How I made it: Maria

(Kuvan henkilö ei ole tarinan Maria; kuvituskuva)

How I made it -tarinasarja sisältää aitoja kertomuksia suomalaisten työllistymisestä ulkomaille, heidän itsensä kertomana. Tarinat on aiemmin julkaistu EURES Suomi Facebook -sivulla.

Maria päätyi Brysseliin johtamaan kansainvälistä organisaatiota. Mutta miten? 

Lähtövuosi: 1996 (UK), 2002 (Belgia)
Koulutus: MSc in Philosphy, Policy and Social Value (UK)

Tieni ulkomaille alkoi heti lukion jälkeen. Olin ensin au-pairina Italiassa, koska en päässyt hakemaani opiskelupaikkaan Suomessa. Parin yrityskerran jälkeen tuttava kysyi, miksi en hakisi ulkomaille opiskelemaan? Ja niin teinkin. Elimme vuotta 1996 ja sekä hakuoppaat että hakulomakkeet englantilaisiin korkeakouluihin olivat kaikki paperilla, joita lähetettiin suuntaan ja toiseen postilaitoksiin vahvasti luottaen! Haku onnistui ja aloitin bachelor-opinnot Lontoossa syyskuussa -96.

Opiskelujen jälkeen sain harjoittelupaikan Euroopan Komissiosta Brysselistä. Harjoittelu Komissiossa oli todella mielenkiintoinen kokemus ja tärkeä askel. Alun perin tarkoituksenani oli olla Brysselissä vain ne 5kk jonka harjoittelu kesti. Aivan kuin huomaamatta onkin kulunut jo 12 vuotta siitä kun saavuin! Nämä vuodet ovat vierähtäneet pohtiessa opiskelijaliikkuvuutta, koulutuksen kansainvälistymistä ja korkeakoulutuksen laadunvarmistusta erilaisissa eurooppalaisissa yhdistyksissä.

Lähtemään innosti yksinkertaisesti se, että en ollut saanut opiskelupaikkaa Suomessa! Ja kun kerran uskaltautuu lähtemään, ovat kaikki seuraavat ”lähdöt” jo paljon luonnollisempia ja helpompia.

Alusta asti ulkomaille meno ja siellä olo tuntui ”oikealta” minulle. Uskon että minun kohdallani homma kävi helposti, koska lähdin heti lukion jälkeen, ja se että en alussa koskaan ajatellut jääväni ulkomaille pysyvästi. Työnäkökulmasta käännekohta oli harjoittelu Komissiossa. Se aukaisi minulle monia ovia ja myös auttoi minua ymmärtämään paremmin, minkälaisesta työstä pitäisin. Komission viiden kuukauden jälkeen minulle oli selvää että viihdyn kansainvälisessä työympäristössä – kaikkine sen haasteineen.

Brysselissä pärjää englannilla hyvin, ja englanti on myös ollut aina ainoa varsinainen työkieleni. Missä tahansa maassa, vaikkei se olisi välttämätöntä, paikallisen kielen osaaminen on kuitenkin tärkeää integroitumista ajatellen: jos osaat paikallista kieltä, voit katsoa paikallista televisiota, lukea paikallisia lehtiä ja saada helpommin paikallisia ystäviä.

Jos ulkomailla ole ei tunnukaan hyvältä, sieltä pääsee aina takaisin – tai johonkin muualle! Jos ajatus ulkomaille menosta kutkuttaa, niin kannattaa sitä ainakin kokeilla. Ulkomailla työskentely (tai opiskelu) on kokemus jota et tule unohtamaan koskaan, ja josta on sinulle paljon enemmän hyötyä ja iloa tulevaisuudessa kuin osaat ehkä kuvitellakaan. Semmoinen ”riski” siinä tietenkin on että kun (tai jos) sitten palaat, palaat erilaisena kuin lähdit!

Tekisin kaiken uudelleen - ei epäilystäkään!

Työmahdollisuudet Euroopan Komissiossa (http://europa.eu/epso/index_fi.htm)