Lahjakkaammaksi

Olen iltalukemisena lukenut rinnakkain viime iltoina Janne Viljamaan kirjaa ”Tue lapsesi lahjakkuutta” ja Iiro Rantalan kirjaa ”Nyt sen voi jo kertoa”. Viljamaa maalailee monenlaisia esimerkkejä sosiaalipsykologin näkökulmasta ja mietiskellen lahjakkuuden ilmenemistä, Iiro Rantala puolestaan avaa omaa elämäänsä. Miehet vaikuttavat olevan hyvin samalla asialla: taidot eivät kehity eikä osaaminen lisäänny ellei käytä huomattavasti aikaa ja resursseja harjoitteluun. Harjoittelu on keskittymistä itse tekemiseen, mikä usein nimenomaan toistojen ja ajankäytön kautta alkaa tuntua mielekkäämmältä. Kun harjoitteluun syventyy, niin löytää tavoitteita ja mielenkiinnon kohteita sen tekemisen piiristä. Lahjakkaat taiteilijat ja tieteilijät tosin joutuvat tekemään valintoja, ehkä hieman eristäytymäänkin harrastuksen pariin, sietämään turhautumista ja epäonnistumista matkalla päämääriään kohti.

Lahjakkuus on juhlavalta kalskahtava sana. Älykkyydestä sanotaan että se on tapa keksiä mielekkäitä toimintatapoja uusissa tilanteissa. Miten nämä sanat sopivat arkielämään? Ja minun ja sinun elämään? Usein ammatinvalinnanohjaukseen tuleva nuori kyselee että mikä on se minun juttu? Kysymys tuntuu erityisen tukalalta ja ajankohtaiselta yhteishaun aikaan. ”Minun juttu” saattaa olla myös jonkinlainen ilmiö, minkä kuulee monista haastatteluista ja kahvipöytäkeskusteluista ja mikä saa hieman myyttisiäkin sävyjä.  Nuoruuteen kuuluu paikkansa löytäminen elämässä, etsitään kumppania, kaveriporukoita, harrastuksia omaa itseä ja opiskelupaikkaa, jotain mihin sitoutua ja mikä tulee tärkeäksi osaksi elämää. Elämää rakennetaan, kenelläpä se varsinaisesti valmiiksi olisi tullut. Kaiken ikäiset etsivät omia juttujaan ja asettuvat uusiin asetelmiin elämässä. Ammatinvalinnanohjauskeskusteluissa usein mietitäänkin koko tätä kokonaisuutta: missä tällä hetkellä on ja mihin voisi haluta olla menossa. Missä kohti  mahdollisuuksien avaruudessa oma kiinnostuneisuuden mittari värähtää ja sen voi ymmärtää kompassin neulan osoittamaksi suunnaksi lähteä eteenpäin? Tunteet ja ajatukset ovat tärkeitä tienviittoja, toki mukaan mahtuu myös sellaisia käsityksiä ja ennakkoluulojakin, mitä on syytä tarkastella tarkemmin. Joskus puuttuu tietoa vaihtoehdoista. Päätöksentekokyky on myös oma taitonsa elämässä, minkä harjoittelemisessa saatamme tarvita keskustelukaveria, rohkaisijaa ja rinnalla miettijää.

Mielestäni jokaisella ihmisellä ei ole vaan yhtä ”minun juttua”. Alan vaihtajat ja monitaitoiset ihmiset ovat tästä esimerkkejä. Uutisankkurit saattavat maalata akvarelleja tai lääkäri olla jazzbändin laulaja. Insinööri voi opiskella lähihoitajaksi. Tämä ajatus turvaa myös elämää työpaikan menettämisen hetkellä: voi olla olemassa myös jotain uutta mistä voin innostua, mistä voin tehdä minun juttuni.  Joskus saatamme myös leipääntyä ja joudumme etsimään jonkun uuden ajatuksen tai näkökulman minkä avulla ”vanha” juttu tuunataan uudeksi. Mitä se sitten kenenkin kohdalla tarkoittaa. Menneestä elämästä on helpompi kertoa siten että siinä on pitkä punainen lanka kuin yrittää sovitella samaa lankaa hämärään tulevaisuuteen. Toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä että monenlainen tulevaisuus olisi mahdollista ja liitettävissä omaan elämäntarinaan järkevästi.

Mikä oli tämän blogikirjoituksen punainen lanka? Osaaminen ja lahjakkuus syntyy keskittyvän harjoittelun myötä ja että moni juttu voi olla ”minun juttu”. Ehkäpä se ”minun juttu” on siis se juttu, mihin sillä hetkellä keskittyy enemmän ja mikä tuntuu mukavalta syventyä. Syventyminen kartuttaa muitakin taitoja, erityisesti työelämää ajatellen on paljon taitoja, mistä on hyötyä laajemminkin. Sosiaaliset taidot, esimies-alais –taidot, esiintymistaidot, asiakaspalvelutaidot, täsmällisyys, tunnollisuus ja niin edelleen. Valinta työn ja ammatin suhteen tehdään puntaroimalla olemassa olevia vaihtoehtoja (ehkä luodaan samalla uusiakin) ja ryhtymällä omaksumaan kyseisen työn ajattelutapoja ja taitoja harjoittelemalla, siten myös työn tekemisen taidot karttuvat. Itselle vastenmielisiä asioita ei varsinaisesti kannata tehdä, mutta tutkia näitä tuntemuksiaan kyllä kannattaa. Itsetuntemus on tärkeä pohja valinnoille ja lahjojen kehittämiselle.  Hyödyllistä on kehittää lahjojaan, harjoitella, opetella, työskennellä jotta siitä olisi iloa itselle ja toisille, olipa kyse sitten yllätysruoan valmistamisesta tänään lounaaksi tai pyykinpesun optimoinnista. Oppimiseen panostaminen on iloa ja hyötyä tuottava valinta.

 -Heli-