Haitallinen ajatus

En usko, että minusta koskaan tulee lentäjää, astronauttia tai lääkäriä. Uskomukseni ei vaikuta toimintaani, sillä en ole kiinnostunut näistä ammateista. Joskus uskoin, ettei minusta koskaan tule psykologia. Uskoin, etten ole niin lahjakas, että selvittäisin pääsykokeet. Ajattelin, etten keskitason oppilaana voisi päästä opiskelijaksi. Ennakoin ei-toivottua lopputulosta, enkä edes hakenut.

Psykologia kiinnosti minua. Se oli kaukorakkautta. Tyydyin ihastelemaan alaa kauempaa uskaltamatta tehdä varsinaista tuttavuutta. Etsikkoaikani päättyi, kun uskalsin vihdoin valita kansanopisto-opintojen pääaineeksi psykologian kasvatustieteen sijaan. Ensimmäistä kertaa tein yliopiston pääsykokeita varten oikeasti töitä. Omaksuin täysin uuden tavan opiskella enkä enää hyppinyt yli aidan matalista kohdista tai etsinyt rakoa aidanseipäitten välistä.

Tarina olisi liian suoraviivainen, jos jo tässä vaiheessa olisin päässyt opiskelijaksi. Vaadittiin vielä pari yritystä. En ollut yritysten aikana yhtään sen lahjakkaampi kuin ennenkään, mutta olin motivoitunut. Motivaatio ajoi minut yrittämään entistä kovemmin ja ylittämään itseni. Sovelsin luovia tapoja opiskella ja hankin ympärilleni vertaistukea. Lopulta koetus ei tuntunutkaan enää niin pahalta. Opiskelemaan päässeinä minulla ja ystävälläni oli tapana vitsailla, että noinkohan ne meidät opiskelijoiksi ottivat. Eikö samaan aikaan haettu koehenkilöitä… Vitsailu kumpusi onnistumisen ilosta ja haitallisen ajatuksen voittamisesta.

Kuulen monen työtä hakevan asiakkaani puheessa uskon hiipumisen omaan työllistymiseen. Hakemuksia kirjoitetaan, haastatteluissa käydään, mutta jo ennakkoasenne on, ettei kuitenkaan tule valituksi. Tämä voi näkyä haastattelutilanteessa. Hakija ei uskalla luottaa omaan osaamiseensa vaan epäilee taitojaan. Kuitenkaan kukaan meistä ei voi olla täydellinen. Myös jo hakemusvaiheessa itseä kohtaan kohdistuva epäily voi olla työnantajan luettavissa. Hakemustekstistä käy ilmi, että hakija on kiinnostunut. Rivien välistä, ettei hakija usko itseensä. Taas yksi hakuprosessi, josta aiheutui hakijalle ylimääräistä vaivaa ja hukkaantui aikaa.

Yksi epäonnistunut hakuprosessi työ- tai opiskelukentällä ei määritä tulevia. Useampi epäonnistunut yritys ei luo automaattista kaavaa. Viimeistään tässä vaiheessa on hyvä hahmottaa, voisiko jotain tehdä toisin. Jokainen hakukokemus on uusi mahdollisuus onnistua – jos antaa itselle luvan.

Hannele

Tavallisia tarinoita muutoksesta

Nainen oli opiskellut ammatin, päässyt töihin, löytänyt puolison ja perustanut perheen. Kun lapsen synnyttyä puolisolta loppui työ, tuntui kuin elämä olisi pettänyt ja perheen arki ja tulevaisuus vaarassa tuhoutua. Toimeentulohuolia lisäsivät opinto- ja asuntolainat. Tuttavan viisas kysymys palautti naisen pelon ja surun tunteista ja vääryyden kokemuksista maan pinnalle: ”Mitä elämä on sinulle luvannut?” Ei tietenkään mitään, ei naiselle eikä kenellekään muulle. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Niistä voi selvitä ja oppia. Nainen perui aikomansa hoitovapaan, perhe karsi kulut minimiin, puoliso haki töitä ja aloitti jatko-opinnot työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi.

Mies oli elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa pienellä paikkakunnalla. Hän seurusteli ja harkitsi jäämistä isänsä käytännön ammatin jatkajaksi. Opiskelu ja muunlainen ammatti kiinnostivat. Hän haki ja pääsi opiskelemaan isoon kaupunkiin toiselle puolelle maata. Tyttöystävä ei suostunut lähtemään mukaan eikä odottamaan opintojen päättymistä perheen perustamiseksi. Seurustelu päättyi. Mies opiskeli ja hakeutui vielä jatko-opintoihin toiseen isoon kaupunkiin. Hän pääsi töihin, löysi uuden elämänkumppanin ja perusti perheen. Entisellä tyttöystävällä oli silloin jo iso perhe uuden kumppanin kanssa. Elämä on valintoja: lähteä vai jäädä, rohjeta uuteen vai valita tuttu ja turvallinen. Valitessaan myös menettää jotakin, sulkee pois vaihtoehtoja.

Nainen oli jo vuosia tehnyt alansa töitä. Hänelle tuli mahdollisuus hakeutua uusia palveluja kehittävään ryhmään. Uudet palvelut kiinnostivat häntä, vaikka niihin liittyi paljon askarruttavaa, epäselvää ja ehkä vaikeasti opittavaa. Nainen ajatteli, että kehittämisprosessin aikana hänellä on mahdollisuus vaikuttaa palveluihin ja oppia tuottamaan niitä. Kehittämisryhmässä käytiin monipuolista ja perusteellista ammatillista keskustelua, saatiin koulutusta ja kokeiltiin suunniteltuja palveluja. Alun kriittinen ja epävarma suhtautuminen vaihtui innostukseksi ja vakuuttuneisuudeksi: uusia palveluja tarvitaan ja ne toimivat hyvin. Kun uusia palveluja aikanaan alettiin tarjota asiakkaille, nainen rohkeni hakea ja pääsi tuottamaan niitä kokoaikaisesti. Se merkitsi tutusta työyhteisöstä ja työnkuvasta luopumista, mutta nainen sai työuralleen kaipaamaansa vaihtelua ja uusia haasteita.

Mies oli toiminut pitkään yrittäjänä ja jäi eläkkeelle. Tuttu työnantaja tarvitsi edelleen hänen palvelujaan. Mies piti työstään eikä terveyskään estänyt jatkamasta. Hän ei halunnut jatkaa yrittäjänä, mutta tarjoutui tekemään keikkoja palkkatyönä. Se sopi työnantajalle. He solmivat nollatyösopimuksen, mikä sopi hyvin eläkkeellä olevan miehen tilanteeseen. Keikkatyö silloin tällöin pehmensi siirtymää kokoaikaiselle eläkkeelle, ja mies sai niistä toivomiaan lisätuloja, pääsi työterveyshuollon piiriin ja työyhteisön jäseneksi. Työuran käännekohdissa voi löytää itselle sopivan, yksilöllisen ja toivotun ratkaisun, kun tietää, mitä haluaa ja osaa.

Sari

Voiko kakun säästää ja syödä samaan aikaan?

Virtuaalimaailmassa otsakkeen kysymykseen voi vastata eri tavoin kuin reaalimaailmassa.  Et tosiaankaan voi oikeassa elämässä sekä syödä kakkua että säästää sitä kokonaisena. Kun menettää elämänsä netissä pelatessa voi kohta saada uuden. Mutta tässä konkreettisessa fyysisessä maailmassa kannattaa pitää huolta siitä, ettei astu harhaan tai liukastu. Elämä on lahja, jota kannattaa vaalia.

Douglas Adamsin klassikkoteoksessa ”Linnunradan käsikirja liftareille” esitetään kysymys Syvä miete-nimiselle supertietokoneelle elämän tarkoituksesta.  Tämä vastaa: ”Elämän tarkoitus on 42.” Kromosomi- ja geenitutkijoiden maailmassa tämä kyllä taitaa ollakin tärkeä luku, mutta maallikon näkökulmasta vastaus ei ratkaise arvoitusta.

Filosofisesti voidaan ajatella, että elämän tarkoitus on olla onnellinen. Onni voi tarkoittaa hyvin erilaisia asioita. Voidaan kuitenkin ajatella, että onnellinen ihminen on tyytyväinen elämäänsä. Tyytymättömyys elämään voi ilmetä esimerkiksi vaikeutena valita oma suunta. Päätöksentekoa ei voi lykätä ikuisesti, sillä elämässä on kyse myös ajankäytöstä. Mihin haluat kuluttaa aikasi?  Tuolla Syvä Miete-supertietokoneella kului vastauksensa etsimiseen 7,5 miljoonaa vuotta.

Työssäni ammatinvalintaan ja uraohjaukseen erikoistuneena psykologina olen koko ajan tekemisissä elämän valintojen kanssa. Usein kuulen kysymyksen ”mikä minusta tulee isona?” Silloin leikittelen ajatuksella, että otan viereeni taikurin hatun ja nostan sieltä yhden ammatin, joita on eri lappuina sinne laitettuna. Luen lappusen asiakkaalle: ”Sinusta tulee kondiittori!”

Lapsena on tärkeää, että osaa valita päällensä mukavat vaatteet. Ihan pikkuisena vanhemmat auttavat. Kun kasvaa, saa pukea itse. Koulussa on kiva olla, kun päällä on sopivat vaatteet. Murrosikäisenä kaikki vaatteet alkavat tuntua tylsiltä. Teinien huoneet voivat olla yksiä vaatekasoja. Neljää Ruusua lainaten tukkakin voi olla irokeesi-, hippi- tai punkkarityyliä.  Vähitellen oma tyyli löytyy.  Joku valitsee klassisen tyylin, joku toinen radikaalin. Radikaalius vaihtelee ajan myötä, kuten Sofi Oksanen Arto Nyberg-ohjelmassa viisaasti sanoi uuden kirjansa julkaisukohun yhteydessä. Tyyli on aina suhteessa aikaan.

Oman elämän suunnittelussa voi olla apua oman tyylin miettimisestä.   Jo alakoulussa joutuu tekemään joitain valintoja, musiikkiluokasta ainakin. Yläkoulun puolella on valinnaisia aineita. Peruskoulun viimeisellä luokalla pitää valita suunta, ammattioppilaitos, lukio vai jokin harvinaisempi reitti. Minkälaiseen ammattiin pystyt kuvittelemaan itsesi?  Millainen voisi olla työpäiväsi? Olisitko Suomessa vai ulkomailla? Menisitkö aina samaan paikkaan vai hurauttaisitko autolla myymään tuotteita ympäriinsä? Matkustaisitko lentokoneella asentamaan laitteita? Kuinka paljon voisit itse määritellä työaikaasi? Olisitko hoitoalan ihminen, joka pitäisi yötyöstä – sen jälkeisen pidemmän vapaa-ajankin puolesta. Olisitko opettaja – oppilaasi olisivat pikkuisia, yläkoululaisia vai ammattiin opiskelemassa?  Haluaisitko tutkia, paneutua todella perusteellisesti johonkin? Haluaisitko luoda uraa? Siintääkö mielessäsi hieno tohtorinhattu, jonka teetät ihan tarkkaan mittojesi mukaan. Sen voit painaa päähäsi promootiossa, kun väitöstilaisuutesi on onnistuneesti ohi. Tiesitkö muuten, että eri alojen tohtorinhatut ovat erivärisiä!

Todellakin!  Jos haluat asettaa itsellesi tähtäimen uranluontiin, voit aivan konkreettisesti kuvitella itsesi työpaikalle. Haluatko käyttää työssäsi työasua – hoitajan asua vai uniformua, johon kuuluisi myös upea hattu. Vai olisiko sinulla pelastajan kypärä tai kondiittorin suojahattu? Kyse on elämäntavan valinnasta.

Onnistuneen valinnan salaisuus piilee siinä, että on oppinut tekemään päätöksiä ja haluamaan asioita.

Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa miettiä, millainen on ja millaiseksi haluaa elämänsä aikana tulla. Joskus huomaa vasta aikuisena, että on valinnut jonkun toisen odotusten tai haaveiden mukaisen elämän, tai ottanut suunnan liian kevein tiedoin. Koskaan ei ole myöhäistä vaihtaa kurssia. Voi jäädä opintovapaalle tai opiskella työn ohella uutta alaa. Joskus jo työpaikan vaihto tuo toivotun muutoksen. Työttömyys on mahdollisuus, jonka kautta voi päästä opiskellen uuteen ammattiin.

Sinulle sopiva tie vie sinulle sopivaan tulevaisuuteen. Kulje sinne omat haaveet ja tavoitteet mielessäsi. Sinulla on mahdollisuus saada juuri sinulle sopiva onni. Jonkun onni on kondiittorina kehitellä ja luoda uusia kakkuja – kondiittorin pitää itsekin maistella uutta kakkua. Silloin pitää leikata kakusta pala, ehjäksi ei kakku jää.

Mielenkiintoista ja maistuvaa tulevaisuutta!

 

Elise

Millaista on opiskella toista maisteritutkintoa työn ohessa?

Opinnoissa avautuu uusi maailma

Haastattelen tässä jutussa valtiotieteen maisteria, joka opiskelee toista maisteritutkintoa vaativan työn ohella.

Mikä sai sinut aloittamaan toisen maisteritutkinnon opinnot?
Tarvitsin työssäni enemmän tietoa sosiaalityöstä. Opiskelin ensin avoimessa yliopistossa työn ohella sosiaalityön perusopinnot syys- ja kevätlukukauden aikana.  Kun huomasin, etteivät perusopinnot kuormittaneet liikaa, jatkoin aineopintoihin ja suoritin ne avoimessa seuraavan lukuvuoden aikana. Meillä oli hyvä pieni porukka ja kun maisteriohjelmaan haettiin uusia tutkinto-opiskelijoita, kaikki opiskelijat hakivat. Minäkin hain, sillä aineopinnot olivat sujuneet kohtuullisesti. Ajattelin, että kun työuraa on vielä jäljellä, ei toisesta maisteritutkinnosta ole haittaakaan. Yksi tutkinto ei välttämättä nykytyöelämässä riitä. Maisteriohjelmaan valittiin ilman pääsykoetta korkeakoulututkinnon suorittaneita, joilla oli sosiaalityön perus- ja aineopinnot suoritettuina riittävän hyvin arvosanoin.

Avoimen yliopiston opintoja on tarjolla muuallakin kuin yliopistopaikkakunnilla. Opinnot ovat kuitenkin kalliita ja joutuu miettimään, kannattaako uhrata rahaa niin paljon. Ikääntyneillä voi olla mahdollisuus saada opintoseteli, jolla saa alennusta. Kuluista voi yrittää saada myös vähennystä verotuksessa. Avoimen opinnot saattavat olla erihintaisia, joten jos on mahdollista valita, kannattaa hintoja vertailla. Minusta opinnot voi nähdä investointina. Työn saannin tai mieleisiin tehtäviin siirtymisen kannalta sosiaalityöntekijän pätevyyden saaminen on hyödyllistä. Opinnoissa pärjää, kun jaksaa yrittää ja tekee jutut loppuun, vaikka alkuun tuntuisi, etten selviä tästä ikinä.  Ihminen venyy uskomattomiin suorituksiin, kun haluaa ja vain tekee. No pain – no gain.

Millaista opiskelu on nykyään?
Olen valmistunut maisteriksi 80-luvun alussa ja opinnot aloitin jo 70-luvulla. Opiskelu oli silloin monella tavalla erilaista. Yliopistoilla ei ollut tutkinnoista tulostavoitteita. Opiskelija sai olla oman onnensa nojassa, mutta toisaalta vallitsi akateeminen vapaus. Nykyäänkin opiskelija on opinnoistaan vastuussa, mutta yliopistolla korostetaan alusta alkaen, että tukea on saatavilla opintoneuvonnasta, opettajilta ja opiskelijaterveydenhuollosta. Opiskelija-alennukset ja opiskelijoiden halvemmat terveydenhuoltopalvelut ja hammashoito kannattaa myös hyödyntää.

Suurin muutos on tietotekniikan rooli opiskelussa. Pelkästään verkko-opintojen määrä ei yllättänyt, tehdäänhän nykytyötkin paljolti tietokoneen ääressä, vaan valtava verkosta haettavan tiedon määrä. Kaikki seminaariesitelmien, esseiden ja tutkimussuunnitelmien lähteet on haettava verkosta. Ellei hallitse tiedonhakua, voi tulla kymmeniä tuhansia lähteitä esiin. Lähteiden etsintä on ihan erilaista kuin aikanaan kirjaston kortistoista etsiessä. Opinnäytteitä myös arvioidaan sen perusteella, onko löytänyt oikeita ja olennaisia lähteitä. Myös kansainvälisiä tutkimuksia on käytettävä. Tiedonhakukurssi on välttämätön, että oppii systeemin.

Ensimmäisen tutkinnon aikaan kaikki opettajat eivät käyttäneet piirtoheittimiä eikä dataprojektoreita tunnettu eikä jaettu monisteita. Luennoilla opiskelijat tekivät muistiinpanoja luentotenttiä varten. Nykyään ei ole niin paljon tenttejä, vaan enemmänkin oppimistehtäviä. Oppimistehtävät verkossa ovat minusta mukavampi tapa opiskella kuin kirjatentit.

Opintojaksot, luennot ym. esitellään verkko-oppimisympäristössä. Ne etsitään sieltä itse ja ilmoittaudutaan ajoissa, että mahdutaan mukaan. Myös luentosalit ja ryhmätilat löydetään sieltä. Kannattaa lukea tarkkaan, montako tuntia opintojakson suorittamiseen pitää käyttää ja millä perusteilla oppimistehtävä, oppimispäiväkirja tai seminaariesitelmä arvioidaan.

Oppimispäiväkirjat ovat olleet minulle aivan uusi asia. Opin koko ajan lisää siitä, kuinka oppimispäiväkirjaa pitäisi tehdä. Toinen uusi asia on, että opiskelu oli aikanaan hyvin itsenäistä, kun taas nykyään tehdään paljon tiimityötä. Ryhmätöitä ja tiimitöitä edellytetään opinnoissa siksi, että niin opitaan vastaavia taitoja työelämää varten. Jos opettaja näkee, että kolmen hengen ryhmätyö koostuu vain kolmesta selvästi toisistaan eroavasta yksin tehdystä osiosta, pisteet laskevat. Kun opiskelukaveritkin opiskelevat työn ohella, en tavannut yhtä ryhmätyökumppania koskaan paikan päällä, mutta verkon kautta tekeminen onnistui hänenkin kanssaan. Seminaariesseitä ja oppimistehtäviä tehdään myös itsenäisesti.

Myös kirjastoa voi käyttää verkossa. Sieltä voi varata kirjat ja hakea ne oman paikkakunnan yliopistoyksikön kirjastosta. Hyllystä nouto -järjestelmä on kätevä varausmahdollisuus. Kirjat pitää varata ajoissa, niihin on pitkät jonot ja laina-aika vain kaksi viikkoa. Osa kirjoista on saatavissa sähköisinä.

Jostain syystä opettajat ovat kyllä nykyään selvästi nuorempia kuin ennen.

Miten aiempi tutkinto huomioitiin uutta opiskellessa? 
Kandidaatin tutkintoa minulta ei vaadittu, ja aiemman tutkinnon ja työkokemuksen ansiosta ns. siltaopinnoista minun tarvitsee suorittaa noin puolet. Niiden lisäksi sitten pääaineen syventävät opinnot maisteriohjelmassa. Arvelen saavani opinnot tehtyä vuoden 2016 aikana. Minulla ei ole tarkkaa tavoiteaikataulua.

Miten voit hyödyntää uusia opintojasi työssäsi ja millä tavalla opiskeluasi tuetaan työpaikallasi?
Voin käyttää oppimiani uusia menetelmiä, heränneitä ajatuksia ja uutta tietoa omassa työssäni, kun kehitän palveluja. Pystyn käyttämään lomapäivät opintoihin. En ole hakenut opintovapaata tähän mennessä. Olen voinut ottaa joustavasti lomapäiviä ja saanut henkistä kannustusta. Säästöpaineet ovat monilla työpaikoilla kovia. Esimerkiksi palkallista opintovapaata ei monilla työnantajilla ole varaa myöntää.

Missä määrin opiskelijakavereissasi on toista tutkintoa suorittavia ja minkä ikäisiä opiskelijakaverisi ovat?
Opiskelijoissa on paljon muun tutkinnon suorittaneita ja siitä johtuen kaikenikäisiä: tuoreista ylioppilaista 60-vuotiaisiin, eniten ehkä 35–50 -vuotiaita.

Minkä verran opinnoista on lähiopetusta ja minkä verran verkko-opintoja? 
Luennot eivät ole pakollisia, mutta niistä saa power point -esitykset ja luennoilla tulee enemmän asioita esille. Ainakin ensimmäiselle luennolle kannattaa minusta mennä. On niistä hyötyä muutenkin. Seminaareihin osallistuminen on pakollista. Vain rajoitettu määrä poissaoloja sallitaan. Käyn yliopistolla kursseista riippuen 1-2 kertaa kuukaudessa tai useamminkin. Matkaa kertyy 145 km suuntaansa. Matkustan tilanteen mukaan joko kimppakyydissä tai yksin.

Avoimen yliopiston tenttejä voi suorittaa yleisissä tenteissä oman paikkakunnan kesäyliopistolla. Yksi opintojakso oli mahdollista tenttiä kotona verkossa ja niin, että kirjoja sai käyttää apuna. Tämä on ollut minulle aivan uutta. Voin myös tehdä sähköisiä tenttejä paikkakunnallani olevassa yliopiston yksikössä. Olen käynyt yleisessä tentissä myös paikan päällä yliopiston pääkampuksella.

Entä englannin- tai muun kielisten opintojen osuus? 
Kyllä niitä on paljon: englannin kielisiä kirjoja, kursseja ja verkkokursseja, ryhmätöitä ja yksilöesseitä englannin kielisistä aineistoista. Kielitaitoni kehittyi ensimmäisen tutkinnon aikana, kun lähes kaikki cumun ja laudaturin tenttikirjat olivat englanniksi, jotkut ruotsiksi ja joitakin saksaksi. Kielen sai usein valita. Sanakirjatkin ovat nykyään netissä.

Miten keksit gradun aiheen ja millaiselta tutkimuksen tekeminen tuntuu?
Aihe tuli työstä. Minulla oli aiheita ihan liikaa ja tutkimusaihe on vaatinut tiivistämistä ja rajaamista.

Missä määrin ehdit viettää vapaa-aikaa kotona tai harrastuksissa?
Opiskelu kyllä rajoittaa. Varmasti joutuu luopumaan jostakin. Olen joutunut vähentämään harrastuksia ja laiminlyömään kotitöitä. Elämä ei ole samanlaista kuin ennen opintoja. Kannattaa muistaa, että opinnot loppuvat aikanaan ja sitten voi palata entisiin harrastuksiin. Kesäloma kannattaa pitää. Työn ohella opiskelu ottaa voimille. On tärkeää levätä ja nukkua ja toipua kunnolla, jos sairastuu.

Opiskelu työn ohella on ollut minulle oikeastaan elämäntapa. Koko työuran ajan on ollut enemmän tai vähemmän meneillään. Olen suorittanut työn ohella muitakin opintoja, muun muassa johtamisen erikoisammattitutkinnon. Olisihan se ihannetilanne, jos voisi paneutua kokoaikaisesti vain opintoihin. Opiskelusta saa helposti tartunnan, sillä yliopistolle tullessa kokee aina inspiraation.

Sari