how I made it: Anne, Iso-Britannia

How I made it -tarinasarja sisältää aitoja kertomuksia suomalaisten työllistymisestä ulkomaille, heidän itsensä kertomana. Tarinat on aiemmin julkaistu EURES Suomi Facebook -sivulla.

Anne lähti Iso-Britanniaan etsimään seikkailua ja löysikin sitä.

Minut innosti lähtemään seikkailunhalu, halusin nähdä maailmaa ja kartuttaa kielitaitoa. Menin vaan paikan päälle Iso-Britanniaan ja aloin etsimään töitä. Olin hakenut työpaikkoja Suomesta käsin ja sitten kuuden viikon päästä maahan saapumisesta sain ensimmäisen työpaikan. Se oli ”aloituspaikka”, sillä parin kuukauden työskentelyn jälkeen sain oman alan työtä. Minulle tarjottiin uutta työtä jo aiemmin Suomesta lähettämieni hakemusten pohjalta. Minulla taisi olla onnea siinä mielessä, että en joutunut hirveän paljon hakemuksia lähettämään. Netin kautta lähettelin hakemukset. Jos olet kuitenkin jo paikan päällä Isossa-Britanniassa, kannattaa myös käydä yrityksissä.

Aluksi menin suomalaisten ystävien luokse asumaan. Asuin muutaman viikon ystävien kanssa. Kun sain uuden työpaikan toiselta paikkakunnalta, työkavereiden avulla löysin vapaan huoneen soluasunnosta. Maassa jo asuneet kaverit auttoivat paljon käytännön järjestelyissä: sosiaaliturvanumeron hakemisessa ja muissa maahanmuuttoon liittyvissä rekisteröitymisasioissa. Mieleeni on jäänyt erityisesti se, että minulle ei oikein haluttu ensin vuokrata asuntoa, koska minulla ei ollut minkäänlaisia luottotietohistoriaa Britanniassa. Isäni takasi Suomesta käsin vuokran ja faksasi asiasta todistuksen. Asioiden hoitaminen varsinkin puhelimessa englanniksi oli vaikeaa alussa vaikka kielitaitoni olikin ihan hyvä jo mennessäni. Varsinaisia epäuskon hetkiä ei ollut, mutta ajan myötä iski kyllä koti-ikävä.

Työpaikkojen sisäinen hierarkia on selkeämpi kuin Suomessa; asioita hoidetaan lähimmän oman esimiehen kautta (esim. tiimin johtaja). Suomen työpaikkoihin verrattuna työntekijän kanssakäynti ylempien esimiesten kanssa on huomattavasti rajatumpaa. Pukeutumiskoodi on yleisesti ottaen muodollisempi kuin Suomessa; työpuku on yleinen käytäntö ja farkut eivät ole yleensä sallittuja – poikkeuksena tosin esim. nuortenvaateliikkeen myyjät. Asiakaspalvelutilanteet ovat kohteliaampia, mutta myös rennompia kuin Suomessa, joten muista ”thank you”, ”please” jne. muttei kannata hätkähtää, mikäli vastauksena kuuluu ”cheers, love!” tai ”thanks, sweetie”. Ne ovat vain kohteliaita, arkipäivän fraaseja. Myös yritysmaailmassa kohteliaan muodollinen kuulumisten kysely tai small talk ovat osa business-kulttuuria. Sitä käytetään niin sähköposteissa, puheluissa kuin myös tapaamisissa.

Kaupan alalla ilta- ja viikonloppulisiä ei välttämättä makseta, vaan palkka on kiinteä ja perustuu kunkin omiin työvuoroihin tai sovittuihin työaikoihin. Yleisesti ottaen ylityölisät ja kellokorttisysteemit ovat harvinaisempia kuin Suomessa. Palkka ilmoitetaan vuosipalkkana ja se on yleensä merkitty jo työpaikkailmoitukseen. Suomessa usein käytettyyn palkkatoivekysymykseen törmää Britanniassa siis harvoin. Toisin kuin Suomessa, Britanniassa ei yleisesti ottaen kirjoiteta automaattisesti työtodistuksia työsuhteen päätyttyä. Työtodistuksen voi kuitenkin saada erikseen pyytämällä. Yleisenä käytäntönä on, että työhakemukseen merkitään kaksi suosittelijaa, joista toisen olisi hyvä olla edellisestä työpaikasta. Tämä ei ole vain muodollisuus, vaan suosittelijoihin otetaan usein yhteyttä uutta työntekijää palkattaessa. Suosittelija voi olla myös opettaja, tutor tai henkilökohtainen suosittelija, joka voi kertoa hakijasta henkilönä.

Ammattiliittoon liittyminen ei ole yhtä ”automaattista” kuin Suomessa. Liitot antavat yleensä ilmaista lakineuvontaa ongelmatilanteissa, mutta mahdolliseen työttömyysturvan suuruuteen jäsenyydellä ei ole vaikutusta. Työnantajien yleinen asenne ammattiliittoja kohtaan ei välttämättä ole yhtä suopea kuin Suomessa, vaikkakin niihin kuuluminen on myös Britanniassa työntekijän oikeus.

Parasta työssäni ja Iso-Britanniassa yleensäkin on monikulttuurisuus työpaikoilla. Siellä on hyvät mahdollisuudet työmarkkinoilla, koska vaihtoehtoja on niin paljon. Työntekijöiltä vaaditaan paljon, mutta se antaa myös mahdollisuuden oppia paljon uutta. Jos sinulla on jokin tietty tutkinto, voit Suomea vapaammin hakea ja tehdä erilaisia töitä. Osaaminen ratkaisee enemmän kuin paperit. Jos puhuu muita kieliä, on siitä hyötyä Iso-Britannian työelämässä. Myös suomen kielen taitoa tarvitaan yllättävän monessa työpaikassa.

Neuvoksi antaisin lähtijöille, että jos et tunne ketään maassa eikä sinulla ole työpaikkaa tiedossa, harkitse vakavasti au pairiksi ryhtymistä, koska sitä kautta saat asunnon ja olet paikan päällä etsimässä muuta työtä. Kannattaa lähteä rohkeasti, takaisin Suomeen pääsee aina. Jos olet Suomessa opiskelija, harkitse ihmeessä harjoittelun tekemistä Isossa-Britanniassa.