Onnistuisiko opiskelu työn ohessa?

Ajatus opiskelusta kiehtoo ja pelottaa

Elinikäinen oppiminen on muuttunut teoriasta todellisuudeksi. Opiskelu ei kuulu vain nuoruusikään, vaan uutta opitaan pitkin matkaa –työpaikan järjestämissä koulutuksissa, vapaaehtoisena harrastuksena tai pätkätöiden välissä. Opiskelijat käyvät töissä, työssäkäyvät opiskelevat, työttömyysturvallakin voi opiskella… Jatkuvasta osaamisen kehittämisestä on tullut niin tavallista, että ilman opiskelua pelkää putoavansa kelkasta! Kahvipöytäkeskusteluissa ja facebook-päivityksissä kuvaillaan opiskelun iloja ja harmeja, ja levitetään näin mieliin mahdollisuutta omastakin opiskelusta. Esiin voi nousta monenlaisia kysymyksiä:

·         Vieläkö sitä oppisi?
·         Onko minulla varaa siihen?
·         Olisivatko läheiseni valmiita hyväksymään muuttuneen ajankäyttöni?
·         Auttaisiko opiskelu uudenlaisen työn alkuun?
·         Riittäisikö motivaationi alkuinnostuksesta eteenpäin?
·         Mitähän työnantajani suhtautuisi opiskeluuni?
·         Onko nyt sopiva hetki aloittaa opinnot?
·         Pääsisinkö opiskelemaan kiinnostavaa alaa?

Lisää tunteja vuorokauteen, kiitos!

Työssäkäyvän vuorokauden kaikki 24 tuntia ovat jo käytössä – kuinka ihmeessä siihen vielä mahduttaisi opiskeluun menevän ajan? Kysymys on tärkeä, eikä opiskelua ehkä kannata aloittaa kaikkein kiireisimmässä elämänvaiheessa.

Kaikki tekevät osansa kotitöistä!

Tiina, 37-vuotias aikuisopiskelija kertoo, että hänelle opiskeluun käytetyt tunnit ovat henkireikä. Opiskelu on sellaista omaa aikaa, jolloin voi hyvällä omallatunnolla kehittää itseään ja käyttää kykyjään. Tiina on tinkinyt television katselusta, elokuvissa käymisestä, muista harrastuksistaan ja vastuuttanut perheenjäseniä kotitöistä. ”Alussa oli vähän kahnausta etenkin siivouksesta ja pyykinpesusta”, Tiina huokaisee. ”Olin ehkä totuttanut perheen passaukseen. Uskon, että muutos olisi ollut hyväksi ilman opiskelujanikin! Nyt se oli opintojen vuoksi välttämätöntä. Ihmeen hyvin nuo isommat koululaiset oppivat käyttämään imuria ja pesukonetta.”.

Toinen aikuisopiskelija, Mika (42 v.), valmistaa viikonloppuna ison padallisen ruokaa, ja perhe lämmittää sitä useampana iltana viikolla. ”Laitan myös joka satsista pakkaseen kerta-annoksia, joita voi hyödyntää, jos kyllästyttää. Niin tein jo nuorena opiskelijanakin. Minä olen meillä se, joka nauttii kokkaamisesta, joten otin vastuulleni ruokaostokset ja ateriat. Vaimo huolehtii lapsista ja muusta arjen pyörityksestä, jotta ehdin myös opiskella. Ylitöihin ei kyllä enää liikene aikaa!”, kertoo Mika heidän ratkaisuistaan.

Lue lisää opiskelun ja työn yhdistämiseen liittyvistä käytännön kysymyksistä blogista toukokuussa!

Satu