Töissä alkuun

Kuulen harmittavan usein nuorilta vastavalmistuneilta asiakkailtani, miten raskasta on aloittaa työt ilman kunnollista perehdytystä ja pitkäaikaisempaa tukea, mentorointia. Lyhyen työkokemuksen perusteella moni pelkää valmistuneensa kokonaan väärään ammattiin. On vaikea jaksaa yksin riittävän kauan, että näkisi kokemuksen tuoman helpotuksen. On vaikea uskoa, että työ voisi olla erilaista ja vasta-alkajan tuki perusteellisempaa toisessa työpaikassa. Sekin huolestuttaa, pääseekö enää myöhemmin kokemuksen kartuttua siirtymään haastavampiin tehtäviin, jos uran alussa vaihtaa vähemmän vaativiin tehtäviin. On kohtuutonta odottaa vastavalmistuneelta kokeneen ammattilaisen työpanosta, tahtia ja tulosta ensimmäisistä päivistä ja kuukausista alkaen.

Kantapään kauttakin oppii, yrityksen ja erehdysten tietä, mutta paljon nopeammin ja tehokkaammin, kun perehdytetään ja tuetaan. Hyvin hoidettu perehdyttäminen vahvistaa henkilöstön sitoutumista työhön ja vähentää vaihtuvuutta. Virheiden ja tapaturmien määrä vähenee ja työn laatu paranee. Uusi työntekijä kokee itsensä arvostetuksi, odotetuksi ja tärkeäksi osaksi työyhteisöä. Perehdyttämistä tarvitaan myös silloin, kun työtehtävä muuttuu, työntekijä siirtyy uusiin tehtäviin tai palaa työhön pitkän poissaolon jälkeen.

Aiemmat sukupolvet pääsivät töissä alkuun helpommin ja useammin myös ilman ammatillista koulutusta. Meni vain tehtaan portille, satamaan, varastoon tai kauppaan kyselemään töitä. Työnjohtaja tai kauppias ja kokeneemmat työkaverit neuvoivat, miten työt tehdään. Tekemällä oppi ja eteni vaativampiinkin tehtäviin. Käytännön työt ovat nykyään vähentyneet, koulutusta edellyttävät tietotyöt ja teoreettiset ammatit lisääntyneet.

Kesätöihin ja sijaisuuksiin pääsee nykyäänkin helpommin kuin pitkäaikaisiin työsuhteisiin. Ammatteihin on mahdollista tutustua työkokeiluilla. Perustehtäviä ja työelämävalmiuksia voi oppia työpajatoiminnassa tai kuntouttavassa työtoiminnassa. Työssä hyödyllisiä taitoja oppii myös harrastuksissa ja vapaaehtoistyössä.

Sari