Sivut

Sivut

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Kaduttaako?


Elämän kuluessa tulee eteen yhä uusia valintatilanteita. Päätöksentekotilanteessa olevat empivät ratkaisun edessä, ja miettivät, katuvatko myöhemmin jos eivät uskalla ottaa ratkaisevaa askelta. Katuvatko, jos uskaltavat, mutta kaikki meneekin pieleen…

Urapsykologi ei voi taata, ettei asiakas koskaan tule katumaan. Sen sijaan pyrimme auttamaan asiakkaita miettimään vaihtoehtoja monelta kantilta ja eläytymään tilanteisiin ennalta. Kun tunnet itsesi ja tapasi toimia, miten luultavasti kokisit sen, että yritit, mutta et onnistunut? Miten sinnikäs olet, pyrkisitkö vain selvittämään epäonnistumisen syyt ja vaikuttamaan niihin mihin voi vaikuttaa, yrittäen uudestaan uusin voimin ja paremmin valmistautuneena? Ehkä voisi kokeilla myös uutta tapaa suhtautua tavoitteisiin, ponnisteluun ja onnistumisiin tai epäonnistumisiin. Osa meistä rajaa ennalta ponnisteluiden määrän: "Haen opiskelupaikkaa korkeintaan kaksi/kolme/seitsemän kertaa, mahdollisimman hyvin valmistautuen, ja jos en sittenkään pääse opiskelemaan, muutan suunnitelmaa."

Jos on joskus katunut katkerasti tekemäänsä valintaa, saattaa valintojen tekeminen tuntua vaikealta myöhemminkin. Hyödyttäisikö miettiä, mitä siinä oikeastaan katuu: syyttääkö itseään siitä, ettei uskaltanut yrittääkään, vai siitä, että uskoi itsestään liikoja ja yritti ihan mahdotonta asiaa. Toimiko väärin jotakuta toista kohtaan, tai tekikö valintoja saadakseen hyväksyntää tärkeiltä ihmisiltä, jättäen omat toiveet ja tarpeet taka-alalle…

Liiallinen itsesyytösten määrä ei ole hyödyksi, kannattaa olla myötätuntoinen itseään kohtaan ja taaksepäin katsoessaankin katsoa ystävällisin silmin tekemisiään. Kokemuksista oppii, ja sitten suunnataan katse eteenpäin, ei kyynistyneenä vaan mahdollisesta virheestä viisastuneena.

Satu

PS.  Lue myös aikaisempi blogikirjoitus Ei ole virheitä, on vain tapahtumia ja elämää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti