Jos olisikin nyt valitsemassa koulutusalaa…

Aukenisiko ovi kuitenkin?

Vaikka on tehnyt omat uravalintansa jo vuosia sitten, on helppoa tunnistaa missä tunnelmissa tänään valintatilanteessa olevat elävät.  Vaikka maailma on nyt toisenlainen, mielessä pyörivät samat pelot siitä, että valinta on väärä, tai ettei saa opiskelupaikkaa haluamaltaan alalta. Mieleen tulee monenlaisia vinkkejä, joita elämänkokemus on opettanut:

• Voisiko sitä olla rohkeampi kokeilemaan siipien kantavuutta vaikeuksia pelkäämättä?
• Ehkä voisi tehdä enemmän töitä päästäkseen sisään haluamaansa oppilaitokseen?
• Voisiko olla suunnitelmallisempi sen sijaan että haparoisi eteenpäin?
• Kannattaisiko jututtaa vaikkapa arjessa kohtaamiaan pankkivirkailijaa, terveydenhoitajaa ja nuorisotyöntekijää heidän työstään?
• Kävisikö rohkeasti tutustumassa myös erilaisiin työpaikkoihin?

Osa lykkää tieten tahtoen päätöksen tekoa. Kolmen, viiden tai jopa seitsemän vuoden pituiset opinnot tuntuvat vasta aikuistuneesta loputtoman pitkiltä ja kohtuuttoman uuvuttavilta. Peruskoulun ja lukion pohjalta on ehkä vaikea arvata, että opiskelijaelämään kuuluu myös iloa ja yhdessäoloa, ei pelkkää suorittamista. Jokaiseen opiskelijan viikkoon kuuluu myös vapaahetkiä, ja jokaiseen opiskeluvuoteen kesäloma – joka tosin usein kuluu kesätöissä. Kesätyöt tuovat kuitenkin parannusta taloustilanteeseen ja vaihtelua opiskeluihin. Oman alan kesätyöt voivat myös motivoida opettelemaan lisää.

Kaikille tehokas ja suoraviivainen eteneminen ei sovi. Joskus täytyy saada aikalisä ennen päätöksiä. Jos sillä tavalla syntyy harkitumpia ja parempia päätöksiä, välivuosi voi olla hyödyllinen. Liikaa paineita sen oikean valinnasta ei kuitenkaan kannata ottaa. Maailma muuttuu nopeasti, ja sen vuoksi itsensä saattaa löytää useamman kerran valintatilanteesta.