How I made it… Marjatta, Norja

 

How I made it -tarinasarja sisältää aitoja kertomuksia suomalaisten työllistymisestä ulkomaille, heidän itsensä kertomana. Tarinat on aiemmin julkaistu EURES Suomi Facebook -sivulla.

 

Marjatta loi uran ja elämän Norjaan

 

Muutin 80-luvun alussa Helsinkiin, kun sain töitä päiväkodista. Neljän vuoden jälkeen kaipasin seikkailumaista muutosta. Ajattelin, että mitäs jos lähtisin Amerikkaan Au-Pairiksi? Aloin katsella Hesarin ilmoituksia. Huomioni kiinnittyi ilmoitukseen, jossa suomalais-norjalainen perhe haki kotiapulaista Norjaan. Ensin ajattelin, etten minä Norjaan, enemmän riittäisi kehuttavaa Amerikassa käynnin jälkeen. Mutta läheisyys koti-Suomeen ratkaisi asian. Niinpä olinkin kohta matkalla kahden tosi painavan matkalaukun kanssa, ensin laivalla Tukholmaan ja siitä junalla Oslon kautta lounaisrannikolle.

Palasin takaisin Suomeen Au-Pair -vuoden jälkeen ja sekavin tuntein ajattelin tulevaisuuttani. Kaipasin Norjaa ja sen kaunista luontoa ja maisemaa, ihmisiä joihin olin tutustunut. Ja eipä tarvinnut ajatella ja miettiä kauan. Yksi kaveri johon olin tutustunut, tuli käymään luonani Suomessa. Tiesin heti, että lähden hänen mukanaan takaisin Norjaan. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä ryhtyisin tekemään, mutta lähdettävä oli. Muutto sujui vaivattomasti, kun huristelimme henkilöautolla Norjaan. Muutaman henkilökohtaisen tavaran ja vaatekappaleen lisäksi kyydissä oli ompelukone ja silityslauta.

Saman syksyn alkupuolella luin paikallisesta lehdestä, että lastentarhanopettajaksi oli vapaita opiskelupaikkoja. Innostuin kovasti. Kielivaikeudet hankaloittivat opiskeluani kovasti ensimmäisen vuoden. Toinen vuosi meni paremmin, kolmas loistavasti. Työpaikka oli jo tiedossa ennen viimeisiä tutkintoja. Monia hauskoja ja välillä hankalia tilanteita sattui vajavaisen kielitaitoni takia, mutta huumorilla sitä aina selvittiin. Valitsemallani alalla on norjan kieli välttämäton.

Työkokemusta karttui aikanaan päiväkodin johtajan työstä ja sen myötä rupesin taas kaipaamaan jotain muuta. Sain tietää, että korkeakoululla tarvittiin opettajan viransijaista lastentarhaopettajakoulutukseen “pätevien” opettajIen puutteessa. Hain paikkaa ja sain sen. Minua kehotettiin myös kouluttamaan itseni eteenpäin, hankkimaan opettajan pätevyys. Mutta ei minua opiskelu niin suuressa määrin innostanut ja palasin johtajan hommiin. Vuodet kuluivat, viihdyin aikani ja vähitellen rupesin taas kaipaamaan muutosta.

Vuonna 2003 kävin valmentajakoulutuksen, koska halusin löytää uuden suunnan. Perustin oman yrityksen ja nyt olen reilut 10v. kiertänyt Norjaa ristiin rastiin ja pitänyt pääasiassa iltaluentoja päiväkotihenkilökunnalle ja lasten vanhemmille. Pääaiheet ovat positiivinen rajojen laittaminen lapsille sekä itsetunnon merkitys kiusaamisen ehkäisyssä. Työreissuja riittää ja teen niitä just sen määrän, mikä hyvältä tuntuu. Puuhailen myös käsityöyrityksen ja kuvakirjojen tuottamisen parissa ja uusia innostavia ideoita syntyy. Mitkä toteutuu, mitkä ei, aika näyttäköön. Pidän myös pieniä “inspiraatio hetkiä” uusille yksityisyrittäjille 4-6 kertaa vuodessa.

Olen norjalaisen miehen kanssa naimisissa ja pidän Norjaa toisena kotimaanani. Ainut haittapuoli täällä näin monen vuoden olemisen jälkeen, että alkaa osa suomenkielestä unohtumaan. Mutta tähän asti se on aiheuttanut vain hauskoja hetkiä.

Monia Norjaan työhön aikovia kiehtoo hyvä palkkataso. Siinä samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että asuinkustannukset ja muu päivittäinen eläminen on kalliimpaa kuin Suomessa. Kannustan kaikkia toteuttamaan haaveita ja unelmia, joko koti-Suomessa, tai muualla maailmalla.

Töihin Norjaan, TE-palvelut