, voi tapahtunutta aluksi olla vaikea käsittää. Ensireaktio onkin usein shokki ja epäusko: miten näin voi käydä minulle, voiko tämä olla totta? Eri ihmiset reagoivat shokkivaiheessa eri tavoin; yksi voi lamaantua täysin, toinen taas toimii mekaanisesti sulkien tunteet pois, kolmas voi joutua täysin tunteiden valtaan. Shokki on eräänlainen mielen aikalisä: se antaa aikaa kohdata tapahtunut. Shokkivaiheessa tärkeää on, että on joku, jolle voi purkaa tapahtunutta – joku, joka kuuntelee. 

Kun akuutti shokki alkaa väistyä ja tapahtunut aletaan ymmärtää todeksi, alkaa reaktiovaihe. On tyypillistä, että irtisanotuksi tuleminen herättää voimakkaita negatiivisia tunteita. Toipumisen kannalta tärkeää on, että käsittelee omia tunteitaan eikä patoa niitä sisälleen. On tärkeää ottaa aikaa toipumiseen, antaa itselle lupa surra. Asiasta on hyvä keskustella esimerkiksi läheisten tai toisten samanlaisen tilanteen kokeneiden kanssa (et suinkaan ole ainoa). Puhuminen auttaa ymmärtämään tapahtunutta ja käsittelemään omia tunteita. Myös mielikuva- tai rentoutusharjoitukset, liikunta tai muu itsestä mielekkäältä tuntuva harrastus voi auttaa käsittelemään tunteita ja saamaan etäisyyttä asiaan. Tärkeää on myös huolehtia omasta jaksamisesta ja pitää kiinni arjen rutiineista ja perustarpeista kuten syömisestä ja nukkumisesta. 

Kun pahimmasta järkytyksestä ja tunnemylläkästä alkaa toipua, alkaa tapahtuneen käsittelyvaihe. Tapahtuneen alkaa jo ymmärtää olevan totta. Tässä vaiheessa voi olla tarvetta käydä läpi tapahtunutta yhä uudelleen. Keskustelu ystävien tai läheisten kanssa, samoin tapahtumasta kirjoittaminen, auttavat asian käsittelyä. Samalla, kun asiaa pohtii ja siitä puhuu, mieli prosessoi tapahtunutta. Koska asian käsittely vie voimia, ei tässä vaiheessa ole välttämättä vielä energiaa ottaa askeleita tulevaan. Vaikka tilanteeseen alkaa ajan myötä sopeutua, voivat vaikeat tunteet vielä ajoittain palata mieleen. Silloin on tärkeää olla armollinen itselleen ja antaa itselle aikaa. Ehkä sisälläsi on vielä käsittelemättömiä tunteita? 

Kun tapahtuneesta alkaa olla aikaa, alkaa elämä vähitellen asettua uuteen tasapainoon. Alkaa uudelleen suuntautumisen vaihe. Sopeutumista edesauttaa, jos tapahtuneen pystyy hyväksymään: että tilanne on nyt näin ja tällä mennään. Silloin on myös helpompaa lähteä suuntaamaan elämässä eteenpäin ja alkaa pohtia tulevaa suuntaa ja omaa tahtotilaa. Vaikka uusi tilanne voi tuntua haastavalta, muutoksen voi nähdä uutena alkuna, mahdollisuutena esimerkiksi haaveiden työpaikan etsimiseen, opiskeluun tai alanvaihtoon. Uuden suunnan etsiminen kannattaa ottaa projektina, johon panostaa aikaa ja ajatuksia – näin voi varmistaa sen, että on luomassa oman näköistä tulevaisuutta. Pohdinnassa voi apuna käyttää keskusteluja ystävien ja kollegojen kanssa. Tarjolla on myös paljon apua, jota voi hyödyntää oman tavoitteen tavoittelussa. Esimerkiksi uraohjaus voi auttaa omien tavoitteiden kirkastamisessa. 

Erilaiset kriisit ja menetykset kuuluvat elämään – jokainen kohtaa niitä jossakin vaiheessa. Kuten muidenkin elämänkriisien kohdalla, työpaikan menettämisestä selviytyminen ja uuden suunnan löytäminen voi kestää jonkin aikaa. Tärkeää on pysyä luottavaisena ja uskoa siihen, että oma juttu kyllä vielä löytyy. Positiivista mielialaa voi vahvistaa kiinnittämällä huomiota pieniinkin positiivisiin edistysaskeleisiin omalla polulla. On myös hyvä kiinnittää huomiota siihen, mikä kaikki elämässä on hyvin. Omia voimavaroja voi vahvistaa omasta hyvinvoinnista huolehtimalla, hakeutumalla ystävien ja harrastusten pariin ja tekemällä itselle mieluisia asioita. Haastavana hetkenä kannattaa muistaa vanhan kansan viisaus: asioilla on tapana järjestyä.

Mari
urapsykologi

Lähteitä:

Poijula, Soili & Ahonen, Riitta (2007). Irtisanotut. Menetys, muutos ja selviytyminen.

Selviytymisopas vastoinkäymisistä selviämiseen

Suomen Mielenterveys ry