Vastasiko puheluusi TE-puhelinpalvelut?

Kun etsit puhelinnumeroa oman alueesi TE-toimiston nettisivuilta, löydät henkilöasiakaspuhelinnumeron. Tähän numeroon soittamalla puheluusi vastaa valtakunnallinen TE-puhelinpalveluiden henkilöasiakkaan puhelinpalvelu. He vastaavat myös chattiin, jos laitat kysymyksen TE-palvelujen sivuilta oikean alalaidan ”apua verkkoasioinnissa” –ikkunasta.   

TE-puhelinpalvelut, johon edellä mainittu henkilöasiakkaan puhelinpalvelukin kuuluu, on valtakunnallinen Työ- ja elinkeinopalvelujen neuvontakanava, jonka asiantuntijoita työskentelee eri puolilla Suomea. TE-puhelinpalveluissa selviää keinoja asiasi hoitamiseen: saat tietoa, neuvontaa ja ohjausta kaikista TE-palveluista sekä tukea verkkopalveluiden käyttöön. Käytössä ovat henkilöasiakkaan yleinen palvelunumero sekä työttömyysturvaan, koulutusasioihin ja uraohjaukseen omat palvelunumeronsa. Lisäksi voit varata sähköpostilla ajan valtakunnalliseen uraohjaukseen, joka toteutetaan puhelimitse tai videon välityksellä. Uraohjauksen psykologien kanssa voi keskustella ammatillisista vaihtoehdoista ja muista työuraan liittyvistä kysymyksistä. Työnantaja- ja yritysasiakkaita palvelevat TE-toimistojen omat puhelinpalvelut sekä Yritys-Suomi-puhelinpalvelu. 

TE-puhelinpalvelujen Koulutusneuvonta on käytettävissä koulutus- ja koulutuksen rahoitusvaihtoehtojen selvittämisen apuna. Heillä on laaja käsitys tarjolla olevasta koulutuksesta ja taito löytää tiedon lähteille. Yhteydenottoon ryhtyessä voi jo miettiä, kuuluvatko omat keskusteluntarpeet enemmän Koulutusneuvonnan vai Uraohjauksen piiriin. Usein toki tarvitaan molempia.  Myös Ammattitieto on hyvä sivusto ammattitiedon etsimiseen. Avoimien työpaikkojen seuranta pitkällä tähtäimellä omalla asuinalueella antaa myös käsitystä mahdollisuuksista. TE-palveluiden tekemiä alueellisia arvioita työvoiman tarpeesta aloittain löytyy Ammattibarometrista.  

Te-palveluita on esitelty aiemmin blogissa seuraavissa jutuissa: 

TE-toimiston tarjoamat palvelut työnhaun, ammatinvalinnan ja urasuunnittelun tueksi 

TE-palveluiden esittely: Työhönvalmennus 

TE-palveluiden esittely: Koulutuskokeilu 

TE-palvelut työnhaun tukena – TE-toimiston asiantuntijan tarjoama apu 

TE-palveluiden esittely: Työkokeilu 

TE-palveluiden esittely: Koulutusneuvonta 

Ajanvaraus TE-palveluiden psykologille 

Ammatilliseen kuntoutukseen hakeutuminen työttömänä 

Työelämätutkalla navigoiden 

"Herätti ajatuksia, kartoitti mahdollisuuksia, loi uskoa" - TE-puhelinpalvelujen uraohjauksen asiakaspalaute 2017 

Mitä TE-palveluilla on tarjottavana työnhakijalle ja uravalintoja pohtivalle 

Mitä ammatinvalintapsykologilla tapahtuu? 

Oppimaan uutta – työttömyysetuudella tietenkin 

Heli

Linkit päivitetty 21.9.2022

 

Isot saappaat

Uutta työtä aloittaessa saattaa olla haasteena uudet työtehtävät ja uusi asema työyhteisössä. Voi olla, että ryhdymme tekemään sellaista asiantuntijatyötä, jossa on ollut aiemmin erityisen osaava ja pidetty, ehkä pitkäaikainenkin työntekijä. On selvää että teemme töitä eri tavoin ja jokaisella meillä on erilainen osaaminen ja kiinnostukset, ainutlaatuinen persoonallisuus. Saappaat muotoutuvat tekijänsä mukaan. On myös luonnollista että työyhteisössä johon tullaan, kuuluu kommentteja siitä, miten edellinen työntekijä teki asioita. Joskus se ei tunnu niin mukavaltakaan, mutta parhaimmillaan siitä saa vinkkejä tilanteisiin ja toisaalta tuttuuden tunnetta, että samanlaisia asioita on töissä kohdattu. Näin myös uuden työntekijän vastaanottavat työkaverit käsittelevät työyhteisössä tapahtunutta muutosta.

Voi olla myös niin, että saappaat tuntuvat liian isoilta, jos työyhteisössä sinä itse olet ainoa kyseistä työnkuvaa tai ammattialaa edustava. Ei oikein ole kahvitunnilla ketään kenelle avautua ja ihmetellä tilannetta. Ei voi kerrata oppimaansa eikä kysyä mielipidettä, joskus kaipaamme kannustusta tai palautetta, ihan tavallista mielipidettä. Onneksi harvoin työskentelemme aivan tyhjiössä, vaan esimerkiksi työhön sinut haastatellut tai valinnut henkilö voi olla käytettävissä. Tuntemuksista kannattaa avautua esimiehelle, ja pohtia yhdessä miten tehdä itseään tykö työtehtäviin. Tukea saattaa saada esimieheltä, saman organisaation sisältä toiselta paikkakunnalta, tai muilta oman ammatin edustajilta. Sosiaali- ja terveysalalla voi olla mahdollista sopia työnohjauksesta, jossa työelämän ihmissuhteisiin perehtynyt työnohjaaja käsittelee kanssasi työn haasteita keskustellen.

Isojen saappaiden tilanteessa työhön perehdytys on tärkeää: sitä kannattaa pyytää ja samoihin teemoihin palata, jos tuntuu ettei ole kärryillä työn sisällöissä ja tavoitteissa. On hyvä muistaa että tilanne ei ole täysin sinun vastuullasi, vaan työnantajalla on oma tehtävänsä olla tukena työskentelyssä. Joskus voi olla hyötyä sopia täydennyskoulutuksesta niissä asioissa joissa osaaminen tai pätevyydet eivät ole ajan tasalla.

Uusissa tilanteissa reagoimme luonteemme mukaisesti: on mahdollista että toiset innostuvat ja saavat tavoitteista virtaa, toiset saattavat stressaantua enemmän. Joka tapauksessa useimpia kaihertaa työssä esimerkiksi työtehtävien epämääräisyys tai kasaantuminen. Työtä saattaa olla liikaa tai liian vähän. Monista työhön liittyvistä järjestelyistä on mahdollisuus keskustella jo työhaastattelussa. Kannattaa etukäteen miettiä millaista itsenäisyyttä tai osaamista edellytetään, onko työnohjausta tarjolla ja miten keskustelu esimiehen kanssa sujuu.

On ihan luonnollista että myöhemminkin työsuhteen aikana tulee stressin paikkoja. Usein pientä liikkumavaraa kuitenkin on, ja monia konsteja voi käyttää. Tähän työnohjauskin perustuu. Kokeneemman ohjauksesta voi saada hyviä vinkkejä työn suunnitteluun. Tavoitteisiin ja aikatauluttamiseen voi ehkä vaikuttaa, voit harjoittelun myötä oppia ajattelemaan tilanteissa itseäsi kannustaen. Joitakin tehtäviä saattaa pystyä delegoimaan toisille, tai tekemään yhdessä työtä jakaen. Harjoittelemalla opeteltu rentoutustekniikka sovitettuna kiireiden väliin voi tuoda uutta virtaa. Saappaita voi siis viritellä sopivammiksi ilman että tarvitsee vielä lähteä niitä vaihtamaan.

Heli

Aarre

Minulla on yksi tärkeä vihko, jota olen säilyttänyt varjellen lapsuudestani asti; muistovihko. Muistovihko oli muotia ennen ystäväkirjoja. Muistovihkoon liimattiin kiiltokuvia ja siihen kerättiin luokkatovereiden, opettajien, perheenjäsenten, serkkujen ja muiden ystävien kirjoituksia. Kirjoitus osoitettiin vihon omistajalle. Kirjoittaja valitsi huolella sen kiiltokuvan, jonka kohdalle halusi kirjoittaa. Kirjoitus saattoi olla valmis loru, runo ja siihen aikaan myös Raamatun lause. Vuosikymmeniä vanhan vihkoni muistovärssyt kuvastavat silloista ajan henkeä:

Kuin pohjoisen lumi katoava on kullan ja helmein loiste,

 ja turha ilo on kastetta, min kuivaa päivänpaiste.

Tänään on Ystävänpäivä. Ystävyys voi säilyä läpi elämän.  Ystävyys voi alkaa taaperoikäisenä ja jatkua vanhuuteen asti. Elämän vaihdoskohdissa on hyvä tilaisuus ihmissuhteiden solmimiseen. Koulun aloitus, opiskelemaan lähteminen, uran aloitus sekä työpaikan vaihdos ovat samalla mahdollisuus löytää uusia ystäviä. Saman henkisiä ihmisiä voi löytää harrastusten parista. Ystävyys voi alkaa uimahallissa tai lenkkipolulla. Koiran omistajat tutustuvat pian koiriensa kavereiden ulkoiluttajiin.

Sosiaalisen median kautta voi löytää ja ylläpitää ystävyyssuhteita.  Somen kautta viestittely on huomattavasti helpompaa kuin kirjeenvaihto, joka oli yleinen tapa vielä viime vuosituhannella. Englannin ja muiden vieraiden kielten opiskelua edistettiin niin, että koululaiset saivat valita kirjeenvaihtokaverin ulkomailta.  Minulla oli kirjeenvaihtokaveri Norjasta, pikkusiskollani Englannista. Yhden ystäväni kirjeenvaihto kesti niin kauan, että islantilainen tyttö tuli aikuisena tapamaan ystävääni Suomeen. Somessa viestittely sujuu niin nopeasti, että nuoret ovat ottaneet tavan viivytellä vastauksia, jotteivat vaikuta liian innokkailta: ”alaks oleen J”…”?!”….”ei välii..”…”..joo..”..”J”…

Olet onnellinen, jos sinulla on yksikin ystävä. Ehkä sait tänään tervehdyksiä. Ehkä itse muistit lähettää tervehdyksiä. Ystävyys on vastavuoroista, se ei säily yksisuuntaisena. Kun antaa huomiota toiselle, voi odottaa saavansa sitä vastavuoroisesti.

 Muisto

Ystävyys on kallein aarre, se ei katoo milloinkaan.

Toivon, että mekin saamme, sen myös pitää ainiaan.                                                  

Elise

TE-toimiston psykologipalvelusta apua yhteishakuun

”Mihin haet yhteishaussa?” Kysymys, joka aiheuttaa monille päänvaivaa ja epätietoisuutta. Varsinkin jos ihanneala ei ole jo aikaa sitten ollut mietittynä. Joskus kiinnostavia vaihtoehtoja on liikaa, jolloin tietyn alan valinta tuntuu sulkevan toisia ovia pysyvästi. Tai sitten oikein mikään ei tunnu omalta. Peruskoulunsa päättävillä tai hiljattain päättäneillä valintaa tehdään useimmiten lukion ja lukuisten eri ammatillisten tutkintojen välillä. Valintaa hankaloittaa se, ettei työkokemusta useinkaan nuorella henkilöllä ole, eivätkä työelämän vaatimukset vielä ole avautuneet. Hakeutuako kokiksi vai ajoneuvoasentajaksi, kun kummastakaan työtehtävästä ei ole kokemusta?

Myös lukionsa päättävillä tai päättäneillä on valinnan paikka. Hakeako yliopistoon, ammattikorkeakouluun vai kenties ammatillisiin tutkintoihin? Jos on jo vaikkapa useamman kerran hakenut lääketiedettä opiskelemaan, pitäisikö nyt harkita jotain muuta? Ja millaiseen työhön nuo joskus mystisiltäkin kuulostavat tutkinnot vaikkapa yliopistoista sitten johtavat?

Nämä pulmat ja kysymykset ovat tuttuja TE-toimistoissa ammatinvalinnan ja urasuunnittelun parissa työskenteleville psykologeille. Ohjauksessa lähdetään aina liikkeelle henkilökohtaisesta keskustelusta, joko kasvokkain, puhelimen tai videon kautta. Psykologi auttaa jäsentämään omia vahvuuksia, mielenkiinnon kohteita ja tavoitteita. Kun nuorella on tähtäimessään yhteishaussa hakeminen, pyrkii psykologi auttamaan toteuttamiskelpoisen hakusuunnitelman teossa. Varsinaiset ratkaisut toki jäävät hakijalle itselleen!

Mainio apukeino ammatinvalintaa pohdittaessa on tutustua avo-ohjelmaan. Avo-ohjelman kysymysten kautta voi lähteä kysymään itseltään, mitä oikeastaan toivookaan tulevilta tehtäviltään: ihmisläheisyyttä vai sittenkin enemmän itsenäisiä työtehtäviä. Teoreettisuutta vai käytännönläheisyyttä. Koneiden kanssa työskentelyä vai enemmänkin ympäristöön ja luontoon liittyviä tehtäviä? Vai jotain näiden yhdistelmiä? Kysymyksiä pohtimalla pääsee jo pitkälle omien toiveiden jäsentämisessä.

Kun toiveissa olevat ammattialat ovat jo jonkin verran selkeytyneet, kannattaa hyödyntää Ammattinettiä. Ammattinetistä löydät satoja ammattien ja ammattialojen kuvauksia. Kokin, ajoneuvoasentajan tai vaikkapa lastentarhanopettajan ammatinkuvaukset antavat rautaisannoksen tietoa alojen työtehtävistä, työn asettamista vaatimuksista ja alojen koulutusmahdollisuuksista.

Korkeakouluun tähtäävät voivat hyötyä edellä mainittujen apukeinojen lisäksi myös Helsingin yliopiston kehittämästä töissä.fi -palvelusta, jonka avulla voi tutkailla itseään kiinnostavan tutkintonimikkeen pohjalta työtehtäviä, joihin kyseistä alaa opiskelleet ovat päätyneet.

Yhteishaun valintojen tekeminen voi olla haastavaa, mutta vaihtoehtojen pohtimiseen ja tiedon hankintaan kannattaa satsata. Keskustelu toisen henkilön, vaikkapa sitten ammatinvalinnanohjauksen psykologin kanssa avaa myös uusia näkökulmia ja saattaa auttaa asettamaan irralliset palaset paikoilleen.

Kun suunta on huolella mietitty, on uusiin opintoihin mielekästä lähteä etenemään.

Johanna P

 

Kirjoittaja toimii ammatinvalinnan ja urasuunnittelun psykologina. Tämä blogiteksti on julkaistu aiemmin Nuorisotakuu Etelä-Pohjanmaa -blogissa.