Veikö kissa kielen? Ujostuttaako?

Harva nuorempien sukupolvien edustaja on kuullut otsikon kysymyksen. Noin lausahtivat lapsuudessani aikuiset, jotka eivät saaneet lapselta mitään vastausta kysymyksiinsä – tavallisiin kysymyksiin, kuten ”kenenkäs tyttöjä sinä olet?” tai ” Tulitkos kauppa-autolle?”. Mistä lie tullut tuo sanonta, mutta se ei tuntunut yhtään mukavalta. Varsinkaan kun piti kissoista ja ihmetteli, miten kissa sen kielen voisi viedä.

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on tutkinut ihmisen temperamenttia. Hänen mukaansa ujous on synnynnäinen temperamenttiin liittyvä ominaisuus. Suomen Mielenterveysseura määrittelee ujouden tunteeksi ja tavaksi toimia. Ujous voi ilmetä useimmissa sosiaalisissa tilanteissa, tai vain tietyissä tilanteissa. Ujous ei tarkoita, etteikö ihminen voi silti olla sosiaalinen. Ujous ei välttämättä liity jännittämiseen tai yleiseen pelokkuuteen, vaan ujous voi ilmetä vaikeutena olla vuorovaikutuksessa ja ilmaista itseään. Psykiatri, psykoanalyytikko Juhani Mattilan mukaan ihminen suojelee ujoudella sisintään, vaikka hänellä on samalla toive olla esillä. Ujolle on erityisen tärkeää tuntea itsensä hyväksytyksi.

Joskus ujous voi olla sosiaalisten taitojen puutetta tai taitojen kehittymättömyyttä. Lapsen kehityksessä on ikäkauteen liittyen ujompia ja varautuneempia jaksoja. Taidot kehittyvät vuorovaikutuksessa. Lasta kannattaa kannustaa ja rohkaista lapselle sopivalla tavalla. Näin teki äitini minun kohdallani, sillä olin ujo lapsi. Ennen oli tavallista, että lapsi lähetettiin kauppaan ostamaan unohtunutta ainesta. Lapselle ei tarvinnut antaa rahaa, sillä ostokset merkittiin kauppavihkoon. Kerran äitini lähetti minut ostamaan sokeria ja lupasi, että voin ostaa samalla puoli kiloa pähkinöitä. Kauppaan kävellessä toistelin mielessäni, mitä minun piti ostaa. Perillä sanoin ääni väristen kaupantädille: ”Puoli kiloa sokeria ja kilo pähkinöitä!”. Myyjä kysyi, että olisiko se ollut toisin päin, mutta minä pysyin kannassani. ”Asiakas on aina oikeassa”-asenteella varustettu myyjä möi minulle kilon pähkinöitä ja puoli kiloa sokeria. Kotona äiti päivitteli, kuitenkaan moittimatta, miten saatoin noin lyhyen kauppalistan sekoittaa.

Ihmisiä jännittävät luonnollisesti uudet asiat. Joillekin jännitystä aiheuttaa jo kauppaan meneminen, toisilla pieni esiintymisjännitys kaikkoaa, kun pääsee esimerkiksi lavalle laulamaan karaokea. Jopa esittävän taiteen edustajissa on ujoja. Halu oppia hallitsemaan tätä piirrettä on voinut johtaa esimerkiksi näyttelijän ammattiin. Näyttelijä Kai Vaine toteaa Hämeen Sanomien haastattelussa, että jännitystä oppii ajan kanssa kontrolloimaan ja pitämään hallinnassa.  Kun oppii keskittymään itse työhön, jännityksestä tulee voimavara. Jännittäminen on usein sitä, että pelkää mokaavansa toisten edessä. Näyttelijä mokailee harjoituksissa, sitä varten harjoitellaan, kertoo Vaine.

Ujous on eri asia kuin sosiaalisten tilanteiden pelko, joka ilmenee jännittämisenä ja pelkona sosiaalisissa tilanteissa. Sosiaalisten tilanteiden pelko voi kehittyä kokemusten seurauksena. Jos ujoa ei kannusteta ja tueta oikealla tavalla, ujous voi lisääntyä ja johtaa sosiaalisten tilanteiden välttelyyn. Ujolle lapselle onnistumisen kokemukset ovat erityisen tärkeitä. Harrastukset, jotka tukevat tunteiden ilmaisua, ovat hyväksi. Mieluinen taipumusten mukainen harrastus voi rohkaista ja lisätä itsetuntoa.

Opiskelu- ja työympäristössä ujolla ja aralla ihmisellä voi olla vaikeaa. Uraohjauksessa moni asiakas on todennut, kuinka koulussa virheiden pelko vähensi oppitunneilla vastaamishalukkuutta ja esitelmien pito oli lähes ylitsepääsemätöntä. Joidenkin kohdalla huonot kokemukset kouluaikojen esiintymistilanteista voivat olla esteenä koulutukseen hakeutumisessa. Mieleeni on jäänyt asiakas, joka oli päässyt haluamaansa työvoimakoulutukseen, mutta lopetti opiskelun heti ensimmäisenä päivänä. Asiakas kertoi, että itsensä esitteleminen alussa oli hänelle liikaa, hän ei jännitykseltään pystynyt puhumaan. Uusi sosiaalinen tilanne oli niin ahdistava, että asiakas keskeytti koulutuksen seurauksista piittaamatta saman tien. Nykyään jännittäminen otetaan koulutusympäristöissäkin paremmin huomioon.

Ammatinvalinta- ja ura-asioihin voi saada apua eri tavoin, ja uusia tapoja kehitetään. Kun TE-puhelinpalveluiden Uraohjaus alkoi muutama vuosi sitten aluksi puhelimitse, ensimmäisten asiakkaideni joukossa oli keski-ikäinen nainen, joka oli koko ikänsä ollut sosiaalinen jännittäjä. Hänellä oli ollut suuri kynnys mennä asioimaan kasvokkain-ohjaukseen paikalliseen te -toimistoon. Puhelimessa hän pystyi olemaan rento ja sai parilla ohjauskerrallamme asiaansa edistettyä, kun energiaa ei kulunut jännittämiseen.

Tietokirjailija Kati Tiirikaisen mukaan ujo työntekijä saa pysyä ujona, mutta sosiaalisen epämukavuuden tunnetta kannattaa opetella helpottamaan. Sosiaalinen epämukavuus on haitallista, jos se vie työnteosta ilon. Jos omaa osaamista ei tohdi tuoda esiin, työntekijän lisäksi myös koko organisaatio tai työpaikka menettää ja kaikki häviävät. 

Jos jännittäminen, ujous tai sosiaalisten tilanteiden pelko estävät tarkoituksenmukaisen toiminnan ja haittaavat elämää, on hyvä etsiä apua. Ujous on ominaisuus, jonka kanssa voi oppia elämään. 

www.mieli.fi  -www.nyyti.fi - www.headsted.fi  – www.oivamieli.fi -

www.nuortennetti.fi  -  terve.fi

Tiirikainen Kati, Ujon urakirja: Keinoja työelämän sosiaalisiin tilanteisiin,  Atena 2016

Elise

 

Miten selvitä uraan liittyvistä takaiskuista?

 

Nykyisen työelämän ennakoimattomuus ja monimutkaisuus haastavat sekä nuoret että aikuiset uraansa ja ammatillista osaamista suunnittelevat kohtaamaan jatkuvaa muutosta. Osa työelämän vastoinkäymisistä tai häiriöistä voidaan ennakoida ja osa tulee täysin odottamatta. Teknologinen kehitys tarkoittaa monelle uudelleenkouluttautumista ja työssä oppimista vastauksena uudenlaiseen tapaan tehdä töitä. Epävakaa talous voi johtaa organisaatioiden supistamiseen, uudelleenjärjestelyihin ja tehtävänkuvien muutoksiin työpaikoillamme. Yllättävä terveydentilan heikkeneminen ja muutos edellyttävät sopeutumista ja työkykyä vastaavan ammatillisen paikan uudelleen rakentamista. Toisaalta työelämän siirtymä tilanteet ovat osa luonnollista elämänkulkuumme kuuluvia kehitystehtäviä. Esimerkiksi koulutusalan valinta, aktiivinen tiedonhakeminen internetin avulla, kyky päättää mielekkäistä uratavoitteista ja tehdä omannäköisiä toimintasuunnitelmia sekä proaktiivinen työnhakeminen ja ammatillisesta osaamisesta huolehtiminen opiskelun avulla.

Työn tehostamisen aikakaudella yksilöiltä, koulutuksen järjestäjiltä, työyhteisöiltä ja koko kansakunnaltamme odotetaan kykyä olla joustavia, muutosketteriä, työllistyvyyttä edistäviä ja innovatiivisia. Muutos merkitsee henkistä venymistä ja mukautuvuutta eli valmiutta tehdä muodon muuttaminen häiriötilanteissa hajoamatta. Vastoinkäymisiltä emme voi siis kukaan välttyä! Ammatillista elämäämme koskettavia haasteita syntyy usein sen seurauksena, ettemme saavuta meille merkittäviä tavoitteita ja jo saavutettu tasapainotila järkkyy. Esimerkkejä ikävistä tilanteista: et päässyt toivomaasi koulutukseen, taloudellista tukea ei myönnetty opiskeluihin tai opinnot eivät etene toivotussa tahdissa. Voi olla, että opiskelu tai nykyinen työsi ei vastaa ammattiin liittämiäsi arvoja tai koulutuksesi kautta saatu osaamispohja ei ole selkeästi yhdistettävissä tarjolla oleviin avoimiin työpaikkoihin. Työssä ollessa kriisiä synnyttävät: jos organisaatio kulttuuri ei tue tehdyn työn arvostusta tai työpaikalla ilmapiiri ei ole avoin ja tukea antava. Asiantuntemustasi ei ehkä osata hyödyntää työssä ja saatat kokea, että työnkuva ei tarjoa riittävästi haasteita tai vastaavasti sinulta odotetaan venymistä työtaidoissa, joihin osaamisesi ei vielä yllä. Tällöin löydämme itsemme tilanteesta, jossa kysytään, olemmeko valmiita yrittämään uudelleen? Miten suhtaudumme muutokseen? Löydämmekö ongelmaan sopivia ratkaisukeinoja, joilla mennä eteenpäin rakentavalla tavalla?

Resilienssi on kykyä nousta uudelleen jaloilleen

Uraan liittyvät takaiskut voivat laukaista stressitilanteen ja yksilöinä meidän kyky selviytyä ja sopeutua muutoksiin sekä ammatillisessa että henkilökohtaisessa elämässämme vaihtelee. Nykyisin on alettu puhua ammatillisesta resilienssista, jota luonnehditaan kykynä palautua takaisin uraan liittyvistä vastoinkäymisistä muutostilanteessa, jossa olosuhteet ovat lannistavat. Kun ”asiat menevät pieleen” ja muutos aiheuttaa ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita. Voimme kokea muutoksen haastavana jopa uhkaavana skenaariona omalle tavoitteelliselle toiminalle, kasvulle ja hetkellisesti jopa ihmisen minuudelle. Yksin selviytymisen ansaan ei kannata kompastua, vaikka olemme tunnetusti sisukasta kansaa!

Resilienssi on eteenpäin ponnahtamista vastoinkäymisissä ja myönteistä toimintakykyä, jossa palaudumme toimintaan aikaisempaa tehokkaampana kielteisistä tapahtumista huolimatta. Prosessiin liittyy inhimillistä ja myönteistä kasvua, kun tiedostamme haavoittuvaisuutemme rajat ja vahvuudet. Meille uusien ja vaikeiden elämänkokemuksien edessä pystymme oppimaan käyttäytymisestä, kun uskallamme kohdata itsessämme heräävät kipupisteet ja kuunnella itseä. Tunteiden vuoristoradassa tuttuja ovat pelko omasta riittävyydestä ja kykeneväisyydestä tulevissa tavoitteissa. Turhautuminen ja hämmennys, jos ahkerointi ei tuo muutosta, esimerkiksi tulet torjutuksi työhakemuksien kanssa. Suru, joka seuraa luopumisesta, ja ahdistus ponnistellessa, kun varmuus näkymästä horjuu.

Lisäksi ajassamme leijailee ääneen sanomatonta huippusuorituksen odotusta. Yksilöinä saatamme asettaa vahvuuksiemme käytölle täydellisyyden kriteerit lopputuloksesta, joka voi jopa toimia hidasteena kehittymisellemme. Tässä kohden peräänkuuluttaisin työllisyyden tavoitteiden saavuttamisen toimintamalleissa joukkuehenkeä! Sosiaalisen yhteisön tuki ja yhdessä tekemisen merkitystä, jotta yksilöinä tulemme oikeasti kohdatuksi kriittisillä ammatillisen kasvun hetkillä. Yhteisön rooli on tukea kokonaiskuvan rakentamista ja avoin rehellinen palaute on keskeistä muutoksessa, jotta tekemisestä tulee sujuvaa. Tarjoanko käden tueksi, kun toinen on nousemassa pystyyn saavuttaakseen riittävän hyvin ammatillisen tavoitteensa.

Urasopeutuvaisuus kykyä voidaan kehittää. Nykytiedon valossa resilienssi on ajan myötä etenevä kehitysprosessi, joka tapahtuu ihmisen ja ympäristön vuorovaikutuksen kautta. Voimme tehdä valintoja vaikeilta tuntuvissa tapahtumissa, ja silti päättää mennä myönteisiä tavoitteita kohti. Mentaalinen aikamatkailu on osoitettu hyväksi keinoksi. Myönteisten mielikuvien luominen tulevaisuudesta ja ennakointi lisää toiveikkuutta! Lisäksi ennakoimalla tulevia riskejä voi nähdä, mitä olisi nyt järkevä tehdä. Kaikkein tärkeintä on aloittaa pienistä askelista ja keskustella toisten kanssa suunnitelmien etenemisestä. Esimerkiksi oman uratarinan kirjoittaminen portfolio tyylillä, auttaa näkemään omia vahvuuksia sekä pieniä ja isoja onnistumisia työelämässä. Olet varmasti ollut aikaisemminkin vaikeassa tilanteessa. Kun tiedostaa, mikä on auttanut silloin selviytymään paineen alla, voi auttaa ymmärtämään henkilökohtaisia voimavarojasi ja sinnikkyyttäsi!

Palautumista ja kestävyyttä

Tasapainon ja jatkuvuuden kokeminen sekä hallinnan tunne ovat ihmisen turvallisuutta rakentavia tarpeita. Kohtaamamme pettymykset ja menetykset horjuttavat väliaikaisesti kokonaisvaltaista hyvinvointiamme. Sanonta ”mennään, vaikka läpi harmaan kiven”, ei yksistään toimi meidän ajassamme. Yksilöinä meidän on hyvä pysähtyä tiedostamaan kussakin muutostilanteessa tärkeimmät ja omalle persoonallemme sopivimmat toipumisen ja selviytymisen keinot. Palautuminen on resilienssin keskeinen elementti. Se on kykyä toipua tasapainoon ja palauttaa sisäisiä vahvuuksia koettelevissa elämäntapahtumista. Riskinä voi olla hetkellinen uupuminen, kun kaikesta järjellisestä tilanteen realiteettien näkemisestä jatkamme äärirajoille ilman, että muutamme joko itseä, ympäristöä tai toimintaa. Omasta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista on ensiarvoisen tärkeää pitää huolta! Hälytyskellot on hyvä soida, jos jäämme syyttämään itseä tapahtumista, vetäydymme ainutkertaisen elämämme virrasta tai vastustamme kaikkea, mitä eteemme tarjoutuu.

