Kasvu valoa kohti

 Elävät kasvit kasvavat luontaisesti siihen suuntaan missä niiden on hyvä olla: missä on valoa, ravintoa, missä elämälle tärkeimmät asiat ovat hyvin. Siemen ei idä kalliolla, mieluiten se kasvaa siellä missä toisiakin kasveja kasvaa. Kasvit voivat kasvaa yhdessä siten että hyödyntävät ja edistävät toistensa kasvua. Toiset kasvit viihtyvät happamassa, toiset kalkitussa maassa, valossa tai varjossa. Eikö näin ole ammattialoille tai tehtäviin hakeutuessakin? Että olisi tarpeen kuunnella biokemiaa, intuitiota, omaa hyvinvointiaan? Kasvit eivät voi kokeilla eri ympäristöjä, ne tipahtavat sinne minne sattuman tuulet kuljettavat. Eläimillä ei ole ehkä tietoa muista mahdollisista ympäristöistä. Mutta me voimme valita ja kokeilla, myös harkiten sitä mikä ei ensivaikutelman perusteella innosta mutta harkiten vaikuttaa riittävän kunnolliselta ja kokeilemisen arvoiselta. 

Isälläni oli tapa sanoa ammatinvalinta-asioita pohtiessani että työstä voi oppia tykkäämään, melko lailla kaikista. Kyllä näinkin. Luokanopettajakorkeakoulussa 60-luvulla opiskelijatoverien kanssa olivat puhuneet että jos ei muualta saa töitä niin ainakin Sevettijärveltä. Niin, mahdollista on tehdä rohkeitakin siirtoja esimerkiksi paikkakuntien suhteen. Mutta mikä on oma tieni ja ketä kuuntelen ja mitä otan huomioon valintoja tehdessäni? Valintoja voi suunnitella. Toisaalta sattumallakin ja eräänlaisella johdatuksella on taipumus ohjata meitä päätöksentekotilanteisiin, joissa sitten vaan päätämme jotakin. Aika näyttää oliko se oikea suunta ojentaa lehtiä ja oksia kasvamaan vai pitäisikö kumminkin suunnata toiseen suuntaan missä ei tuule niin paljon? Kaunis puu ojentaa lehviään moneen suuntaan ja silti kasvu etenee ylöspäin valoa kohti. Juuret ja runko säilyttävät puun tasapainoisena ja kasvu on mahdollista. 

Heli