Työntekijä on "Parasta ennen"

Törmään ikään liittyvään syrjintään asiakkaideni kokemusten kautta ikävän usein. Yli 50-vuotias työnhakija nähdään toisinaan liian kokeneena, liian osaavana tai liian hyvin työnsä hallitsevana, mistä johtuen häntä ei palkata.

Lähestyn itse viisikymppisiäni, tosin vielä matkan takaa. Kohtaan toisinaan ikään liittyvän ennakkoluuloisuuden toisen puolen – nuorelta puuttuu kokemusta, osaamista, eikä hän vielä hallitse työtään. Parasta ennen -päiväykseen on vielä aikaa. Voidaan ajatella, että itse asiassa pinta, johon päiväysleiman voi lyödä, on vasta muotoutumassa.

Työmarkkinoilla vallitsee lujaan juurtunut uskomus, että yli 50-vuotias työnhakija on jollain tapaa itse aiheuttanut työttömyytensä. Iän ”mittarilukeman” kasvaminen ei automaattisesti tarkoita laadun huononemista. Ihmiset eivät ole hitaasti kypsyviä hedelmiä, jotka alkavat pilaantua heti kypsyttyään. Ihmiselle ei voida asettaa Parasta ennen -päiväystä.  Olemme yksilöitä. Pitkään kestävä, kuluttava työ ilman riittävää palautumista saa kenet hyvänsä menettämään voimavaransa. Kenet hyvänsä tarkoittaa meitä kaikkia, ei ainoastaan yli 50-vuotiaita.

Kulttuurissamme ei ehkä tarpeeksi ymmärretä arvostaa iän ja kokemuksen tuomaa varmuutta, osaamista, taitoa sekä kertynyttä tietotasoa. Iäkäs työnhakija voi nuorempaan verrattuna olla työnantajan silmissä hidas, hankalasti muokattavissa haluttuun suuntaan sekä hänelle voi joutua maksamaan parempaa palkkaa kuin täysin kokemattomalle hakijalle. Nämä ovat epäilemättä työnantajan silmissä tärkeitä kriteerejä uutta työntekijää palkattaessa. Ei pidä kuitenkaan unohtaa niitä vahvuuksia, joita iän myötä karttunut kokemus antaa. Työkentän hahmottaminen helpottuu, mikä edesauttaa työn sujuvaa suorittamista. Osaaminen on varmaa ja tästä hyötyvät sekä työnantaja että -tekijä.

Ihmisen vertaus hedelmään on ontuva. Ihminen kouluttautuu työhönsä tai oppii tehtävänsä pikkuhiljaa työn kautta – siis kypsyy. Tätä oppimista ja uuden oivaltamista, kehittymistä, tapahtuu parhaimmillaan koko työuran ajan. Paras satokausi ei siis rajoitu pariin päivään tai muutamiin viikkoihin. Ihminen on myös halutessaan työkykyinen vielä yli 60-vuotiaana. Eri asia on, motivoiko työ tai salliiko terveys pitkän työuran jälkeen jatkamaan samoissa tehtävissä.

Ehkä hedelmällisempää kuin verrata ihmistä hedelmään, olisi yhdistää eri-ikäisten ja erilaisten työntekijöiden vahvuudet.

 

-Hannele-