Ajattelun kehittyminen vaatii mielikuvituksen ruokkimista

Ajaessani työpaikalle kuuntelin autoradiosta keskustelua uudesta ”Tuntemattoman sotilaan” Aku Louhimiehen ohjaamasta elokuvaversiosta. Yksi keskusteluun osallistunut henkilö sanoi, ettei ole nähnyt ensimmäistäkään versiota kyseisestä elokuvasta eikä ole lukenut Väinö Linnan teosta. Höristin korviani, sillä eikö kuuluisi yleissivistykseen tuntea joko tuo elokuva tai kirja? Kun kahvitauolla luin Kauppalehti Optiosta juttua paljon lukevasta kirjailija-ohjaaja Juha Hurmeesta, mieleeni palasi tuo kysymys yleissivistyksestä. Jutun mukaan Juha Hurme keskittyy klassikkoihin, ”sillä ajan tuhlaaminen surkeaan kirjallisuuteen tuhoaa kyvyn ajatella”. Hurme tietenkin liioittelee.

Vanhanaikaisen tietosanakirjan (Factum) mukaan ajattelu on mielikuvien tasolla tapahtuvaa toimintaa. Ajattelu tapahtuu kielellisten käsitteiden varassa, joka korkeimmassa muodossaan perustuu loogisiin päätelmiin. Ajattelun muotoja ovat myös unelmointi, haaveilu ja kuvitelmat. Ajattelusta on saatavilla monenlaista uutta tietoa. Tieto, että ajattelu kehittyy ajattelemalla, on vieläkin totta.

Olin todella ilahtunut, kun viikonloppuna löysin kauan purkamattomana olleesta muuttolaatikosta lukion aikaisia psykologian kirjojani. Avasin erään harjoituskirjan ajattelu-kohdasta. Luin tuttua asiaa siitä, kuinka yksilön kehityksessä lapsesta aikuiseksi ja kulttuurin kehityksessä luonnonkansasta sivistyskansaksi ajattelu kehittyy samoin: konkreettisesta siirrytään abstraktiin ajatteluun, kokonaisvaltaisesta ja jäsentymättömästä jäsentyneisiin kokonaisuuksiin ja maagisesta tosiasioihin pitäytyvään ajatteluun.

Mutta mitä tarkoitetaan nykyään yleissivistyksellä? Perinteisen määritelmän mukaan sivistys on kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa ja henkistä kehittyneisyyttä. Edesmenneen arvostetun professori Jaakko Hintikan mukaan yleissivistyksessä on kyse tiedoista ja taidoista, joita yksilö nyky-yhteiskunnassa tarvitsee. Yleissivistys on ennen kaikkea tiedon soveltamista ongelmatilanteissa ja taitoa esittää oikeita kysymyksiä.

Jyväskylän yliopistossa yksi psykologian sivuaineistani oli filosofia. Sain kuulla emeritusprofessori Reijo Wileniuksen luentoja. Hänestä on Tiina Tikkasen haastattelu Opettaja-lehdessä (15/2015). Wileniuksen mukaan sivistys on sitä, että ihminen löytää omat voimavaransa ja ulottuvuutensa ja ryhtyy miettimään, millä tavalla hänen koko ihmisyytensä pääsee esiin tässä elämässä ja mitä hän voi antaa toisille. Ihmisen olemus on fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja henkinen. Henkistä ovat ikuiset arvot; tosi, hyvä, oikea ja kaunis. Arvot selventyvät konkreettisessa toiminnassa.  Wilenius toteaa, että esimerkiksi opettajan ammatista tulee antoisaa siinä vaiheessa, kun oppilaat alkavat vaikuttaa opettajaan dialogin kautta.

Ajattelu on kehittynyttä, kun osaa tarkastella asioita ja ilmiöitä monesta näkökulmasta. Ajattelu vaatii rauhoittumista. Kiire on ajattelulle haitaksi. Kiire aikaistaa kasvua ja lyhentää lapsuutta on Wileniuksen mielestä ”inhimillisen kasvun vihollinen”. Lapsen tietoisuutta pitäisi ruokkia leikillä ja saduilla, koska kehitys käsitteelliseen ajatteluun kulkee mielikuvien kautta. Wilenius toteaa vielä, että ”ihmisen onni ja onnettomuus riippuvat siitä, toteutuuko hänen sosiaalinen puolensa, löytääkö hän elämässä mielekkyyttä ja tajuaako hän oman asemansa maailman kokonaisuudessa.”

Satu ”Vihreä hirvi”

Olipa kerran hirvi, joka oli vihreä. Vihreä hirvi oli hyljeksitty, se ei päässyt muiden hirvien suosioon. Hirvi kasvoi suureksi ja eli rauhallisesti elämäänsä. Vuodesta toiseen, keväästä syksyyn. Aina syksyisin se ihmetteli, mihin kaikki muut hirvet hävisivät. Lopulta se oli oikein onnellinen ja iloinen hirvi, sillä se sai aina vain jatkaa elämäänsä. Muista hirvistä monet joutuivat syksyisin hirvestyksen aikana hirvenmetsästäjien saaliiksi. Osasiko vihreä hirvi tätä ymmärtää, sitä satu ei kerro. Sen pituinen se!

Elise