Haastattelin blogitekstiäni varten Oulun yliopiston elektroniikan ja tietoliikennetekniikan opiskelijaa ensimmäisen vuoden opintojen jälkeen. Kutsun häntä Ilariksi. Ajatuksena oli selvittää millaisia opinnot ovat, millä valmiuksilla niissä pärjää sekä mikä on ollut parasta opiskelussa.
Lukioaikana Ilari haaveili tuotantotalouden opinnoista. Yhteishaun aikana hän oli armeijassa ja epäili, että ei välttämättä saisi opiskelupaikkaa todistusvalinnalla. Armeijasta käsin oli vaikea valmistautua pääsykokeisiin. Koska välivuosi ei kiinnostanut, piti tutustua muihin vaihtoehtoihin. ICT-ala tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Oulun yliopiston valintaopasta tutkimalla löytyi mielenkiintoinen ohjelma, elektroniikka ja tietoliikennetekniikka. Paikka koulutukseen aukesi todistusvalinnalla.
Ennakko-odotuksia opintojen suhteen oli aika vähän, mutta alanvalinta meni juuri nappiin. Ensimmäisen vuoden opinnoissa matematiikka painottuu, sillä matematiikka antaa pohjan tuleville opinnoille. Matematiikka on paljon vaikeampaa kuin lukion matematiikka. Kurssit vaativat erilaista hahmottamista ja laskuihin pitää keskittyä huolella. Haastavuus on ollut palkitsevaa.
Yliopistossa opiskelu on huomattavasti vapaampaa ja oma vastuu on suurempi kuin lukiossa. Jos ei osallistu luennoille tai laskupajoihin, ei kukaan kysele perään. Vielä lukiossa Ilari pääsi aika vähällä vaivalla, kun kuunteli ja opiskeli tunneilla. Yliopistossa pelkkä luennolla käyminen ei enää riitä. Kaikesta oppimisesta täytyy kantaa itse suurempi vastuu. Jos ei tee tehtäviä, ei pääse läpi kursseista.
Valmiit lukujärjestykset helpottavat tekniikan opiskelua. Luentoja voi katsoa myös kotona, mutta Ilari opiskelee mieluummin yliopistolla. Tyypillisenä päivänä hän menee yliopistolle klo 10 maissa ja on yliopistolla, kunnes sille päivälle suunnitellut asiat on tehty. Toisina päivinä muutama tunti riittää. Joskus yliopistolla menee kahdeksasta viiteen.
Ilari kertoo, että hän on yllättynyt siitä, kuinka helppoa oman työmäärän lisääminen on ollut. Asiat ovat mielenkiintoisia ja tempaavat mukaansa. Yliopistossa opiskelu on ollut mukavaa, sillä monia pulmia ratkaistaan yhdessä opiskelukavereiden kanssa. Opiskelu sujuu, kun on selkeä konkreettinen päämäärä. Lukiossa opiskeltiin pitkälti kirjoituksia varten. Nyt kasvatetaan omaa osaamista itseä ja työelämää varten.
Kieliopinnot oli keskitetty ensimmäiselle vuodelle. Niiden tehtävät hän teki itsenäisesti, mutta esimerkiksi matematiikka ja ohjelmoinnin alkeet opiskeltiin porukassa. Isoin yksittäinen tekijä oppimiselle on ollut hyvä porukka, jonka kanssa on ollut kiva tehdä opintoja. On helpompi lähteä yliopistolle, kun on sopinut opiskelukaverien kanssa ajan, jolloin tehdään hommia. Yksin kotona olisi helpompi laistaa päivän tavoitteista. Porukan vahvuutena on, että jos joku ei jonain päivänä jaksa tai osaa, niin muut auttavat ja selittävät. Esimerkiksi matematiikassa on vastaan tullut asioita, joita ei olisi yksin tajunnut, mutta kun asiaa on pohdittu porukassa, aina joku on hoksannut, miten asia ratkaistaan ja selittänyt sen muille. Jokainen on antanut omaa panostaan ryhmän oppimiseen. Haastavien tehtävien ratkettua myös oppimisen ilo on yhteinen.
Elektroniikan ja tietoliikennetekniikan opinnot sopivat henkilöille, jotka ovat kiinnostuneet luonnontieteistä. Matematiikasta täytyy pitää ainakin vähän. Tämä on erinomainen valinta niille, joita ICT-ala kiinnostaa, mutta pelkkä ohjelmointi ei innosta. Alalla täytyy ymmärtää koodia, mutta sitä ei välttämättä tarvitse itse osata kirjoittaa.
Tulevilta vuosilta Ilari odottaa erityisesti oman alan opintoja. Matematiikka on ollut hyödyllistä, mutta on kiva päästä syventymään enemmän omaan pääaineeseen. Mukavinta opinnoissa on se, että oppimisella on selkeä päämäärä ja tarkoitus.
Kirsti
Koulutusneuvoja
Valtakunnallinen koulutusneuvonta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti