Olen monesti miettinyt, kuinka retkeilyssä on paljolti samoja elementtejä kuin suunnistettaessa työelämässä uusille urille. Tämä näkyy jo kielenkäytössäkin puhuttaessa urapoluista, suuntautumisesta, välietapeista, reppuun kerättävistä taidoista jne. Molemmissa homma alkaa peruskysymyksellä, mitä oikeastaan haluaa ja paljonko on tässä tilanteessa valmis näkemään vaivaa tavoitteensa eteen: riittääkö lyhyt päiväretki tutuille kotikulmille, menisikö yön yli retkelle vähän etäämmälle vai lähtisikö peräti pitemmälle vaellukselle jonnekin erämaahan, viitoittamattomille poluille?
Päätökseen vaikuttaa ratkaisevasti se, mitä haluaa retkeen sisältyvän: jos haaveilee katselevansa auringonlaskua järven rannalla, täytyy kartalta etsiä järviä, erityisesti niiden itärantoja. Jos haluaa poltella siinä samalla nuotiota, on paikasta löydyttävä tulipaikka ja polttopuita - kartasta pitäisi siis näkyä myös käytössä olevat retkeilypalvelut. Jos toiveena vielä on, että metsänrajassa näkyisi vaaroja tai tuntureita, kannattaa retkikohdetta etsiä katsastelemalla ensisijaisesti Itä- ja Pohjois-Suomen karttoja. Mitä kauemmas joutuu lähtemään, sen pitempään retkeen on syytä varautua.
Retken suunnittelu kannattaa aloittaa silmäilemällä laajemman mittakaavan karttaa, jolloin huomaa varmemmin kaikki mielenkiintoiset kohteet. Tarkemmilla kartoilla voi sitten vertailla niitä keskenään ja miettiä, missä vaihtoehdossa toteutuisi parhaiten tämän hetkiset toiveet - eri kohteissa on omat hyvät puolensa ja vain harvoin kaikki toiveet täyttyvät yhdessä kohteessa.
Koska kartta ei paljasta kaikkea, kannattaa mielikuva paikasta tarkistaa katsomalla, löytyisikö siitä kuvahaulla otoksia tai lueskella paikan päällä käyneiden kokemuksia? Voihan olla, että jokin itselle tärkeä kriteeri jäisi täyttymättä: joku kertoo että tasaista telttapaikkaa ei tahdo kivien ja juurien seasta löytyä joten voisiko tämän haasteen ratkaista harkitsemalla yöpymistä teltan sijaan riippumatossa? Itse matkankin aikana kannattaa jäädä toviksi juttelemaan kohtaamiensa ihmisten kanssa - heiltä voi saada uunituoreita vinkkejä: kuulla vaikkapa että vedet on niin alhaalla että joesta pääsee yli kahlaamalla mistä vaan eikä tarvitse kiertää sillan kautta!
Edellä sanottu pätee mielestäni siis paljolti myös urasuunnistukseen: tarvitaan sekä laaja-alaista "karttaa" eri ammattialoihin ja vaihtoehtoihin tutustumiseen että tarkempaa "karttaa" ammattien tai vaihtoehtojen vertailuun, tarvitaan reittisuunnitelmia valittuun päämäärään pääsemiseksi ja tarvitaan joustavuutta mukauttaa reittiä tai kenties jopa päämäärää tilanteen niin vaatiessa. Kokemusten myötä oppii ratkaisujen tekemistä ja samalla luottamus kulkea omaa polkuaan kasvaa. Mutta sitäkin kulkiessa on syytä pitää silmällä keliä, tarkkailla voimavarojaan ja seurata kartalta etenemistään.
Urasuunnistuksessa kartta ja kompassi korvautuvat toisenlaisilla välineillä. Karttaa korvaa erilaiset työelämän mahdollisuuksia kuvaavat palvelut ja julkaisut. Näistä on ollut puhetta Jennin jutussa tässä blogissa 11. syyskuuta 2019. Mahdollisuuksia kannattaa tutkia ennakkoluulottomasti ja laajasti, sillä mistään sellaisesta ei voi haaveilla, jonka olemassaolosta ei tiedä. Kompassin roolissa voi toimia esimerkiksi AVO -ohjelma (asiointi.mol.fi/avo), jonka sisältämät tehtävät auttavat hahmottamaan, mistä suunnasta itselle sopivia vaihtoehtoja kannattaisi tutkailla. AVOssa on reilu 300 ammattia, joiden osuvuus omiin toiveisiin ilmenee vastaamalla AVOn kymmeneen osatehtävään. Ammattien osuvuusjärjestystä tärkeämpää on kurkistaa tuloksen taakse: minkä vuoksi ammatti vastaa tai ei vastaa toiveita ja sisältyykö siihen sellaisia tekijöitä, joiden merkitystä omalla kohdalla olisi syytä pohtia ennakkoon tarkemmin.
Hyvästä suunnittelusta huolimatta kannattaa aina varautua ylläyksiin; auringonlasku ja taustalla siintävät tunturit voivat kätkeytyä pilviverhon taakse, metsäpalovaroitus voi estää nuotion polton, parhaat telttapaikat voivat olla varattuja… sillä kertaa! Seuraavalla kerralla tilanne voi olla toinen ja nyt ainakin tuntee alueen ja tietää, mitä se tarjoaa. Vaikka kaikkea ei voi ennakoida, niin ikävien yllätysten riski pienenee ja toisaalta vaihtoehtoiset mahdollisuudet tulee paremmin hyödynnettyä, kun on niin sanotusti "kartalla" - ja tuo kartta on vielä ajantasalla!
Harry
Kirjoittaja on AVO -ohjelman vastuuhenkilö KEHA -keskuksessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti