Sivut

Sivut

torstai 28. tammikuuta 2016

Onneton täydellisyys

Täydellisyydestä on helppo haaveilla. Moni käsittää täydellisyyden tilanteena, jossa kaikki on juuri niin kuin pitääkin. Tähän yhdistyy myös ajatus onnesta. Vasta täydellisyys luo onnea.

Ajatus pyrkiä täydellisyyteen synnyttää tekoja täydellisyyden tavoittamiseksi. Tässä kilpajuoksussa kisan käynnistäjä kamppailee itseään ja omia ajatuksiaan vastaan siitä, mikä on täydellistä ja hyväksyttävää. Syntyy kehä, joka syvenee, kun täydellisyyden tavoitteet siirtyvät yhä kauemmaksi. Täydellisyydentavoittelija on usein onneton.

Onni on kokemus, jonka voi saavuttaa pienissä hetkissä. Tieto uudesta työpaikasta, olon kohentuminen flunssan jälkeen tai viesti ystävältä voivat tuoda hymyn huulille. Onnea voi kokea elämänsä jollain sektorilla, vaikka toinen olisikin myllerryksessä. Onnellisuus tässä ja nyt vaatii vain yhden hyvän ajatuksen, teon, tunteen tai kokemuksen.

Turhan usein onnensa huomaa vasta kun sen on menettänyt. Näin käy monelle työpaikan suhteen. Menetykset eivät silti estä meitä haaveilemasta. Haaveet taas auttavat asioiden työstämistä mielessä ja mahdollistavat eteenpäin menemisen. Vaikka tiedostaisi oman tilanteensa olevan hyvä, se ei estä tavoittelemasta ja toivomasta itselle mieluisampaa tilannetta esimerkiksi työpaikan suhteen. Täydellistä työpaikkaa ei ole. Pienien epäkohtien kanssa voi opetella tulemaan toimeen tai pyrkiä muokkaamaan niitä suotuisammiksi.

Onneen pyrkiminenkin voi uuvuttaa. Jos vertaa itseään aina muihin ja luo käsityksen muiden ihmisten onnesta sosiaalisen median avulla, on hakoteillä. Terveempi ratkaisu on keskittyä itseen ja omaan sekä lähipiirin arkeen. Itsensä kehittäminen työssä ja vapaa-ajalla haluamaansa suuntaan tarjoaa mahdollisuuden kokea iloa ja onnistumisia – onnea. Täydellinen meistä ei ole kukaan.

Hannele

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti