”Mihin haet
yhteishaussa?” Kysymys, joka aiheuttaa monille päänvaivaa ja epätietoisuutta.
Varsinkin jos ihanneala ei ole jo aikaa sitten ollut mietittynä. Joskus
kiinnostavia vaihtoehtoja on liikaa, jolloin tietyn alan valinta tuntuu
sulkevan toisia ovia pysyvästi. Tai sitten oikein mikään ei tunnu omalta.
Peruskoulunsa päättävillä tai hiljattain päättäneillä valintaa tehdään
useimmiten lukion ja lukuisten eri ammatillisten tutkintojen välillä. Valintaa
hankaloittaa se, ettei työkokemusta useinkaan nuorella henkilöllä ole, eivätkä
työelämän vaatimukset vielä ole avautuneet. Hakeutuako kokiksi vai ajoneuvoasentajaksi,
kun kummastakaan työtehtävästä ei ole kokemusta?
Myös lukionsa
päättävillä tai päättäneillä on valinnan paikka. Hakeako yliopistoon,
ammattikorkeakouluun vai kenties ammatillisiin tutkintoihin? Jos on jo
vaikkapa useamman kerran hakenut lääketiedettä opiskelemaan, pitäisikö nyt
harkita jotain muuta? Ja millaiseen työhön nuo joskus mystisiltäkin kuulostavat
tutkinnot vaikkapa yliopistoista sitten johtavat?
Nämä pulmat ja
kysymykset ovat tuttuja TE-toimistoissa ammatinvalinnan ja urasuunnittelun
parissa työskenteleville psykologeille. Ohjauksessa lähdetään aina liikkeelle henkilökohtaisesta
keskustelusta, joko kasvokkain, puhelimen tai videon kautta. Psykologi
auttaa jäsentämään omia vahvuuksia, mielenkiinnon kohteita ja tavoitteita. Kun
nuorella on tähtäimessään yhteishaussa hakeminen, pyrkii psykologi auttamaan
toteuttamiskelpoisen hakusuunnitelman teossa. Varsinaiset ratkaisut toki jäävät
hakijalle itselleen!
Mainio apukeino
ammatinvalintaa pohdittaessa on tutustua avo-ohjelmaan.
Avo-ohjelman kysymysten kautta voi lähteä kysymään itseltään,
mitä oikeastaan toivookaan tulevilta tehtäviltään: ihmisläheisyyttä vai sittenkin
enemmän itsenäisiä työtehtäviä. Teoreettisuutta vai käytännönläheisyyttä.
Koneiden kanssa työskentelyä vai enemmänkin ympäristöön ja luontoon liittyviä
tehtäviä? Vai jotain näiden yhdistelmiä? Kysymyksiä pohtimalla pääsee jo
pitkälle omien toiveiden jäsentämisessä.
Kun toiveissa
olevat ammattialat ovat jo jonkin verran selkeytyneet, kannattaa hyödyntää Ammattinettiä. Ammattinetistä löydät
satoja ammattien ja ammattialojen kuvauksia. Kokin, ajoneuvoasentajan tai
vaikkapa lastentarhanopettajan ammatinkuvaukset antavat rautaisannoksen tietoa
alojen työtehtävistä, työn asettamista vaatimuksista ja alojen
koulutusmahdollisuuksista.
Korkeakouluun
tähtäävät voivat hyötyä edellä mainittujen apukeinojen lisäksi myös Helsingin
yliopiston kehittämästä töissä.fi -palvelusta,
jonka avulla voi tutkailla itseään kiinnostavan tutkintonimikkeen pohjalta
työtehtäviä, joihin kyseistä alaa opiskelleet ovat päätyneet.
Yhteishaun
valintojen tekeminen voi olla haastavaa, mutta vaihtoehtojen pohtimiseen ja
tiedon hankintaan kannattaa satsata. Keskustelu toisen henkilön, vaikkapa
sitten ammatinvalinnanohjauksen psykologin kanssa avaa myös uusia näkökulmia ja
saattaa auttaa asettamaan irralliset palaset paikoilleen.
Kun suunta
on huolella mietitty, on uusiin opintoihin mielekästä lähteä etenemään.
Johanna P
Kirjoittaja toimii
ammatinvalinnan ja urasuunnittelun psykologina. Tämä blogiteksti on julkaistu aiemmin
Nuorisotakuu
Etelä-Pohjanmaa -blogissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti