En pääse opiskelemaan sitä, mikä minua kiinnostaa!

Kuinka pilvet saisi väistymään...

Tiedät täsmälleen, mitä haluaisit tehdä työksesi. Olet selvittänyt koulutusvaatimukset ja hakenut opiskelemaan, mutta et tullutkaan valituksi. Mitä nyt voi tehdä?
Uraohjauksen psykologina haluan onnitella sinua, olet jo pitkällä, kun tiedät mitä haluat ja mitä reittiä haluamaasi pääsee, ainakin teoriassa. Vaihtoehtoisia etenemistapoja on yhä useita.

1. Uudelleen hakeminen
Jos olit lähellä valituksi tulemista pisteiden perusteella, kannattaa valmistautua vielä paremmin ja hakea uudestaan. Osaat jo arvioida, miten aika riittää ja tiedät, minkä tyyppinen unelma-alasi pääsykoe on. Samoin, jos kävit vain kokeilemassa onneasi, mikset kokeilisi uudestaan hyvin valmistautuneena.

2. Arvosanojen korottaminen tai ylioppilaskirjoitusten täydentäminen
Peruskoulun arvosanoja voi korottaa kymppiluokalla ja saada myös lisäpisteitä nuorten yhteishakukohteisiin. Myös aikuislukioissa onnistuu peruskoulunumeroiden korotus tai peruskoulun loppuun saattaminen, jos se on jäänyt kesken. Toiselle asteelle lisäpisteitä saa kymppiluokan lisäksi ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavasta koulutuksesta (entisestä ammattistartista tai kotitalous-opetuksesta).

3. Avoimen yliopiston tai amk-polkuopintojen hyödyntäminen
Välivuoden (tai jopa –vuodet) voi monella alalla hyödyntää tekemällä kiinnostavan alan opintoja avoimessa yliopistossa. Myös sivuainekokonaisuuksia voi tehdä varsinaista opiskelupaikkaa odotellessaan, mutta opiskelupaikan saantia helpottanee eniten pääaineen opiskelu. Joillekin aloille on myös väyläopintojen kautta mahdollista saada opiskelupaikka! Opintoja suorittaessa myös varmistuu, että käsitys opiskeltavasta alasta on realistinen.
Ammattikorkeakoulut tarjoavat avoimia ammattikorkeakouluopintoja. Joillekin linjoille on koottu polkuopinnoiksi kutsuttuja kokonaisuuksia, joita voivat hyödyntää myös ne, joilla ei ole vaadittavaa pohjakoulutusta. 60 op suorittaminen avoimessa ammattikorkeakoulussa riittävin arvosanoin tuottaa hakukelpoisuuden kyseiselle alalle. Suoritetut opinnot voidaan hyväksilukea osaksi tutkintoa.

4. Sama ala, eri oppilaitos
Tähtäimessäsi oli tietty oppilaitos mieleisellä sijainnilla. Olisiko kuitenkin syytä harkita myös muita opiskelupaikkakuntia? Ehkä pääsykoe on erityyppinen tai sisään pääsee suurempi osa hakijoista? Hyvin opinnoissaan menestyneet voivat myös saada siirto-opiskeluoikeuden. Yliopistossa luonteva vaihe on maisteriopinnot kandidaattiopintojen (180 op) jälkeen. Ammatillisissa perustutkinnoissa vastaava vaihe olisi kolmivuotisissa tutkinnoissa ennen viimeistä opiskeluvuotta, mutta toki pääsykokeiden kautta voi hakea jokaisessa haussa mieluisampaan oppilaitokseen, joka sitten harkintansa mukaan hyväksilukee tehtyjä opintoja, jos opiskelija tulee valituksi.

5. Lisäpisteitä työkokemuksesta
Työkokemuksesta voi saada lisäpisteitä joihinkin (erityisesti monimuoto-)koulutuksiin hakiessa. Yleensä työkokemukseen lasketaan 18-vuotiaasta alkaen hankittu kaikkien alojen työkokemus, mutta tarkista hakukohteesi tiedot.

- Satu -

Musiikin alan ammattilaisen haastattelu (Katri, 32-v.)

      

1.       Mikä on ammattinimikkeesi?

Pop/jazz-laulunopettaja, freelancer muusikko, äänen sekatyöläinen

      2.       Mitä työhösi kuuluu?

Opetan laulua kansalaisopistolla sekä ryhmissä että yksilötunneilla. Teen keikkoja eri kokoonpanoissa, minulla on 5 eri bändiä joissa laulan, joissakin soitan myös koskettimia. Pidän myös musiikkituokioita vanhuksille hoivakodeissa ja palvelutaloissa sekä luen äänikirjoja eräässä yrityksessä. Sävellän ja sanoitan itse myös jonkin verran. Lisäksi työhön kuuluvat bänditreenit, omaa treenausta ja oppituntien valmistelua sekä keikkojen buukkausta. Joskus kesäaikoina olen toiminut myös sihteerin sijaisena, kun opetustunteja on silloin vähemmän.

3.       Miten päädyit tekemään työksesi musiikkia? Oliko ammatinvalinta selvä?

Olen harrastanut musiikkia pienestä pitäen. Aloitin 5-vuotiaana pianotunneilla, olen ollut musiikkiluokalla ja musiikkilukiossa. Laulutunnit aloitin 14-vuotiaana ja olen ollut myös bändikoulussa ja kuorossa. Ammatinvalinta ei kuitenkaan ollut ihan selvä, myös taide- ja teatterialaa ja muutamia muita aloja harkitsin, mutta musiikin ammatinvalinta oli kuitenkin luonteva.

4.       Missä olet opiskellut?

Olen opiskellut pop/jazz-musiikkipedagogiksi ammattikorkeakoulussa, joka tähtää aikuisten laulunopetukseen. Ennen tätä olin vuoden pop/jazz-konservatoriolla opiskelemassa laulua, sieltä olisi voinut valmistua lähinnä muusikoksi. Harkitsin myös musiikkikasvatuksen opintoja Sibelius-akatemiassa, joka olisi tähdännyt musiikinopettajan ammattiin muun muassa peruskouluissa ja lukioissa.

5.       Miten valitsit juuri laulunopettajaksi opiskelun etkä esimerkiksi selkeästi muusikon koulutusta?

Pelkästään muusikkona on haasteellista työllistyä, aika harva onnistuu sellaisessa. Eli valitsin opettajan työn työllistymisen vuoksi, toki myös pidän siitä.

6.       Oliko kouluun pääseminen vaikeaa? Mitä pääsykokeet vaativat hakijalta? Voiko musiikin ammattilaiseksi päästä opiskelemaan ilman harrastuneisuutta ja minkä ikäisenä tahansa?

Itse pääsin sisään ensimmäisellä kerralla, eivätkä pääsykokeet tuntuneet minusta vaikeilta. Pääsykoetta ennen piti lähettää äänitteellä omaa laulua, itse kokeessa oli laulukoe ja teoriaosuus. Ilman musiikillista lahjakkuutta ja musiikin vahvaa harrastusta voi kouluun olla vaikea päästä. Opiskelutoverini ovat lähes poikkeuksetta harrastaneet musiikkia jo kauan. Myöhemmälläkin iällä voi päästä opiskelemaan, mutta silloinkin lahjakkuus ratkaisee ja musiikin harrastuksen on tärkeä olla hyvin vahvana koko iän mukana. Joskus aikuiset lauluoppilaani haaveilevat musiikin alan ammatista. Jos arvioin oppilaan odotukset ammatista, omista lahjoista ja alalle soveltuvuudesta epärealistisiksi, joudun joskus sanomaan, ettei ole ihan realistista päästä ammattilaiseksi asti eikä hakeminen välttämättä kannata.

7.       Työskenteletkö palkansaajana, yrittäjänä vai toiminimellä?

Työskentelen palkansaajana, minulla on useita eri työnantajia. Esimerkiksi keikkapalkkiot laskutan palkkiopalvelun kautta, jonka kautta huolehditaan kaikki laskut ja verot. Moni muusikko tekee töitä myös toiminimellä.

8.       Kuvaile tyypillistä työviikkoasi.

Päivät ja viikot vaihtelevat hyvin paljon esimerkiksi tuntimäärältään. Arkipäiviin voi kuulua esimerkiksi kolmen tunnin bänditreenit ja muutama yksityisoppilas. Kahtena iltana viikossa on ryhmälaulutunnit, jotka vievät kolme tuntia illassa. Kerran tai kaksi viikossa pidän musiikkituokioita vanhuksille hoivakodeissa/palvelutaloissa, tunnin kerrallaan. Perjantai-iltaisin yksityisoppilaita ei yleensä ole. Silloin voi olla bänditreenejä, omaa treenausta, keikka tai sitten ihan vapaailta. Keikkoja on enemmän viikonloppuisin, mutta niitä voi olla myös arkena. Joka viikko keikkoja ei tietenkään ole ja viikkoon voi mahtua useitakin kokonaisia vapaapäiviä. Äänikirjoja käyn lukemassa joinakin viikkoina 4 tuntia kerrallaan, joskus useammankin kerran samalla viikolla.

9.       Mitä hyviä ja huonoja puolia työssäsi on?

Hyviä puolia on ainakin se, että saa toimia rakastamansa asian parissa, toteuttaa itseään, tehdä luovaa työtä ja ohjata muita sen pariin. Saa tavata ihmisiä ja antaa ihmisille elämyksiä omalla musiikilla. Huonoja puolia ovat taloudellinen epävarmuus, vaihtuvat työajat, joita ei voi ennustaa, ilta- ja yötyö. Myös palkallisten lomien puute on ikävää. Eli jos haluaa ottaa lomaa, tarkoittaa se ajanjaksoa ilman tuloja.

10.   Millainen on muusikoiden työtilanne? Onko töitä riittänyt?

Viime vuosina tilanne on ollut keikkojen suhteen huonompi, esimerkiksi firmat eivät heikentyneessä taloustilanteessa buukkaa niin paljon keikkoja. Laulunopettajia on myös koulutettu suhteellisen paljon suhteessa työpaikkojen määrään. Itse olen onneksi saanut jo monta vuotta opettaa samassa kansalaisopistossa tietyt kurssit, mutta kokopäivätyötähän se ei ole. Kurssien onnistuminen on kiinni myös ilmoittautuneiden määrästä; esimerkiksi tänä keväänä yksi kurssi kansalaisopistolla ei toteutunut vähäisen ilmoittautumismäärän vuoksi, mikä vaikutti tietysti palkkaani. Lyhyitä pätkiä olen ollut työttömänä.

11.   Mitä ammatti vaatii, mitä alalle haluavan olisi hyvä huomioida? Millainen persoona sopii töihin musiikin alalle?

Ala vaatii uskoa itseensä, lannistumattomuutta, kykyä kestää arvostelun kohteena olemista; keikkailu ja laulaminen vaativat myös hyvää kuntoa ja äänen huoltoa. Alalle halutessa on hyvä huomioida vaihtelevat työajat ja tulojen epävarmuus. Työ vaatii siis myös epävarmuuden sietokykyä. Sosiaaliset taidot ja ryhmätyötaidot ovat opettajana ja bändityössä erityisen tärkeitä! Eri kokoonpanoissa on tärkeä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja bändien kerrotaankin usein vähän vitsikkäästi hajoavan musiikillisten erimielisyyksien takia, vaikka monesti kyse on henkilökemioista ja niiden yhteentörmäyksistä.

12.   Oletko joutunut luopumaan jostain ammattisi takia?

En oikeastaan, saan ammatissani toteuttaa itseäni. Läheisten kanssa menojen yhteensovittaminen voi olla toki iltatyöstä johtuen vaikeaa ja loma-aikojakaan ei oikein tiedä etukäteen. Joskus vain pitää varata jokin lomareissu ja sitten jäävät potentiaaliset siihen ajankohtaan tarjotut keikat tekemättä ja tulot saamatta.

13.   Onko musiikin ammattilaisuus vaikuttanut musiikista nauttimiseen/harrastamiseen? Musisoitko myös työpäivän jälkeen?

Minulla kesti monta vuotta ennen kuin edes osasin kutsua itseäni musiikin alan ammattilaiseksi. Nyt koen olevani ammattilainen, koska saan toimeentuloni sen kautta. Musiikin ammattilaisena on joskus tehtävä keikkoja, jotka eivät ole täysin omaan mieleen. Musisoin kyllä myös vapaa-ajalla, kuuntelen musiikkia ja saatan käydä live-keikoilla. Välillä vapaa-ajalla keikoilla käydessä tai musiikkia kuunnellessa iskee päälle ”rock-poliisi” jolloin en voi olla arvioimatta laulu/soittotaitoa ammattilaisen silmin.

14.   Onko sinulla uratavoitteita? Millaisia?

Toivon että voin edelleen jatkaa laulunopettamista. Toivoisin että tulisin jatkossakin toimeen opettamisella ja keikkapalkkioilla. Toivoisin myös tulevaisuudessa voivani enemmän päättää millaisilla keikoilla esiinnyn ja toivon myös voivani tehdä enemmän omaa musiikkia ja päästä esittämään sitä.

 

Musiikin alan ammattilaista haastatteli Johanna

Ammatinvalinta- ja uraohjauksen psykologipalvelua puhelimella

Millaista puhelinohjaus onPuhelin on kaikille tuttu ja helppo käyttää. Se on aina mukana. Puhelimessa on helppo jutella. Kun ei nähdä, on helpompi puhua vaikeistakin asioista. Puhelimessa mennään suoraan asiaan. Ääni kertoo muutakin kuin sanotut asiat. Mieliala, asennoituminen ja tunteet kuuluvat puheessa. Herää vaikutelmia ja oletuksia, joita voi ottaa puheeksi. On luonnollista kysyä asioista ja täydentää asioita, joita ei voi nähdä. Vahva ja vuorovaikutusta joskus häiritsevä ensivaikutelma jää syntymättä kummallakin osapuolella. Asiakas on kotikentällään. Ei tarvitse lähteä mihinkään palvelua saadakseen. Aikaa ja rahaa säästyy. Vaivatonta.

Ohjauskeskustelut, itsearviointi- ja urasuunnittelutehtävät ovat samankaltaisia puhelinohjauksessa ja kasvokkain tavatessa. Luethan halutessasi aiemman jutun, jossa kuvataan, mitä ammatinvalintapsykologilla tapahtuu. 

Kenelle puhelinohjaus sopii

Puhelinohjaus sopii hyvin ammatinvalinnassa ja urasuunnittelussa ohjausta tarvitseville henkilöille, joilla on pitkä matka paikan päälle TE-toimistoon. Lastenhoito, työajat ja opiskeluaikataulut voivat haitata virka-aikana paikan päälle ehtimistä. Puhelinohjausajan voi varata vaikka lasten päiväunten ajaksi, lounastauolle tai työpäivän alkuun tai loppuun. Puhelimeen voi olla helpompi tarttua silloinkin, kun mieli on maassa, julkisiin paikkoihin meno pelottaa tai kivut haittaavat liikkumista.

Kaikki eivät koe puhelinohjausta itselleen luontevaksi. Voi olla vaikea sanoa, mitä ajattelee ja tuntee. Itseltään voi kysyä, haluaako puhelinohjausta vai ei. Suomea vieraana kielenä puhuvan kielitaito ei aina riitä, kun eleet ja ilmeet jäävät näkemättä. Välillä tarvitaan paikallistuntemusta, jota valtakunnallisessa puhelinpalvelussa ei ole yhtä paljon kuin oman alueen palveluissa.

Työlinjan uraohjauksen psykologipuhelinpalvelua ovat käyttäneet monenlaiset ihmiset erilaisissa tilanteissaan: Ensimmäistä ammattia valitsevista nuorista kuusikymppisiin, jotka haluaisivat varmistaa töiden jatkumisen vielä useiksi vuosiksi. Yrityksen aloittamista suunnittelevista yritystoiminnan lopettamista harkitseviin. Ammattikouluttamattomista tohtorin tutkinnon suorittaneisiin. Apulaisista johtajiin. Työssä olevia, työttömiä, koulutuksessa, perhevapailla, sairauslomilla ja eläkkeillä olevia ammatin ja uran valintoja pohtivia henkilöitä.

Miten palvelua saa

Työlinjan uraohjauksesta voi varata ajan ammatinvalinnan ja urasuunnittelun puhelinohjaukseen, jossa psykologi soittaa sovittuna aikana. Uraohjaukseen voi soittaa ilman ajanvarausta maanantaisin ja torstaisin kello 12-16. Joku psykologeista vastaa soittoon ja ensimmäinen ohjauskeskustelu käydään saman tien. Kummassakin palvelumuodossa on mahdollista sopia tarvittaessa jatkoaikoja.

Kasvokkain ohjaukseen ja oman alueen palveluihin varataan aika omasta TE-toimistosta.

Sari

Pelkäätkö muutosta?

Ihmisillä on luontainen taipumus suhtautua uuteen varauksellisesti ja epäillen. Muutos voi pelottaa, puhutaan muutosvastarinnasta. Ihmiset eroavat sen suhteen, miten paljon kestävät ja haluavat muutoksia elämässään. Jotkut nauttivat muutoksista ja hakeutuvat enemmän esimerkiksi ammatteihin, joissa muutos ja vaihtelevuus ovat arkipäivää, toiset taas nauttivat siitä että työ pysyy samanlaisena päivästä ja vuodesta toiseen.
Muutoksia tapahtuu kuitenkin väistämättä meidän jokaisen elämässä ja työssä. Yhteiskunnan muuttuessa työelämä muuttuu, eikä vanhoilla taidoilla enää pärjääkään, joten pärjätäkseen on pakko muuttaa myös ajatteluaan ja työtapojaan.  Jotkut muutokset tulevat yllättäen ihmisen itse sitä toivomatta kuten irtisanominen työstä. Toiset muutokset tapahtuvat hitaammin, sopeutumisaikaa on enemmän, niihin on ehkä voinut itse vaikuttaa ja ne ovat ehkä toivottujakin, kuten ammatin vaihtaminen tylsäksi koetusta ammatista haasteellisempaan tai enemmän omia arvoja vastaavaan.

Isot elämänmuutokset eivät ole koskaan helppoja vaikka olisivat miten myönteisiä. Positiivinenkin muutos vaatii muutosta omassa identiteetissä, omassa itsessä, eikä sen vuoksi ole helppoa, oli muutos sitten ammatillinen, ihmissuhteisiin liittyvä tai vaikka laihtumisen seurauksena uuden kehonkuvan omaksuminen. Muutos jollakin elämän osa-alueella muuttaa monia muitakin asioita elämässä ja ihmissuhdeverkostossa. Myös ammatinvaihto on siis aina iso muutos ihmisen elämässä, oli syy siihen mikä tahansa. Muutos vaatii aina paljon, mutta on hyvä muistaa että muutos on aina myös mahdollisuus saada elämään jotain uutta.

Muutosta voi ajatella uusien polkujen luomiseksi. Aluksi uudet polut eivät ole tallattuja eikä niillä ole niin helppo kävellä, voit joutua kävelemään esim. kivikkoisilla poluilla joissa on vaarana kompastua. Pikkuhiljaa uudet polut kuitenkin tallautuvat ja muuttuvat tasaisemmaksi ja kävely niillä alkaa käydä helpommaksi. Oletko valmis luomaan uusia polkuja elämääsi?

Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen ovi avautuu, mutta usein jäämme tuijottamaan sitä sulkeutunutta ovea niin pitkään ja niin pettyneinä, että emme näe niitä ovia, jotka avautuivat meille.

- Alexander Graham Bell

Johanna