Altistuessamme stressille taistelemme vastaan. Laittamme itsemme liikkeelle, joka voi parhaimmillaan karaista meitä. Sisuuntuminen kasvattaa muutoksen jo tapahduttua uutta luonteen särmää! Lisäksi vastoinkäymisen läpikäyminen uudistaa taitoja ja iskunkestävyyttä kohdata entistä paremmin hyvinvointiamme koettelevia kielteisiä elämäntapahtumia. Ja tällä en tarkoita, että yksilöinä meidän tulisi toimia kuin soturit, vaan ymmärryskykymme laajentumista, psykologista joustavuutta, jolla on suojaava vaikutus. Pieni pysähdys aika ajoittain ja taito rauhoittua tukevat toivotun tavoitteen ja siihen sopivien keinojen uudelleen kirkastamista. Jos saan kielteisiä vastauksia yhdestä ammatillisesta suunnasta, voinko lähestyä ammatillista osaamistani uudesta vaihtoehdosta käsin ja toimia jollakin eri tavalla (out of box ajattelu). Vitkuttelu, on tunteiden seilatessa hyvin yleistä. On vaikea ryhtyä ja tarttua tuumasta toimeen. Kenties tässä ajassa korostuukin oman ajankäytön suunnittelutaitojen merkitys. Voihan taustalla olla onnistumiselle asetetut tavoitteet. Kerrasta mentävä läpi ja vielä täydellinen suoritus. Onko yhteisöissämme aikaa ammatilliselle kasvulle, on hyvä kysymys.

Joka tapauksessa jokaisella meistä on poikkeuksellinen kyky ponnahtaa eteenpäin!

Tilanteen tietoinen arviointi ja myönteinen uudelleentulkinta voi avata uuden tarkoituksen mahdollisuuksien kartassa (ongelmasuuntautunut selviytyminen). Toiselle sosiaalinen tuki ja rohkea lähestyminen ja yhteydenotto uusiin verkostoihin, antavat erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja jatkaa eteenpäin (esim. mentorointi tai uravalmennus). Tunteiden sekamelskan jakaminen helpottaa tapahtuman käsittelemistä ja olennaisen päämäärän uudelleen löytämistä (tunnekeskeinen selviytyminen). Itsensä haastaminen pohtimaan omaan ammatillisen minäkuvaan liittyviä uskomuksia ja itsensä hyväksyminen muutoksen toimijana omine vahvuuksineen ja heikkouksineen edistää uudelleen suuntautumista. Muutokset on hyvä nähdä yksilön ja ympäristömme vuorovaikutuksena! On tapahtumakulkuja, joihin voimme vaikuttaa. Tällöin roolimme on laittaa itsemme likoon ja miettiä useampia mahdollisia tulevaisuuden urapolkuja. Lisäksi on asioita, joihin emme voi vaikuttaa. Sellaiset tekijät on hyvä tiedostaa, välttyäksemme uppoutumasta murehtimisen noidankehään. Uskotko, että hyviä asioita voi tapahtua sinulle, jos toimit joustavasti? Luotatko itseesi sellaisena ihmisenä kuin olet, ja että sinulla on kykyä kohdata vastaan tulevat haasteet työelämän ja opiskelun matkallasi? Yhteenvetona, muutos turbulenssia kohdatessa, toivon, että luotat itseesi ja käytät rohkeasti sisäisiä psyykkisiä voimavarojasi, kun jokin sinulle tärkeä on saatava aikaan!

Johanna Viheräkoski

Psykologi, ihmisten itsensä voittamisen ja osaamisen kehittämisen teemoista innostunut ja työhyvinvoinnin puolesta puhuja.

Lähteet: Bimrose, J. & Hearne. L. (2012). Resilience and career adaptability: Qualitative Study of adult career counselling. Journal of Vocational Behavior, 81, s 338-344.
Poijula, S. (2018). Resilienssi Muutosten Kohtaamisen taito. Kirjapaja Helsinki.

Verkkolähde: Suomen mielenterveys ry. mieli.fi. blogi julkaisu. Loppuunpalamisesta toipuva yrittäjä Aino Mättö: ”Tämä on alku jollekin paremmalle kuin se, mitä oli” - MIELI ry

 

Mistä valita kun mietit uutta ammattia?

Tällä viikolla TE-puhelinpalvelujen uraohjauksessa puhuimme erään asiakkaan kanssa pidempään siitä miten tärkeää olisi päästä tutustumaan ja näkemään ihan konkreettisesti mitä eri ammateissa tehdään. Tämä tarve ja ajatus voi nousta mieleen tilanteessa, jossa on ajankohtaista löytää kokonaan uusia työelämän vaihtoehtoja. Useinhan vasta käytännön tekeminen ja itse kokeileminen auttavat arvioimaan ja näkemään miten erilaiset työtehtävät sopivat itselle, miten helppoa tai työlästä niitä on oppia ja niihin tottua. 

 

TE-palvelujen uraohjauksessa käymme asiakkaiden kanssa läpi heidän työkokemuksia ja työhistoriaa koko laajuudessaan. Usein sieltä löytyy monenlaisia työpestejä, kesätöitä tai määräaikaisia työsuhteita, joiden kautta asiakas on päässyt tekemään ja kokeilemaan erilaisia töitä. Oma polku työelämässä on voinut kuitenkin myöhemmin viedä kokonaan eri suuntaan. Näistä lyhytkestoisistakin työkokemuksista jää omaan selkäreppuun kokemusta, oppia ja tuntumaa haluaako jatkossa tehdä samanlaista työtä – vai jotain ihan muuta. Jos jossakin vaihteessa työuraa ammatin ja alanvaihto tulee ajankohtaiseksi, voi uuden suunnittelun aloittaa vaikkapa käymällä läpi näitä työstä saatuja omia kokemuksia. Missä hommissa olen ollut kohtuullisen tyytyväinen? Missä tehtävissä työ on tuntunut itselle luontevalta? Mitkä asiat tarkalleen ovat tuoneet tuota tyytyväisyyden tunnetta? Välttämättä mikään aiempi työ ei ole ollut täydellinen paketti vaan kannattaa miettiä hyviä yksittäisiä osia ja esimerkkejä eri tehtävistä. Niitä voi listata tyyliin ”Nämä asiat motivoivat minua työssä”. Työstä saatava palkka on totta kai meitä kaikkia työhön motivoiva tekijä. Palkan lisäksi omaa työmotivaatiota miettiessä on hyvä pohtia työtehtävien sisältöjä, työympäristöjä, työaikoja, vuorovaikutuksen määrää, itsenäisen vastuun, yhdessä tekemisen, samana toistuvien ja ennakoitavien työtehtävien määrää sekä muita eri ammatteihin ja työtehtäviin sisältyviä puolia.

 

Eräänä kesänä olin kesätöissä siivoojana. Siivosin aluetta, jossa liikuin lyhyitä siirtymiä rakennuksesta toiseen siivousfirman autolla siivousvälineiden kanssa. Minulle tuossa siivoustyössä parasta oli liikkuvuus. Toinen hyvä puoli työssä oli se, että todellakin näin oman kädenjäljen ja työn merkityksen paikkojen puhdistuessa. Se, että näen oman työni tuloksia, on ollut minulle tärkeä työhön liittyvä motivoiva asia myöhemmissäkin töissä. Työn tulosten näkemisen on hyvä toteutua muodossa tai toisessa minun työssäni. Sen kautta jaksan motivoitua ja jopa innostua työstä.  

 

Itseä motivoivien - eli eteenpäin liikuttavien – asioiden listaamisesta voi siis olla apua kun lähdet tutkimaan ja etsimään itselle sopivaa uutta ammattia. Katsele rauhassa avoimin silmin minkälaisia ammatteja ja työtehtäviä työelämässä on tänä päivänä. Ammatteja on hyvä tutkailla riittävän laajasti ja pysähtyä miettimään voisiko tässä uudessa ammatissa olla riittävästi juuri noita itseä motivoivia ja itselle muutenkin sopivia sisältöjä, työtehtäviä, työympäristöjä, työntekemisen tapoja.  

 

Joskus tässä kohdassa voi tulla seinä vastaan. Mistä ihmeestä löydän tietoa eri ammateista? Tiedänkö oikeasti mitä kaikkia vaihtoehtoja työelämässä on ja joista voin valita? Onko jotakin oppaita tai kirjoja? Mihin verkkosivuille kannattaa suunnata? Voi kun pääsisin ensin kokeilemaan uutta mielenkiintoiselta vaikuttavaa työtä!  

 

Tärkeä osa uravalintojen tekemisessä on tosiaan vaihtoehtoihin tutustuminen. Kun olet riittävästi perehtynyt siihen mitä ammatteja ja työtehtäviä työelämä tarjoaa, pystyt ehkä helpommin tekemään perusteltuja päätöksiä juuri sinulle sopivista uusista ammateista. Kirjojen ja oppaiden sijaan ammatteihin tutustumisessa auttava tieto löytyy helpoiten verkosta. Työmarkkinatorin Ammattitieto, Ammattinetti, Töissä.fi  ja YouTube videot eri ammateista ovat hyviä ensimmäisen vaiheen apuvälineitä työelämän vaihtoehtoihin tutustumiseksi.  

 

Työmarkkinatorin Ammattitieto 

 

Työmarkkinatori on koko ajan kehitteillä oleva työelämäpalvelu verkossa. Jo nyt Työmarkkinatorilta löytyy mm. tietoa eri aloista ja ammateista. Ammattitieto-sivulta avautuu selkeä hakukone, josta voit hakea tietoa ammatin nimen tai ammattialan nimen perusteella. Tässä yksi tapa käydä näitä tietoja läpi systemaattisesti:  

 

1. Tutki Ammattiala listaa, ja jos otsikon perusteella herää pienikin kiinnostus, klikkaa ammattialan kuvaus auki. Alakuvauksessa kerrotaan mitä ala pitää sisällään tänä päivänä, mitä työpaikkoja alalla on, miten näihin ammatteihin voi kouluttautua, ja mitkä ovat alan työllisyysnäkymät lähitulevaisuudessa.   

 

2. Alakuvauksen oikeassa reunassa näet Ammatit –linkit: siihen on kerätty kyseisen alan tyypillisimmät ammatit.  

 

3. Yksittäisten ammattien tietoja kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa. Mieti herättääkö ammatista kerrottu tieto jonkinlaista alustavaa kiinnostusta?  

 

4. Jos näin käy, kirjoita ammatti muistiin omalle listallesi, jonka otsikkona voi olla vaikkapa Kiinnostavalta vaikuttavat ammatit.   

 

Omalle listalle voi tulla useitakin eri ammatteja, joiden parissa voit jatkaa tarkempaa mietintää, karsintaa, järjestykseen laittamista ja lisätiedon hakemista. Ajatuksena tässä on, että voit lähteä tarkemmin käymään läpi omaa listaa. Mieti seuraavassa vaiheessa mitkä ammateista voisivat oikeasti olla toteuttamiskelpoisia, aidosti sinua kiinnostavia ja minkälainen koulutus ammattiin suuntaamiseksi yleensä tarvitaan.  

 

 

Töissä.fi 

 

Töissä.fi -sivustolle on kerätty tietoa korkeakoulututkintojen eli ammattikorkeakoulu- ja yliopistotutkintojen kautta avautuvista työmahdollisuuksista. Sieltä voit tutkia mihin työtehtäviin tietyllä korkeakoulututkinnolla on suunnattu valmistumisen jälkeen (Sijoittuminen työelämään). Voit myös hakea tietoa millä koulutuksella pääsee sinua kiinnostaviin töihin (Polkuja ammattiin). Sivustolta löytyy myös mielenkiintoisia korkeakoulututkinnon suorittaneiden uratarinoita. 

 

YouTube 

 

YouTubesta löytyy paljon erilaisia videoita, joissa kerrotaan ja näytetään mitä eri ammateissa ja työtehtävissä tehdään. Videoita on laidasta laitaan, joten kannattaa kiinnittää huomiota kuka tai mikä taho on julkaissut videon. Esimerkiksi oppilaitosten, yritysten, julkisten toimijoiden tai tv-kanavien sekä ammattitubettajien ammateista kertoviin videoihin on usein panostettu enemmän. Tarjonnasta löytyy mielenkiintoisia ja sopivan mittaisia videoita, joissa kerrotaan eri alojen ammateista ja työtehtävistä. Hakusanana kannattaa käyttää ammatin nimi + ”ammatti”. Liikkeelle pääset vaikkapa SkillsFinlandin 100 ammattiosaajaa –videoista.  

 

Työkokeilu  

 

Joskus voi jäädä olo, että lukemalla ja katsomalla saatu tieto ammateista ei riitä oman uravalinnan ja päätöksentekemisen tueksi. Jos sinulla on mahdollisuus nähdä ja tutustua vaikka lyhyestikin uuden, alustavasti kiinnostavan alan työpaikkoihin ja työympäristöihin, kannattaa se mahdollisuus käyttää.  

 

TE-toimistot voivat järjestää asiakkailleen työkokeiluja, jotka ovat pitempikestoisia jaksoja uuden alan avustavissa tehtävissä oman alavalinnan selkeyttämiseksi. Työkokeilusta tehdään TE-toimiston, työnantajan ja työkokeilijan kesken sopimus, jossa sovitaan tarkkaan mihin tehtäviin työkokeilija osallistuu, minkä on viikoittainen ja päivittäinen työaika, ja kuka työkokeilijaa ohjaa työpaikalla. Työnantaja ei maksa työkokeilijalle palkkaa vaan työkokeilija saa työttömyysturvaa työkokeilun ajalta. Kela ja työeläkevakuuttajat voivat myös järjestää työkokeiluja ammatillisen kuntoutuksen asiakkailleen, joille alanvaihto on välttämätöntä terveydellisten syiden takia.  

 

Työkokeilun kautta oma kiinnostus uutta alaa kohtaan voi vahvistua. Joskus käy päinvastoin. Kummassakin tapauksessa työkokeilu on auttanut saamaan omakohtaista tietoa ja tuntumaa uudesta ammatista ja sen sopivuudesta itselle. 

 

Kerro omista suunnitelmistasi ja kysele 

 

Kaverit, sukulaiset, työkaverit, naapurit, tuttavien tuttavat – omissa verkostoissasi on monilla eri aloilla ja eri ammateissa työskenteleviä ihmisiä. Voi olla hyödyllistä jutella muille omista uusiin ammatteihin liittyvistä ajatuksista, koska joskus voit saada lisätietoja tai vinkkejä yllättäviltäkin tahoilta. Joku tuntee hänet, joka työskentelee tuolla alalla ja jolle voi lähettää vaikka viestiä tai nykäistä hihasta seuraavan kerran vastaan tullessa. Useimmat ihmiset suhtautuvat pelkästään positiivisesti ihmisiin, jotka haluavat kuulla lisää juuri hänen omasta työstä tai ammatista. Älä siis epäröi ottaa puheeksi omia alanvaihtoon liittyviä ajatuksia lähipiirissäsi.  

 

Jenni  

(8.2.2022 poistettu Ammattinetti.fi -sivuun linkki, koska sivun sisältö on Työmarkkinatorilla)