 |
| Mahdollisuuksia voi löytyä yllättävistäkin paikoista |
Ellei tiedä, missä on ja mihin haluaa mennä, on vaikea huomata mahdollisuuksia, jotka vievät uralla ja elämässä eteenpäin. Oivia tilaisuuksia jää helposti hyödyntämättä, jos jää vain ajelehtimaan tuulten mukana milloin mihinkin suuntaan. Moneen suuntaan samaan aikaan yrittäminen ei myöskään vie tehokkaasti mihinkään päämääristä. Siksi on hyvä pysähtyä harkitsemaan omaa tilannetta ja tulevaisuuden tavoitteita.
Oman tilanteen jäsentämiseen liittyy arviointia siitä, mihin
olen tilanteessani tyytyväinen ja mitä haluan muuttaa. On myös hyvä harkita,
millaiseen panostukseen on muutoksen hyväksi valmis ja kuinka se vaikuttaa
perheeseen ja muihin läheisiin. Muutoksen toteuttaminen vaatii usein aikaa,
voimia ja rahaakin. Mistä olen valmis tavoitteeni hyväksi tilapäisesti tai pysyvämminkin
tinkimään? Mistä en luovu?
Muutoshaasteet tulevat usein pyytämättä ja yllättäen. Kun
työ loppuu, terveyssyyt tai perhetilanne vaativat vaihtamaan työpaikkaa tai ammattia,
on haasteena usein tapahtuneen ymmärtäminen todeksi ja muuttuneen tilanteen hyväksyminen.
Vanhasta on tärkeä päästä myös tunneperäisesti irti ennen kuin voi suuntautua
uuteen, löytää mielekkään tuntuisia vaihtoehtoja ja sopivia mahdollisuuksia.
Moni tarvitsee aikaa luopumiseen ja menetetyn suremiseen ennen kuin voi
innostua uuteen. Kokemuksista puhuminen helpottaa ja auttaa tuen saamisessa.
Vaikka jotain menettää, paljon arvokasta ja hyödyllistä myös jää ja voi löytää
tilalle.
Kun tunnistaa toiveensa ja valitsee tavoitteensa, huomaa
tilaisuuksia ja löytää mahdollisuuksia niiden toteuttamiseen: sopivia
koulutuksia tai työtehtäviä haettavaksi, muutos- ja kehittymistoiveita
kehityskeskustelussa esimiehelle kerrottavaksi tai vaikkapa haaveita
vuorotteluvapaalla toteutettavaksi.
… ja niin tuuli tuo lähemmäs toivottua päämäärää, vaikka
välillä tarvitsisikin pysähtyä myrskytuulilta saarten suojaan tai luovia
vastatuuleen.
- Sari -
- Sari -
Kiitos inspiroivasta avauksesta!
VastaaPoistaTuli vastaan oheinen artikkeli, jossa on poimittu otteita gonzo-journalisti Hunter S. Thompsonin 1950-luvulla kirjoittamasta kirjeestä ystävälleen. Itselleni kolahti ensiksi, että varsin kypsää pohdintaa 20-vuotiaalta. Toiseksi tuli mieleen, että olisi kiva kuulla mitä uraohjauksen ammattilaiset tuumaavat näistä ajatuksista:
Kun kokemuksemme karttuvat, me muutumme niiden mukana ja näkökulmamme asioihin vaihtuvat. Thompsonin mukaan olisi hölmöä sopeuttaa elämämme sellaisen määränpään vaatimusten mukaan, jonka näemme päivä päivältä eri näkökulmasta. Ehkä ei pidä niinkään asettaa uran suhteen konkreettista tavoitetta ja sitten muokata elämäänsä sen mukaan vaan tehdä elämästään ”omannäköinen” ja sitten valita sen linjauksiin, omaan elämäntapaan soveltuva ala. Ei pidä pyrkiä olemaan pankkiiri, poliisi tai lääkäri vaan ensi sijassa oma itsemme, sopeuttaa tavoite yksilöön, ei yksilöä tavoitteeseen. Thompsonin tekstistä huokuu Mauno Koivistonkin suusta kuultu Bernstainilainen periaate: tärkeintä on liike, ei päämäärä.
http://www.brainpickings.org/index.php/2013/11/04/hunter-s-thomspon-letters-of-note-advice/
Paljon ohjeistusta mieheltä, joka heti aluksi sanoo että toisen ihmisen neuvominen siinä, mitä tämän elämässään pitäisi tehdä, on hullun hommaa :-) Mitä ajatuksia tämä herättää?
Kiitos palautteesta ja kommentista!
PoistaOlen samaa mieltä kokemusten ja näkökulmien vaihtumisen merkityksestä. Näkökulmia voi vaihtaa nopeasti, yhden keskustelunkin aikana. Myös jotkut kokemukset muuttavat meitä välittömästi. Nykyään vaihdetaan ammattia myös yhteiskunnallisten muutosten ja itsestä riippumattomien tapahtumien vuoksi. Emme elä yksin autiolla saarella, vaan ihmisyhteisöissä ja yhteiskunnan jäseninä.
Elämästään voi tehdä omannäköistä ja myös tavoitteistaan voi tehdä omannäköisiä – nämä asiat eivät sulje pois toisiaan. Omien arvojen, kiinnostusten, toiveiden ja vahvuuksien huomioon ottaminen valinnoissa on oman näköiseksi tekemistä. Minustakaan elämänvalintojen suhteen neuvomisessa ei ole järkeä! Mitä enemmän keskustelee uraohjausasioissa asiakkaiden kanssa, sitä nöyremmin keskusteluun lähtee mukaan, kuuntelee enemmän ja sopivassa kohdassa ehkäpä ehdottaa jotain näkokulmaa. Selvitämme yhdessä mikä asiakkaalle on tärkeää, mitä hän pitää tavoittelemisen arvoisena - ja mitä voimavaroja ja mahdollisuuksia löytyisi tämän saavuttamiseen. Onnismaan (2007, 66) mukaan ”Mahdollisuuksien etsiminen ja tunnistaminen yhdessä ohjausvuorovaikutuksessa lisäävät suunnistautumisen mahdollisuuksia ja lisäävät toisin tekemisen tapoja” eli voimme auttaa ja rohkaista liikkeeseen jumittumisen sijasta. Psykologian näkökulma on yksilöpainotteinen, mutta ei todellisuudesta irrallaan. Luethan halutessasi lisää esimerkiksi em. Jussi Onnismaan teoksesta Ohjaus ja neuvontatyö –Aikaa, huomiota ja kunnioitusta.
Voi olla oma itsensä ja onkin, vaikka muuttuu elämän myötä. Kehitystä tapahtuu perimän, kokemusten ja oman toiminnan tuloksena, jatkuvassa vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Ihmiskuva on muuttunut. Mikä oikeastaan on elämän tarkoitus: tulla onnelliseksi, toteuttaa itseään, elää hyvä elämä, täyttää velvollisuutensa, olla hyödyksi muille…?
Työn ja ammatin ei yleensä ajatella rajoittavan ihmisen kehitystä, vaan edistävän sitä. Ammatti-identiteetti on osa ihmisen identiteettiä, ei koko identiteetti. Itselle sopivat ratkaisut ja muutokset eivät toteudu pelkästään odottamalla, siksi valintoja, tavoitteita ja toimintaakin tarvitaan. Miten muuten voisikaan ”sopeuttaa tavoitteen yksilöön”? Kuka muu sen tekisi?