Sivut

Sivut

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Elämäntarinoista voi löytää aineksia urapolun suunnitteluun


Ammatillisia elämäntarinoita esitetään monissa yhteyksissä: romaaneissa, dokumenteissa, uutisissa, taidenäyttelyssä ja kahvipöytäkeskusteluissa. Tarinoissa elämänvaiheet seuraavat toisiaan: joko luontevasti tai sitten yllättäen. Samankaltaisuuksia voi olla paljonkin, oli sitten kyseessä rock-muusikon, kapellimestarin, poliitikon tai lääkärin muistelmat.  Elämänkokemukset ovat usein yhdistäviä: niiden kuulija ymmärtää kertojaa omien kokemustensa kautta, ja siten kohtaaminen on mahdollista vaikka päähenkilöä ei olisi koskaan tavannutkaan.

Millainen tarina minulla on kerrottavana?
Omaa ammatillista tarinaa voi miettiä käymällä lävitse kehittymistään jo peruskouluaikana, niin ihmisenä, kuin tekijänäkin. Ja sitten myöhemmin, ensimmäistä työtä aloittaessa ja uusiin tehtäviin siirtyessä. Esimerkiksi seuraavat kysymykset voivat toimia tienviittoina: 

*Mitkä ajanjaksot, työtehtävät tai ihmissuhteet ovat saaneet minussa muutosta aikaan. 
*Mitä olen oppinut opiskelemalla, mikä merkitys toisilla ihmisillä on ollut oppimiseen. 
*Minkä työtehtävän haltuunotto on poikinut uutta suuntautumista ja innostusta? Millaista palautetta olen saanut itsestäni ihmisenä, entä työntekijänä? 
*Milloin olen ollut tyytyväisimmilläni?
*Millaisia valintoja olen tehnyt työn ja ihmissuhteiden rajapinnassa, olenko pitänyt itsestäni huolta? 

Tällainen välitilinpäätöksen tarkastelu auttaa huomaamaan mitä minulla tällä hetkellä on: kiinnostusta, osaamista, valintoja ohjaavia arvoja. Voi myös arvioida tätä hetkeä ja tulevaisuutta. Kun oikein tarkkaan tutkii, voi myös huomata sitä kaikkea mitä olemme ehtineet elämässämme, saaneet aikaan ja olleet toisille tarpeellisia.

Heli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti