Psykologinen joustavuus - kuinka käsitellä vastoinkäymisten herättämiä tunteita ja ajatuksia

On luonnollista tuntea pettymystä, kun ei ole useista hauista huolimatta päässyt töihin tai koulutukseen. Suru menetetystä mahdollisuudesta, suuttumus omien tavoitteiden estymisestä ja kateus valituksi tulleita kohtaan ovat normaaleja inhimillisiä tunteita, joita vastoinkäymiset meissä helposti herättävät. On hyödyllistä huomata näitä tunteita, nimetä ne ja antaa niiden mennä. Tunteiden viemänä ei tarvitse toimia.

Vastoinkäymiset herättävät usein myös epäilyjä omasta pystyvyydestä. ”Minusta ei taida ollakaan tähän.” ”Turha yrittää.” ”Ei onnistu kuitenkaan.” Nämäkin ajatukset on hyvä huomata, tunnistaa ja antaa mennä. Hyödyttömien, lannistavien ajatusten viemänä ei tarvitse toimia.

Helposti herää myös ajatuksia epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, vääryyden kohteeksi joutumisesta. ”Kaikki ovat minua vastaan.” ”Muita suositaan.” Katkeruuden, kyynisyyden ja vihan tunteet ja niihin liittyvät ajatukset on tärkeä huomata ja antaa mennä, etteivät ne vie yhä kauemmas itselle tärkeiden tavoitteiden ja arvojen suuntaan toimisesta.

Epämiellyttäviä tunteita ja ajatuksia tulee ja menee. Mitä enemmän niitä yrittää estää tulemasta, sitä enemmän ja useammin ne tulevat. Ei tarvitse taistella tunteita ja ajatuksia vastaan, vaan voi opetella elämään niiden kanssa ilman, että ne päättävät puolestasi, kuinka toimit. 

On mahdollista opetella huomaamaan, millaisia tunteita tässä ja nyt tuntee ja millaisia ajatuksia mielessä liikkuu. Voi arvioida, onko niistä hyötyä itselle tärkeiden arvojen ja pitemmän ajan tavoitteiden saavuttamisessa. Ellei ole, niiden kannattaa antaa mennä. Emme voi hallita tunteita ja ajatuksia, mutta voimme valita, kuinka toimimme. Puhutaan psykologisesta joustavuudesta, jota voi harjoitella ja kehittää.

On tärkeää erottaa, kulkeeko kohti itselle tärkeitä arvoja epämiellyttävistä ajatuksista ja tunteista huolimatta vai poispäin niistä epämiellyttävien tunteiden ja ajatusten välttelemiseksi. Välttely lisää epäonnistumisen kokemuksia ja saa luovuttamaan. Psykologinen joustavuus lisää selviytymiskykyä, kannustaa ja ohjaa tarvittaessa omien tavoitteiden tarkistamiseen realistisemmiksi, vaihtoehtoisten etenemisteiden etsimiseen ja toisin toimimisen mahdollisuuksien löytämiseen haastavissa tilanteissa.

Lue lisää ja harjoittele: www.joustavamieli.com, www.oivamieli.fi, www.itsemyotatunto.com. 

Sari

Etkö tiedä mitä haluat? Tässä viisi neuvoa, joiden avulla voit pohtia elämäsi työtä

Joillekin se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta: toi on ihan mun juttu. Moni päätyy mutu-tuntuman, kokeilujen ja sattuman kautta tekemään itselleen sopivaa hommaa. Yleinen ongelma tällä mahdollisuuksien aikakaudella on kuitenkin tämä: mitä minä oikein haluan? Viisasten kiveä ei ole, mutta on keinoja joiden avulla asiaa voi lähteä selvittämään. Tässä viisi neuvoa, joiden avulla on helpompi nähdä mitkä toiveet kumpuavat itsestä.

1.      Omien arvojen pohdinta. Yksi tapa lähestyä asiaa on miettiä, mitkä asiat noin ylipäänsä ovat tärkeitä omassa elämässä. Jos voisin muuttaa joitakin asioita tässä yhteiskunnassa, mitä muuttaisin? Milloin koen vahvasti, että nyt on tehty vääryyttä minua tai muita kohtaan? Entä milloin tulee hyvä fiilis, kun sai kerrankin tehdä jotain oikein. Omien arvojen selkiyttäminen voi olla tie sen miettimiseen millaista työtä voisi tehdä, jotta sen kokisi mielekkääksi ja merkitykselliseksi joka päivä.

2.      Suhde työelämään. Millainen on oma suhtautumiseni työn tekemiseen? Onko oma vapaus tärkeintä, vai kenties säännölliset tulot? Onko tiukkojen rajojen vetäminen työn ja vapaa-ajan välille tärkeää vai olisiko upeaa päästä tekemään ns. elämäntyötä, jolloin työntekokaan ei välttämättä tuntuisi niin raskaalta. Kuinka tärkeää on työyhteisö ja työkaverit? Millaiselta alalta voisi löytyä samanhenkisiä ihmisiä?

3.      Positiivisten kokemusten muistelu. Yksi tapa on miettiä kaikkia hyviä ja positiivisia juttuja elämässä sekä tietysti onnistumisia. Voisiko näistä saada hyödyllistä tietoa omista haluamisista? Milloin on seesteinen ja rauhallinen olo, eivätkä murheet vaivaa? Millaisissa tilanteissa olen onnistunut tai menestynyt? Mitä onnistuminen on vaatinut, millaisessa ympäristössä onnistun, mitä ihmisiä onnistumiseen liittyi? Miten voisin lisätä vastaavanlaisia onnistumisia elämässäni?

4.      Tulevaisuuden visiointi. Millaista elämää haluan elää viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä? Perhe ja työ, harrastukset, ajankäyttö sekä taloudellinen tilanne – miltä nämä näyttävät silloin? Jotta noihin tavoitteisiin voisi päästä, mitä pitäisi tapahtua sitä ennen? Miten minun pitäisi toimia? Mitä edellytyksiä se vaatisi?

5.      Vaihtoehtojen selailu. Joskus tarvitsemme vain lisää tietoa, jotta voimme tehdä päätöksen. Varsinkin jos omien arvojen pohtiminen ja tulevaisuuden kuvittelu on vaikeaa, joskus voi olla helpompaa vertailla valmiita ratkaisuja ja homma voi lähteä avautumaan sitä kautta. Hyvä paikka selata ja lukea ammateista on www.ammattinetti.fi. Sopivaa riippumattotekemistä on tulostaa ammattinetistä lista ammatteja ja ruksia sieltä ne mitkä tuntuvat kiinnostavilta. Voit myös tehdä TE-psykologien kehittämän ammatinvalintatestin osoitteessa asiointi.mol.fi/avo tai tehdä oman listan erilaisista ammateista tai vaikkapa selata työpaikkailmoituksia, laittaa ylös mielenkiintoisen kuuloiset nimikkeet ja selvittää mitä niiden takana on.

Edellämainittujen asioiden pohtiminen ja tekeminen voi olla hyödyllistä, vaikka et olisikaan valitsemassa koulutusta tai vaihtamassa urasi suuntaa. Arkisessa puurtamisessa voi hämärtyä, mihin suuntaan olikaan omassa elämässään menossa ja joskus on hyvä tehdä tilannetsekki omien toiveiden toteutumisesta.

 

- Anna -

ASAP!

Lyhenne ASAP tarkoittaa nettiviestinnässä sanontaa ”mahdollisimman nopeasti”, as soon as possible. Nykymaailma jossa kaikki on mahdollista ja käden ulottuvilla, houkuttaa kiirehtimään. Se luo illuusiota, että asiat ovat klikkauksen päässä. Myös ideoiden toteuttaminen saattaa tuntua olevan yhtä helposti saavutettavissa. Tällaisessa ympäristössä korostuu entisestään toiminnan suunnittelun taito ja sen siunaus. Kaikki hyvä tässä maailmassa ei nimittäin olekaan klikkauksen päässä.  Jotta saadaan vaikkapa öljyvärimaalaus valmiiksi, työvaiheita on eikä niitä voi ohittaa laadun kärsimättä. Esiintyväksi taiteilijaksi voi tulla jopa yhdessä yössä, mutta tyylin ja esimerkiksi säveltämisen, sovittamisen ja soittamisen taito on vuosikymmenten harjoittelun tulos. Samalla tavoin hyviä ideoita kannattaa haudutella, nautiskella niiden kehittymisestä ja odottaa hedelmän kypsymistä.

Kehittelyyn, suunnitteluun ja pidempään työskentelyyn voi parhaillaan liittyä flow –kokemus, jossa huomaat oppivasi ja osaavasi enemmän kuin järkevästi ajatellen olisi mahdollista. Uppoutumisesta nauttii, ajantaju katoaa ja syntyy jotain luovaa uutta. Ajatuksella itse tehtyyn suoritukseen voi olla tyytyväinen kun se on valmis. Tämä flow ja tyytyväisyys ei ole mahdollista saavuttaa ASAP-mallilla.          

Uraohjauksessa mietitään yhdessä tavoitteiden asettamista. Monta ajatusta käydään lävitse, käännellään ja sijoitellaan mielen karttaan uudelleen. NLP:ssä (neurolingvistisen prosessoinnin ajattelutapa) on tapana sanoa että kartta ei ole maasto. Monessa mielessä tämä pitää paikkaansa. Maaston suhteen voimme tehdä jonkin verran valintoja, mutta karttaa voi kynällä piirrellä mieleisekseen. Siihen voi tehdä sellaisia merkintöjä jotka helpottavat ja kannustavat arkisissa töissä ja opinnoissa.

 

Heli

Netistä ensiapua ahdistukseen

Joskus elämä pääsee yllättämään meidät kuin salama kirkkaalta taivaalta. Elämän paineet kasautuvat ja yhtäkkiä huomaamme ettemme selviä niistä yksin. Hankaliin kokemuksiin on luonnollista hakea tukea netin kautta, sieltä löytyy monenlaisia tietoja ja kokemuksia erilaisista tilanteista. Haluan esitellä tässä ammattilaisten kokoamia ja moderoimia sivuja, joista löytyy kootusti laadukasta tukea. Sivuilta löytyy vinkkejä sopivimmista tahoista, joiden puoleen voi huolinensa kääntyä jotta varsinainen asian käsittely ja tilanteen hoitaminen pääsee käyntiin.    

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS on kehittänyt nettiin Mielenterveystalo.fi  -sivun, joilta löytyy tietoa ihan oireidenkin perusteella erilaisista pulmatilanteista. Sivuilla on hakutoiminto, jolla voi etsiä oman paikkakunnan mielenterveyspalveluja. Oirenavigaattoripalvelun avulla voit arvioida itse oireiden kokonaisuutta ja saat suosituksia miten niihin voisi löytää helpotusta. Sivuilta löytyy myös joukko itsearviointikyselyjä, esimerkiksi liittyen masennukseen, ahdistukseen ja syömisen pulmiin. Palvelun etu on se, että sitä voi käyttää kotona oman tilanteen arviointiin ja sieltä löytää paljonkin tietoa näin halutessaan, näin on helpompi ottaa yhteyttä avun hakemiseksi. Jos saat lääkäriltäsi lähetteen, voit saada nettiterapiaa sivustoilla tietoturvallisessa yhteydessä.

Tukinet.net - sivulta saa kahden kesken käytävää keskusteluapua ammattilaisten kanssa omaan elämäntilanteeseen liittyvissä pulmakohdissa. Tarjolla on myös vertaistukiryhmiä ja luettavissa on selviytymistarinoita. Nämä palvelut ovat täysin ilmaisia ja luottamuksellisia.

Myös Väestöliitosta löytyy netin kautta luottamuksellista ja laadukasta keskusteluapua sivuilta www.vaestoliitto.fi. Väestöliiton palveluissa näkökulma liittyy perheiden eri elämänvaiheisiin sekä työn ja perheen yhteensovittamiseen. Sivuilla on mielenkiintoisia artikkeleja eri teemoihin liityen ja nuorille omat sivut.

Netistä on löydettävissä monenlaisia auttamispalveluja, varsinkin yksityisten yritysten puolella valikoima on laajaa. On hyvä selvittää apua tarjoavan yrityksen taustaa ja henkilöiden koulutusta ennen sitoutumista maksullisiin palveluihin. Erityisesti terapeutti- tai ohjaaja -nimikkeellä työskentelee monenlaisella taustalla ihmisiä.

Heli
linkit päivitetty 24.1.2020

Paras mahdollinen ura?

Kovin moni aloittaa keskustelut uraohjauksessa naurahtamalla, ettei tämä kovin ihanteellisesti ole mennyt tämä minun urani… on ollut katkoksia, en ole päässyt opiskelemaan mitä halusin, enkä työllistynyt kuten olisin toivonut. Niinhän se monilla menee, ja silti ura voi olla ihan kelvollinen, ja sitä voi suunnitella mahdollisimman hyväksi. Jäin kuitenkin miettimään millainen se paras mahdollinen ura sitten olisi, jos joskus sellaisen kohtaisi.

Ilmeisesti ihanteellinen ura olisi pitkä. Se olisi alkanut varhain: kyseinen henkilö olisi heti tiennyt mitä hän haluaa opiskelemaan, hän olisi saanut opiskelupaikan ensi yrittämällä ja opiskelu olisi sujunut ripeästi. Jo opintojen aikana kuvitteellinen ihannehenkilömme olisi työllistynyt joko kesien ajaksi tai palkallista harjoittelua tekemään sellaiselle työnantajalle, joka olisi antanut hyvän alun uralle. Siellä opiskelija olisi otettu mukaan porukkaan, hänelle olisi annettu hyviä vinkkejä uraa ajatellen, ja hän olisi osannut yhdistää pänttäämiään tietoja ja taitoja työssä eteen tulleisiin asioihin. Näin hän olisi motivoitunut entisestään ja saanut suosittelijoita, jotka olisivat auttaneet häntä ensimmäiseen varsinaiseen työpaikkaansa. Työura olisi jatkunut lähestulkoon keskeytymättä eläkeikään asti - tottahan hän olisi viettänyt vuoden, parin mittaisen sapattivapaan, jonka aikana hän kuitenkin olisi tehnyt jotain ansiokasta, kuten kirjoittanut kirjan tai hionut huippuunsa tuotteen, jota alettaisiin tuottaa hänen perustamassaan yrityksessä. Eläkkeelle siirryttyään hän luonnollisesti olisi tuotteliaampi kuin koskaan omalla alallaan, ja kysytty vieras television keskusteluohjelmissa.

Pituuden lisäksi ihanteelliseen työuraan liittyisi varmaan poikkeuksellinen laatu. Hän olisi ollut jo opiskelijana parhain arvosanoin etenevä ja useita opiskelijakilpailuita voittanut. Työpaikalla hänet olisi nopeasti "keksitty" ja hän olisi suoriutunut kaikista hänelle annetuista tehtävistä niin hyvin, että hän olisi edennyt vauhdilla hyvinkin vaativiin tehtäviin. Tämä luonnollisesti olisi vaikuttanut myönteisellä tavalla hänen ajattelunsa kehittymiseen ja monipuolistanut hänen taitojaan, jotka kukoistaisivat mentorien opastuksessa.

Paras mahdollinen ura olisi myös kansainvälinen. Ihanneurahenkilömme olisi tietenkin jo lapsuudessaan viettänyt perheensä kanssa aikaa eri maissa, ja puhuisi kahta tai kolmea kieltä äidinkielenään, minkä lisäksi hän luonnollisesti olisi opiskellut muitakin kieliä. Yhtä luontevasti hän osallistuisi työnantajiensa tarjoamiin mahdollisuuksiin ulkomaankomennuksille. Hän omaksuisi nopeasti kunkin maan toimintakulttuurin, ja osaisi kameleontin tavoin sopeuttaa toimintansa asiakkaiden ja työtovereiden mukaan.

Huh, jo kuviteltuna alkaa kuulostaa melkoiselta, eikö? Mahtaisiko kuviteltu uratimanttimme olla onnellinenkin? Eiköhän hänellä olisi mielenkiintoisia, työstä palautumista tukevia harrastuksia. Hänellä olisi puoliso, joka olisi jo opiskeluaikoina ollut hänen rinnallaan, rohkaisten tarttumaan kaikkiin tilanteisiin jotka häntä kiinnostaisivat. Sopivassa vaiheessa uraa perheeseen olisi tullut lapsiakin, jotka olisivat uraäitinsä tai uraisänsä tärkein asia elämässä. Perhe matkustaisi yhdessä ja ottaisi kaiken irti niistä hetkistä, jotka he saisivat viettää keskenään - olisihan ideaaliuraa tekevällä äidillä tai isällä niin paljon muitakin, jotka vaatisivat heidän aikaansa ja panostaan. Taloudellisia huoliahan perheellä ei olisi, ihanneuraan liitettäneen myös hyvät ansiot palkkiona kaikesta menestyksestä.

Se, mitä itse kukin pitäisi ihanteellisena urana, kertoo tietenkin sekä vallitsevan kulttuurin arvoista että omista henkilökohtaisista arvoista. Tällainen kuvitelma nousi minun mielestäni, kun yritin yhdistää yhden ihmisen uraan kaikki ne asiat, joita olen käsittänyt monien arvostavan. Minkälainen ihanneura sinun mielestäsi olisi ollut?

 

Satu