Ammatinvalinnassa on hyötyä tiedoista ja kokemuksista

Varsinkin ensimmäistä ammattia valittaessa voi olla vaikea päättää, mihin lähtisi opiskelemaan, kun oppilaitoksia ja opintoaloja on niin paljon. Toisen asteen opintojen, ammattikorkeakoulun ja yliopiston välillä valintaa tehdessä voi miettiä, onko enemmän lukija- vai tekijätyyppiä, enemmän teoreettinen kuin käytännöllinen ja miten pitkään on valmis opiskelemaan. Oppilaitoksista ja opintolinjoista saat tietoa Opintopolusta tai oppilaitosten verkkosivuilta. Myös oppilaitosten opintotoimistoihin suoraan yhteyttä ottamalla saat tarkempaa tietoa opintojen sisällöistä ja oppilaitoksista. Ole rohkeasti yhteydessä! Oppilaitokset kertovat mielellään tarkemmin toiminnastaan. Monissa oppilaitoksissa järjestetään myös avoimia ovia ja tutustumiskäyntejä.

Voi myös olla vaikea hahmottaa konkreettisesti, mitä työltä toivoo, jos ei ole vielä juurikaan työkokemusta. Kuitenkin jokainen lyhytkin työkokemus tai harjoittelu auttaa hahmottamaan työelämää ja sen vaatimuksia. Jos olet esimerkiksi ollut kassatyössä, olet ehkä huomannut, että pidät asiakaspalvelusta, mutta et pidä istumisesta. Tai ehkä huomasit varastotyössä ollessasi pitäväsi enemmän ruumiillisesta työstä. Moni osaa usein sanoa, millaista työtä ei ainakaan halua. Joskus ihmisillä on hyvinkin negatiivisia ennakkokäsityksiä eri ammateista, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa ja voivat myöhemmin muuttua. Toisaalta ihmisillä voi olla myös liian ruusuisia mielikuvia eri ammateista. Työkokeilun avulla voit päästä kokeilemaan tiettyä ammattia ihan oikeassa työpaikassa ja saada vahvistusta sille, onko alan työ sellaista mitä olet ajatellut. Ammateista saat tarkemman kuvan ammattinetistä.  Ammattinetissä kerrotaan, mitä mikäkin ammatti pitää sisällään, millaisella koulutuksella siihen voi päästä ja millaisia ominaisuuksia työntekijältä kyseisessä ammatissa odotetaan. Jos sinulla ei ole yhtään hajua, mikä ammatti sinua kiinnostaisi, voit haarukoida kiinnostuksiisi ja toiveisiisi sopivia ammatteja avo-ohjelman avulla. On kuitenkin hyvä huomata, ettei tehtävä ole soveltuvuustesti eikä anna valmiita vastauksia.

Vapaa-ajan ja omien arvojen merkitystä ammatinvalinnassa ei myöskään kannata väheksyä – tästä kerron lisää parin viikon päästä.

Jos ammatinvalinta ei onnistu itsenäisesti pohtien, voit aina ottaa yhteyttä oman paikkakuntasi TE-toimiston ammatinvalinnanohjaukseen tai valtakunnalliseen puhelinpalveluun ja päästä keskustelemaan ammattilaisen kanssa omista valinnoista.

Johanna
linkit korjattu 24.1.2020

Teltan kiinnityksestä

Oletko koonnut telttaa ja kiinnittänyt sitä maahan kiinni? Tuulisella ilmalla se on erityisen tärkeää. Liian tiukkaan ei parane kiristää teltan kulmia, eikä kallioon tai hiekkaan saa tappeja kiinni. Pitää valikoida paikkaa, harkita mitenkä kokoaminen tapahtuikaan, päättää sijainnista ja ehkä vielä muuttaa paikkaa ja tarkistaa että ei nuku yötään pää alamäkeen osoittaen.

 

Entä oman mielesi maja? Mitkä ovat tärkeitä kiinnityskohtia elämässäsi? Tärkeitä ihmisiä, paikkoja, harrastuksia, tavoitteita tai arvoja jotka sitovat sinut juuri itsesi näköiseen elämään. Onko joku nurkka päässyt etäämmälle tai nauhat irronneet? Pitäisikö joitakin asioita muuttaa, millaista on asua tässä asumuksessa ja sinun elämäsi maastossa? Mitä haluat tavoitella vai onko juuri nyt kaikki hyvin? Pidän tärkeänä ajatusta että maastossa on hyvä olla monesta paikasta kiinnitettynä, mitä useammasta kohdasta  ote on varmistettu, sitä vaihtelevampia sääolosuhteita on valmis ottamaan vastaan teltan sortumatta.

 

Heli

Unelmista totta

Kohti toivottua tulevaisuutta

Lehdessä kerrottiin eläkeikäisestä naisesta, joka oli lähtenyt au pairiksi Kiinaan. Naisen haaveena oli päästä pitemmäksi aikaa asumaan jonnekin ulkomaille ja tutustua erilaiseen elämänmenoon ja kulttuuriin, mutta rahat eivät riittäneet maailmanympärimatkaan. Eläkkeelle jäätyään hänellä oli viimein aikaa toteuttaa haaveensa ja au pair –periaatteilla se onnistui. Osa perheistä haluaa lastenhoitajaksi kotiinsa mieluummin kokeneemman aikuisen kuin nuoren ihmisen.

Mistä sinä haaveilet tai suorastaan unelmoit?

Unelmat toteutuvat sitä varmemmin mitä enemmän niiden toteutumiseen uskoo. Silloin myös toimii niiden hyväksi. Kun katsoo elämäänsä taaksepäin, havaitsee aiempia jo toteutuneita haaveita, todeksi tulleita unelmia. Niiden tilalle löytyy uusia. Ne motivoivat, innostavat ja rohkaisevat toimimaan toivotun tulevaisuuden toteutumiseksi.

Unelmat eivät aina toteudu silloin, kun haluaisi eikä sillä tavalla kuin alun perin ajatteli. Silloin kannattaa toimia kuin lehtijutun nainen, siirtää ajankohtaa ja muuttaa toteutustapaa. Elämänkokemuskin auttaa. Oman yrityksen perustaminen on vakaammalla pohjalla, kun on riittävästi työkokemusta ja osaamista, asuntolaina maksettu ja lapset aikuistuneet omilleen. Mielekkäämmältä tuntuvaan ammattiin voi opiskella aikuisenakin. Vapaana taiteilijana voi tulla paremmin toimeen, kun on jo saanut nimeä. Taidetta voi tehdä harrastuksenakin.

Moni haluaa ihmiskeskeiseen työhön, mutta opintoihin on joskus vaikea päästä tai elämäntilanne ei salli alalle hakeutumista. Vapaaehtoistyöhön pääsee helpommin. Palvelutaloissa ja hoitolaitoksissa asuu yksinäisiä huonokuntoisia ihmisiä, jotka tarvitsevat ja haluavat seuraa, virikkeitä, ulkoiluapua ja vaikkapa syöttöapua. Yksinhuoltajat etsivät lapsilleen tukihenkilöitä, miehen tai naisen malleja viettämään vapaa-aikaa ja osallistumaan harrastuksiin lapsen kanssa. Kaukana isovanhemmista asuvat lapsiperheet voivat tarvita ”varamummoa” tai ”varavaaria”. Joskus sellaisia halutaan osallistumaan myös päiväkotiryhmien toimintaan. Kaikilla lapsilla ei omia isovanhempia edes ole.

Silloinkin kun työ loppuu tai terveys vaatii vaihtamaan alaa, kannattaa miettiä, olisiko mahdollista ja oikea aika toteuttaa mielessä ehkä jo pitkäänkin olleita haaveita. Vaikka elämä joskus kolhii ja tuo vastoinkäymisiä, se voi samalla avata oven uuteen, toivottuun suuntaan.

Sari

Jännitän jännittämistä

Miettiessäni aihetta jännitys kuulen sivusta mielenkiintoisen puhelinkeskustelun ja korvani nappaavat seuraavaa: ”Sulkapallomailan jännittämisestä olisin kysellyt…”. Hymyilen itsekseni. Sanana jännittäminen ohjaa minut miettimään ihmisen kokemaa jännitystä. Muistan, kuinka lapsena jännitin jännityksen näkymistä itsessäni. En halunnut, että kukaan huomaa, miten käteni tärisevät tai sanani takertelevat. Myöhemmin olen osittain oppinut hyväksymään jännitykseni.

Ihailen esimerkiksi näyttelijöiden taitoa kääntää jännitys positiiviseksi energiaksi, hyväksi esiintymisvireeksi. Ilman jännitystä esitys jää helposti latteaksi eikä siihen panosta. Olen itse tahtomattani lisännyt jännitystä itselleni ja ystävälleni unohtamalla vielä aamulla viilatut lukion historiankurssin esitelmän muistiinpanot kotiin. En suosittele! Tietämykseni Vietnamin sodasta ei ollut loistava eikä muistista ollut paljon apua. Esitelmä oli osaltani epäilemättä täynnä asiavirheitä, mutta virettä siitä ei puuttunut. Mielessä pyöri: ”Älkää vain kysykö mitään…”. En enää muista, kysyivätkö. Tästäkin tapauksesta selvisin lähes kunnialla ja kurssi tuli suoritetuksi.

Huumori auttaa ainakin itseäni rentoutumaan ja suhtautumaan asioihin niiden vaatimalla vakavuudella. Toisin sanoen olen oppinut suhtautumaan itseeni rennommin. Karkeasti jaoteltuna voisin jakaa esiintymistä tai esillä oloa vaativat tilanteet kahtia. Jos asia on minulle tärkeä, keskityn asiaan ja jätän turhan itseni miettimisen. Jos asia tai tilanne ei ole minulle tärkeä, ei esiintymisellänikään ole merkitystä. Tällä en tarkoita, että tarkoituksellisesti unohtaisin artikuloinnin, katsekontaktin ja muut esiintymistä ryhdittävät tekijät.

Samainen puhelu jatkuu: ”Teillä on ilmeisesti joku tietty päivä, jolloin jännittäjä käy hakemassa mailat…”. Hymyni levenee. Mietin jännittäjää ammattinimikkeenä. Epäilemättä luonneammatti itse kullekin tietyssä elämänvaiheessa tai tilanteessa!

Omaa jännitystään voi kokeilla helpottaa seuraavin keinoin:

1.      Valmistautuu hyvin. Varaa valmistautumiseen riittävästi aikaa ja mietti valmiiksi, mitä pukee päälleen ja mitä pääkohtia haluaa esityksessään korostaa.

2.      Hyväksyy jännityksen. Oman jännityksensä kokee todennäköisesti suurempana ja näkyvämpänä kuin miltä se todellisuudessa muille näyttäytyy.

3.      Tekee mukavia asioita ennen jännittävää tilannetta sekä jo edellisenä päivänä. Rentoutuu. Oikeammin -> Tekee mukavalta tuntuvia asioita joka päivä! :)

4.      Hengittää syvään ja vapautuneesti.

5.     Kuvittelee mielessään onnistuneen lopputuloksen.

6.     Ei vaadi itseltään liikaa. Tarpeeksi hyvä riittää.

-Hannele-

Saitko kutsun soveltuvuustestiin?

Jos kutsu on käynyt kohdallasi, olet ehkä hakenut kiinnostavaa työ- tai opiskelupaikkaa ja joku on ajatellut että paikkaa varten on hyvä olla tiettyjä valmiuksia, joita pyritään soveltuvuuskokein varmistelemaan. Soveltuvuustesti on yksi osa valintaprosessia. Yleensä sitä edeltää työnantajan tai oppilaitoksen edustajan haastattelu ja varsinaisen soveltuvuustestin tekee joku muu – psykologi tai konsultti. Testitilanteessa testaajalla on mielessä, mitä tietoa hän tarvitsee hakijasta pystyäkseen parhaiten arvioimaan soveltuvuutta kyseiseen tehtävään. Testiprosessi sisältää yleensä haastattelun ja kynä-paperitehtäviä (sisältäen esimerkiksi tehtäviä joille selvitetään päättelykykyä, paineensietoa, itseilmaisua, motivaatiota, toimintatapoja, itsetuntemusta). Joskus mukana on joku työelämän tilanteita jäljittelevä ryhmätilannetehtävä. Tehtävät voivat olla aikarajoitteisia, jolloin voi tulla tunne, että aika loppuu kesken. Tehtävät voivat toisaalta sallia laajaakin harkinnan ja luovuuden käytön ilman aikarajoja; tällöin puolestaan saattaa mietityttää, miten olisi pitänyt osata piirtää tai vastata johonkin yllättävään tehtävänantoon. Testaus voi kestää koko päivän, joten tilanne vaatii kärsivällisyyttä ja keskittymiskykyä. Ohjeet kannattaa kuunnella huolella ja kysyä mitä ei ymmärrä.

Soveltuvuustestit ovat vapaaehtoisia, mutta käytännössä testeihin kuitenkin yleensä kannattaa osallistua. Osallistumattomuus testeihin aiheuttaa sen ettei ole yhteismitallisessa vertailussa enää mukana toisten hakijoiden rinnalla. Jos on toistamiseen osallistumassa vaikkapa saman kouluttajan lähihoitajaopintojen pääsykokeisiin, voi toki käydä keskusteluja, voiko aiempia valintakoetuloksia hyödyntää uudelleen. Enemmän aikaa ja harkintaa kannattaa käyttää siinä vaiheessa kun testin tuloksista on mahdollista saada palautetta. Testaajalla on velvollisuus antaa samansisältöinen testipalaute sekä testin tilaajalle (työnantaja tai oppilaitos) että testiin osallistuneelle. Testitilaisuudessa kannattaa kysyä miten ja koska palautetta on mahdollista saada. Palaute voi olla suullinen tai kirjallinen, hyvä olisi jos siitä voisi keskustella testaajan kanssa.  

Työhön ja koulutukseen liittyvien soveltuvuustestien tulisi käsitellä juuri näitä asioita: tarkoitus ei ole esimerkiksi selvitellä syvällisemmin perhehistoriaa tai mielenterveyttä, eikä terveystiedoista tulisi olla lausunnossa merkintöjä. Työnantajaa ja oppilaitoksia koskevat omat ohjeistukset terveystietoihin liittyen. Soveltuvuustestin tilaajalla on vastuu teettämänsä testikokonaisuuden korrektiudesta, testejä kuitenkin tehdään monenlaisia ja monella ammattitaidolla. Jos testejä sanotaan psykologisiksi testeiksi, psykologin tulisi olla testitilaisuuden vetäjänä ja arvioijana ja toimia psykologien ammatillisten sääntöjen mukaisesti. Työelämän henkilöarviointeja koskevat seuraavat lait: laki yksityisyyden suojasta työelämässä (2004), henkilötietolaki (1999) ja laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (1999).

Kun miettii saamiaan testituloksia, kannattaa kysyä lisätietoa epäselvistä lausunnon kohdista. Usein kuulee että jos ei ole soveltuvuustestien jälkeen tullut valituksi, niin ei ole rohjennut kysellä tarkemmin mistä on ollut kyse vaan on jäänyt epäilemään esimerkiksi yksittäisiä vastauksia tai jotain yhtä sanomistaan tai elämäntilannettaan syyksi huonoon lopputulokseen. Testaajan näkökulmasta kuitenkin kysymys on ollut kokonaisuuksista ja hänellä on ehkä mielessään ollut samallekin asialle joku aivan muu perustelu. Tai ehkä osin kysymys on voinut olla siitäkin, että ”tällä kertaa ei tullut valituksi” koska hakijoita oli niin paljon, ettei kysymys ollutkaan varsinaisesti soveltumattomuudesta. Tällöin keskustelu voi lisätä ymmärtämystä ja harkintakykyä sen suhteen, mitä elämässä kannattaa tehdä seuraavaksi.  Testien tarkoitus on mahdollistaa nopea tiedonkeruu yhteismitallisesti ja antaa käytännöllisempää tietoa kyvyistä ja sosiaalisista taidoista kuin mitä pelkässä haastattelussa tulee ilmi. Silti kuitenkin on vielä jonkin verran matkaa siihen miten käytännön monimutkaisimmissa työelämätilanteissa toimii oman alan ammattilaisten keskuudessa, tämä tulee ilmi sitten työtä tehden ajan kanssa. Yleisesti ottaen testit ovat hyviä lisäämään itsetuntemusta, ja niiden avulla voi verrata yksilöä suurempaan joukkoon ihmisiä – esimerkiksi onko henkilöllä jotain tiettyä kykyä tai ominaisuutta keskimääräistä enemmän tai vähemmän.

Testien tulkinta on monivaiheista kokonaiskuvan rakentamista, joka näkyy parhaimmillaan lausunnon perusteluissa: mitä testimenetelmiä on käytetty ja onko joku tietty päätelmä tehty haastattelun perusteella, testin perusteella vai onko se oletus. Esimerkiksi hyvä päässälaskutaito voi ilmetä monivalintatehtävässä rastina ”lasken mieluummin päässä kuin laskukoneella” –lauseen kohdalla ja oikeina vastauksina laskutehtävissä haastattelussa. Jos kaikissa näissä testauksen osioissa menestyi hyvin, niin todennäköisyys on vahva että laskutoimitukset sujuvat.

Oliko soveltuvuuskokeesta sittenkään hyötyä, jos laskeminen ei käytännön työssä onnistukaan avokonttorin melussa? Työntekijä ja työnantaja voivat ymmärtää ympäristöjen vaikutuksen suoriutumiseen ja pyrkiä järjestämään rauhallisen työtilan. Testien luotettavuuden ymmärtäminen ja vastuu tulkinnassa on tärkeää. Testit myös mittaavat erilaisia kokonaisuuksia, joten eri testeistä voi tulla erisisältöisiä lausuntoja eri sanoin. Se ei kuitenkaan tarkoita välttämättä testin epäonnistumista. Parhaimmillaan testit lisäävät itsetuntemusta ja toimivat tukena itselle sopivien ja kiinnostavien työtehtävien löytymisessä. Myös työnhaussa voi myönteisiä testituloksia hyödyntää miettiessään omia vahvuuksiaan.

Jos testitulokset mietityttävät, tärkeää on olla testaajatahoon yhteydessä ja selvittää keskustellen tai lausuntopapereita pyytämällä, mistä on ollut kyse. Jos olet kenties ilman työtä, mutta soveltuvuus- ja ammatinvalinta-asiat mietityttävät, kannattaa asiasta keskustella TE-toimiston ammatinvalinnanohjauksessa tai TE-puhelinpalvelujen Uraohjauksessa. Meillä on työtyylitestejä käytössä, ja niistä voi saada palautetta keskustellen. 

 Heli