Alanvaihto voi onnistua aikuisena. Välillä aika
epätodennäköisetkin asiat voivat toteutua, ajatelkaamme vaikka
huippukapellimestarien tai formulakuskien uria. Toisaalta
työvoimapula-ammatteihin on hyvinkin todennäköistä työllistyä. Kaikki eivät
löydä työpaikkaa oikein miltään alalta. Tässä epävarmuuden maailmassa kannattaa
kuitenkin tehdä se minkä voi: ottaa asioista selvää, kysyä, hakea kiinnostavia
työ- ja koulutuspaikkoja, huolehtia omasta terveydestään, nauttia tekemisestä
kotiympäristössä, opetella viestintään liittyviä asioita, opetella tuntemaan
itseään ja keskustelemaan joustavasti.
Alanvaihtotilanteessa voi olla hyvä vertailla eri alojen
paikallisia työllistymisnäkymiä esimerkiksi www.foreammatti.fi
–sivuilla tai www. ammattibarometri.fi –sivuilla. Näitä TE-toimistossakin
seurataan, ja työllistymisnäkymät otetaan huomioon opiskelumahdollisuuksia
myönnettäessä (työvoimakoulutus ja omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella).
Oppilaitoksestakin saa hyviä tietoja eri alojen opettajilta: miten kyseessä
olevan alan koulutus on järjestetty ja millaisia ovat työssäoppimispaikat
olleet, mihin on työllistytty koulutuksen jälkeen. Toisaalta kukin ihminen
tarvitsee vain sen yhden työpaikan kerrallaan. Esimerkiksi oppisopimuksella on
onnistuttu työllistymään harvinaisemmillekin aloille, joihin ei välttämättä
kouluopintoja ole tarjolla.
Voi olla myös työtehtäviä mihin ei ole suoraan yhtä ainoaa
koulutusta, esimerkiksi teollisuudessa on ammatteja/työtehtäviä, joihin voi
oppia työssä. Silloin tärkeimpänä ominaisuutena rekrytoitaessa ehkä pidetään
työn vaatimia ominaisuuksia, joskus myös sitä, että on täysi-ikäinen ja jonkin
tutkinnon suorittanut. Toisaalta korkeakoulutetut saattavat toimia keskenään saman
tyyppisissä työtehtävissä hyvinkin eri koulutustaustoilla, esimerkiksi
projektipäällikköinä, viestintätehtävissä, kirjastossa, virastojen
asiakaspalvelijoina ja niin edelleen.
Alanvaihtoon menee resursseja vaihteleva määrä: tarvitaan
aikaa, rahoitusta mahdollisten opintojen ajalle, ehkä tarvitaan omalta
työnantajalta opintovapaata tai TE-toimistolta siunaus sille, että saa
opiskella menettämättä työttömyysturvaa. Perheellisillä perhe saattaa joutua
joustamaan sinä aikana, kun vanhempi opiskelee. Tarvitaan kiinnostusta ja
puhtia opiskeluun. Ja sitten tarvitaan se työpaikka uudelta alalta jotta
alanvaihto onnistuu. Tässä prosessissa on hyvä miettiä mitä tekee ja miksi.
Kannattaa ynnätä entisen ja tulevan työn etuja/varjopuolia. Yksi vaihtoehto on
vaikkapa perinteinen SWOT-analyysi, eli erotella tilanteesta vahvuudet,
heikkoudet, mahdollisuudet ja uhkat. Entisessä ammatissa on ehkä jotain
työntövoimia, eli seikkoja joiden vuoksi ei halua sitä työtä tehdä. Uudessa
ammatissa on vetovoimia, mutta myös tässäkin ruusussa on luultavasti omat
piikkinsä, kun tarkemmin tarkastelee. Näitä kannattaa puntaroida, jotta
sopeutuminen muutokseen etenee.
Joskus käy niin, ettei alanvaihto onnistukaan. En ole kuitenkaan
kuullut, että uuden alan opiskelu olisi ollut turhaa. Itselleen tärkeiden
asioiden tavoittelu harvoin on. Parhaillaan eri alan koulutukset täydentävät
toisiaan. Työssä kuin työssä on yleensä yhtymäkohtia toisiinsa, laajasta elämänkokemuksesta
on hyötyä. Opiskellessa rakentaa myös uutta vertaistukiverkostoa –
aikuisopinnoissa on usein eri alojen ihmisiä saman elämäntilanteen äärellä. Joskus
myös opinnoissa vietetty aika tarkoittaa ajan kulumista, ajan kuluessa kun
seuraa työmarkkinoita, voi löytyä joku uusi työmahdollisuus entiseltä,
nykyiseltä tai vaikka uudeltakin alalta, joka onkin se sopiva.
Onnistumistarinoita alan vaihtamisesta löytyy seuraavilta
sivuilta
linkit päivitetty 21.9.2022
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti