Sivut

Sivut

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Lukiosta kohti tuntematonta

Lukion jälkeinen koulutus on monelle valmistuvalle suuren mietinnän paikka. Monesti lisäharkinta-ajaksi tarkoitetut kolme vuotta ovat hurahtaneet ohi eikä oma haaveiden ammatti ole vieläkään selvillä. Voi olla, että niin moni ala kiinnostaa, että valinta tuntuu mahdottomalta. Haastattelin teemaan liittyen Hetaa, toimintaterapeuttia ja psykologian opiskelijaa.

Lukiossa ollessaan Heta mietti jatko-opintomahdollisuuksia ja häntä kiinnostivat sekä psykologia että toimintaterapia. Kiinnostus molempia aloja kohtaan oli vahva. Heta päätti hakea molempiin ja tulikin valituksi toimintaterapian opiskelijaksi. Hän halusi kuitenkin pitää välivuoden ja opiskeli lukuvuoden verran psykologiaa kansanopistossa.

Toimintaterapian opinnot aloitettuaan ala tuntui omalta ja Heta opiskeli hyvillä mielin innoissaan uusista, mielenkiintoisista opinnoista. Myös AMK:n luokkamuotoisen opetuksen Heta koki siinä vaiheessa itselle sopivana. Harjoitteluita moniammatillisessa tiimissä tehdessään kiinnostus psykologiaa kohtaan kuitenkin palasi. Heta päätti vielä hakea opiskelemaan. Toisen opiskeluvuotensa aikana Heta järjesti opintonsa osittain etänä tehtäväksi ja keskittyi pääsykokeisiin valmistautumiseen. Epävarmuus oli tilanteessa vahvasti läsnä. Ajatukset siitä, että elämässä voi halutessaan aina keksiä jotain esteitä tai tekosyitä unelmien tielle ja ettei kaikkien tarvitse edetä opinnoissaan perinteisesti, auttoivat keskittymään olennaiseen. Heta ei hakuvaiheessa murehtinut opintojen järjestymisestä tai opintotuen riittävyydestä aiottua pidemmälle opiskeluajalle. Hän keskittyi vain valmistautumaan pääsykokeeseen.

Kova työskentely tuotti tulosta ja Heta tuli valituksi yliopistoon psykologian opiskelijaksi. Reilun vuoden verran hän opiskeli kahta tutkintoa yhtä aikaa. Aikatauluttaminen vaati itsellistä otetta. Kukaan toinen ei hallinnoinut opintojen järjestymistä vaan omannäköinen opiskelupolku oli muodostettava pitkälti itse. Onnekseen Heta sai suoritetun AMK-tutkinnon hyväksiluettua osaksi yliopisto-opintojaan, jolloin opiskeluaika yliopiston puolella lyheni. Tämä tarkoittaa myös opintotuen riittämistä juuri ja juuri opintojen ajalle.

Tällä hetkellä Heta on siis koulutukseltaan toimintaterapeutti ja tekee alan tuntitöitä. Samaan aikaan hän opiskelee psykologiaa ja on aloittamassa graduaan työpsykologian sektorilta. Alat liittyvät läheisesti toisiinsa. Heta kertookin alojen käyvän ikään kuin vuoropuhelua keskenään. Hän arvostaa kumpaakin koulutusta sekä alaa ja näkeekin ehkä joku päivä itsensä työskentelemässä yrittäjänä yhdistäen kumpaakin osaamistaan. Jo nyt Heta on huomannut, että työelämässä arvostetaan laaja-alaista osaamista.

Heta tiivistää hyvin oman polkunsa: ”Pitää uskaltaa tehdä omannäköisiä ratkaisuja.”.


Hannele

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti