Haaveet kantaa!

Parin päivän päästä, 21.7.2019, on kulunut tasan 50 vuotta siitä, kun astronautti Neil Amstrong lausui kuolemattomat sanat astuessaan Kuun kamaralle:” Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta valtava askel ihmiskunnalle.”.  Kuuhun ei olisi koskaan kokeiltu lentää, ellemme me ihmiset haaveilisi.

Valitsin kirjoitukseni otsikoksi ”Haaveet kantaa”, vaikka näin Seinäjoen Tangomarkkinoiden aikaan ja kesän lämpöä vielä odotellessa mielen valtaa haikeus ja kaipuu. Suomalaisen tangon sävellaji on molli, sen sanotaan kuvastavan mielenlaatuamme. Myös laulujen lyriikat ovat usein pessimistisiä. ”Haaveet kaatuu”, joka ei siis ole tango, on jo niin tuttu biisi, että se melkein varmasti tuli otsikostani mieleen. Mutta miksi?

Elämässä voi saavuttaa paljon, mutta kaikkea ei voi saada yhtä aikaa. Olet ehkä nähnyt dokumenttielokuvan ”Over the Limit” venäläisestä Margarita Mamunista, joka voitti rytmisen voimistelun kultamitalin vuonna 2016 Rio de Janeiron Olympialaisissa?  Elokuvassa seurattiin nuoren naisen valmennusta ja tietä lajinsa ylimmälle huipulle. Huipulle pääsy vaati yli-inhimillistä taitoa, osaamista, harjoittelua, kieltäytymistä ja sietämistä. Nuoren naisen valmentajien tyyli oli raaka. He parjasivat, ivasivat ja letkauttelivat urheilijan henkilökohtaisista ominaisuuksista.  Mikään muu kuin paras sija ja suoritus ei riittänyt valmentajille. Mamun ei hymyillyt dokumentissa kuin soittaessaan poikaystävälleen tai kun sai suorituksensa loppuun. Mamunin isä kuoli syöpään kahden päivän päästä tyttärensä voitosta. Olympiavoiton jälkeen Mamun lopetti kilpauransa, ollessaan vasta 20-vuotias. Ohjaaja Marta Prusin dokumenttielokuva kiteyttää mielenkiintoisesti sen, että huipulle pääsy ei takaa ihmisen onnea.

Suomalainen kasvatusperinnekin on ollut torumiseen, kuritukseen ja moittimiseen perustuvaa. Tehdessäni opiskeluaikanani pientä tutkielmaa kasvatusasenteista törmäsin vanhaan sananlaskukirjaan. Minulle on jäänyt mieleen sananlasku, josta olen edelleen eri mieltä: ”Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta!”. Toinen, hyvin tuttu sanonta on ”Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee!”. Vakava, erittäin vakava on ollut kasvatusilmastomme.

Onneksi tuulet ovat käyneet ja vieneet mukanaan ummehtunutta ahdistuneisuutta ja synkkyyttä, meillä ja muualla. Psykologian tutkimukset ovat jo viime vuosituhannella osoittaneet, että jos kritiikki esimerkiksi työsuorituksessa kohdistuu henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, eli ominaisuuksiin, jotka ovat ja pysyvät, kritiikki johtaa toivon ja motivaation nujertumiseen sekä kritiikin kohteena olevan itsesyytöksiin. Paremman lähtökohdan onnistumisille, kaikessa inhimillisessä toiminnassa, kuten oppimisessa ja työnteossa, tarjoaa positiivinen kannustus. Optimistisesti asennoituva uskoo, että epäonnistuminen johtuu olosuhteista, joiden muuttaminen on mahdollista. Kun annetaan kritiikkiä taitavasti, keskitytään siihen, miten suoritusta voidaan parantaa.

Tunteet tarttuvat, myönteisyys lisää myönteisyyttä. On todettu, että hyväntuulisuus auttaa ajattelemaan monimutkaisia asioita joustavasti, joka taasen edistää ongelmien ratkaisua. Tietenkin asioita pitää tarkastella harkiten, analysoiden ja kriittisen realistisesti. Mutta on hyvä antaa tilaa myös vapaudelle, luovuudelle, ilolle ja mielikuvitukselle.

Meistä kaikista ei voi tulla maailman parhaita huippuja. Ihmisen osa ei ole helppo, tulemme aina kohtaamaan vaikeuksia ja lähtökohtamme ovat hyvin erilaisia. Mutta me kaikki voimme tehdä elämästä paremman kannustamalla tosiamme ja uskomalla unelmiimme.

 

Elise